Meidän palstamme
Sinnikäs kehotus
Kuvitus Toby Newsome
Kerran tehdessämme lähetystyötä Kenian pölyisillä kaduilla toverini ja minä puhuimme erään naisen kanssa. Hän otti vastaan lehtisen, jonka hänelle annoimme, mutta kielsi meitä palaamasta.
Muutaman päivän kuluttua olimme jälleen samalla kadulla ja saimme Hengen kehotuksen käydä hänen luonaan uudelleen. Kysyin itseltäni: ”Miksi menemme takaisin, kun hän kielsi meitä palaamasta?” Mutta me noudatimme kehotusta.
Perille päästyämme hän yllättyi mutta sanoi olevansa iloinen nähdessään meidät. Me aloimme opettaa oppiaihetta, mutta se kääntyi pian väittelyksi. Toverini ja minä päätimme oppiaiheen rukouksella ja lähdimme sopien heti keskenämme, ettemme mene takaisin. Mutta heti seuraavana päivänä me saimme jälleen Hengen voimakkaan kehotuksen palata. Minä en halunnut mennä takaisin, mutta toverini sanoi, että meidän tulee kuunnella Henkeä. Niinpä nielin ylpeyteni, ja me menimme takaisin. Kun pääsimme perille, minä yllätyin täysin. Se nainen vaikutti aivan eri henkilöltä. Hänen ilmeensä oli muuttunut, ja hän oli halukas kuuntelemaan, mitä asiaa meillä oli. Seuraavalla tapaamisellamme hän kysyi meiltä, milloin hänet voitaisiin kastaa.
Neljä viikkoa myöhemmin hänet kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi. Konfirmointinsa jälkeen hän halasi meitä ja kertoi meille, että hän oli hyvin kiitollinen siitä, että olimme tulleet takaisin. Olen oppinut, että meidän tulee aina kuunnella Pyhän Hengen kehotuksia ja toimia niiden mukaan. Taivaallinen Isä valmistaa lapsiaan ottamaan vastaan evankeliumin, ja Hän käyttää meitä kaikkia löytääkseen heidät Pyhän Hengen avulla.
Leaha M., KwaZulu-Natal, Etelä-Afrikka
Milloin voin liittyä kirkkoon?
Kun olin noin viisivuotias, isäni menetti uskonsa ja päätti jättää kirkon. Se oli todella vaikeaa, etenkin kun täytin kahdeksan. Olin hyvin innoissani kasteelle menosta, mutta sitten isäni kielsi sen. Hän halusi minun odottavan, kunnes olen vanhempi, että tietäisin todella haluavani sitoutua. Ja niin minä seurasin sivusta, kun ystäväni kastettiin.
Muistan, että olin hämmentynyt – jos kirkko on totta, miksi minua estettiin pääsemästä kasteelle? Kun olin teini-ikäinen, oli todella vaikeaa nähdä kaikkien nuorten menevän temppeliin, koska itse halusin sitä tosi paljon. Oli vaikeaa, kun en pystynyt osallistumaan, mutta tiesin aina, että saisin tilaisuuteni!
Toukokuussa 2019 minut viimein kastettiin 16-vuotiaana. Muistin monia kokemuksia, joissa olin tuntenut evankeliumin puhdasta iloa ja saanut vahvistusta todistukselleni. Se oli hyvin erityinen kokemus, ja koska olin kokenut kaikki ne vaikeudet ennen tuota päivää, tiesin koko sydämestäni, että evankeliumi on totta ja on aina ollut.
Trinity C., Colorado, USA
Syyt sääntöihin
Olin innoissani lähdössä nuorisokonferenssiin, mutta sitten sain tietää, että konferenssissa oli monia sääntöjä – esimerkiksi matkapuhelimia ei saanut käyttää eikä mennä yksin ulos. Tuntui siltä kuin aikuiset olisivat jatkuvasti pitämässä meitä silmällä. Mutta minulla oli tosi hauskaa, sain paljon ystäviä, tein töitä palveluprojektissa ja opin evankeliumia.
Todistuskokouksessa nuorisokonferenssin viimeisenä päivänä yksi johtajistamme puhui siitä, kuinka paljon hän rakastaa meitä nuoria vaarnassa.
Jos rakastat meitä, miksi meillä on täällä niin monia rajoituksia? ajattelin. Samalla hetkellä, aivan kuin hän olisi pystynyt lukemaan ajatuksiani, hän vastasi kysymykseeni.
Hän sanoi, että johtajat asettavat sääntöjä – eivät ärsyttääkseen meitä vaan meidän turvaksemme. Sillä hetkellä kun hän sen sanoi, Henki kosketti minua. Ymmärsin, että taivaallinen Isä antaa meille käskyjä samasta syystä. Ne eivät ole meidän ärsyttämiseksemme vaan auttamassa meitä palaamaan turvallisesti Hänen luokseen (ks. OL 82:2–9).
Pyhä Henki kosketti minua ja auttoi minua tietämään, että se on totta.
Serge P., Île-de-France, Ranska