Rohkea lentosotamies
Kukaan ei uskaltanut vastata alokaskouluttajalle, mutta yllättäen yksi nuorukainen nosti kätensä.
Kuvitus David Malan
Monia vuosia sitten liityin Yhdysvaltain ilmavoimiin palvellakseni maatani. Pian olinkin alokasleirillä Texasissa Yhdysvalloissa. Viikot kuluivat hitaasti, kun jouduin kestämään monia asioita, joita tyypillisesti kokee alokasleirillä.
Yhtenä päivänä osallistuin suureen kokoontumiseen, jossa oli läsnä yli 200 lentosotamiestä. He kaikki olivat minun laillani koulutuksessa. Kokoontuminen alkoi niin, että yksi alokaskouluttajistamme – joka yleensä huusi äänekkäästi rivouksia – ärjäisi: ”Onko jollakulla valittamista siitä, kuinka minä johdan täällä?”
Tietenkään kukaan ei uskaltanut vastata, mutta yllättäen yksi nuorukainen nosti kätensä.
”Lentosotamies, astu esiin!” kouluttaja huusi. ”Mistä sinä valitat?”
Me kaikki kuuntelimme tarkoin, kun nuorukainen vastasi kuuluvasti: ”Minä vastustan sitä, että te lausutte turhaan Vapahtajani nimeä. Se loukkaa sieluani. Pyytäisin teitä lopettamaan sen.”
Huoneeseen laskeutui täysi hiljaisuus. Kouluttaja tuijotti nuorukaista ja kysyi sitten, mihin uskontokuntaan tämä kuului. Rohkea lentosotamies vastasi ylpeänä: ”Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen!”
Kouluttaja kiitti lentosotamiestä tämän rohkeudesta avata suunsa, ja kokoontuminen jatkui. Sillä teolla oli minuun valtava vaikutus. Ajattelin usein, että olisipa minulla sellaista rohkeutta kuin sillä lentosotamiehellä.
Alokasleirin ja lääkintäkoulutuksen jälkeen minut lähetettiin ilmavoimien tukikohtaan Coloradoon Yhdysvalloissa. Yhtenä päivänä sain kirjeen vanhimmalta veljeltäni, jonka asemapaikkana oli Filippiinit. Hän oli liittynyt ilmavoimiin noin vuotta aiemmin kuin minä. Hän kertoi minulle, että hänestä oli tullut kirkon jäsen ja että hän halusi minun tapaavan lähetyssaarnaajat. Muistin heti sen kokemuksen rohkeasta lentosotamiehestä alokasleirillä. Vaimoni ja minä tapsimme lähetyssaarnaajat, ja pian meidät kastettiin.
Muutamaa kuukautta myöhemmin pyysin lähetyssaarnaajia käymään pikkuveljeni luona. Myös hänet ja hänen vaimonsa kastettiin. Veljilläni ja minulla on nyt suuret perheet ja lastenlapsia. Me kaikki rakastamme Herraa ja Hänen kirkkoaan.
En tiedä sen rohkean lentosotamiehen nimeä. En enää nähnyt häntä uudelleen, mutta olen ikuisesti kiitollinen hänen rohkeudestaan puolustaa sitä, mihin hän uskoi.