Ensimmäiseltä presidenttikunnalta
Pioneereja seuraamassa
Mukailtu puheesta ”Pioneerien jalanjäljissä”, Valkeus, tammikuu 1998, s. 74–77.
Kuljin kerran pitkin muutamia reittejä, joita varhaiset kirkon pioneerit taivalsivat matkallaan Suolajärven laaksoon. Tunsin suurta nöyryyttä kulkiessani siellä, missä pioneerit olivat kulkeneet. Mutta tärkeämpää kuin kulkea siellä, missä he kulkivat, on elää niin kuin he elivät.
Pioneerit kulkivat eteenpäin uskoen uuteen uskontoon, uuteen maahan ja uuteen tapaan toimia. He luottivat Jumalaan. Mekin tarvitsemme uskoa.
He tekivät sitä, mitä heidän johtajansa pyysivät heitä tekemään. Meidänkin pitää olla kuuliaisia.
He käyttivät kykyjään ja tekivät yhdessä työtä Siionin rakentamiseksi. Meidänkin pitää olla yhtä.
He eivät jättäneet ketään matkasta. He huolehtivat siitä, että mukaan otettiin kaikki, joilla oli vaikeuksia reitin varrella. Meidänkin pitää ottaa kaikki mukaan.
Me voimme kunnioittaa pioneereja seuraamalla heidän esimerkkiään.
Minä voin olla pioneeri
Kuka tahansa, joka näyttää tietä tekemällä omalta osaltaan elämän paremmaksi perheelleen, on pioneeri.
Etsi tie sokkelon läpi. Näitä teitä kulkemalla sinä voit olla pioneeri, kun…
-
Kun opin jotakin uutta.
-
Kun autan hyvän perinteen aloittamisessa.
-
Kun opetan perheelleni evankeliumia.
-
Kun teen asioita, jotka vahvistavat iankaikkista perhettäni.