Aivan uusi, vanha perheeni
Kirjoittaja asuu nykyään Utahissa Yhdysvalloissa.
Evankeliumi voi muuttaa kaiken, jos annat sen tapahtua.
Kuvitus Lobo
Lähetyssaarnaajat näyttivät valokuvaa. ”Mitä näet?” he kysyivät.
”Onnellisen perheen”, minä vastasin.
”Ovatko kaikki perheet onnellisia?”
Pudistin päätäni. ”Te olette nähneet minun perheeni”, selitin.
Olin 16-vuotias ja asuin Brasiliassa, missä olin asunut koko ikäni. Lähetyssaarnaajat olivat opettaneet minua useita viikkoja, mutta kukaan muu perheessäni ei halunnut kuunnella. Tuona aikana lähetyssaarnaajat olivat usein nähneet perheeni tappelevan ja riitelevän. Perheelläni ja valokuvassa hymyilevällä perheellä ei ollut mitään yhteistä.
Toinen lähetyssaarnaajavanhimmista sanoi: ”Nykyinen perheesi ei ehkä ole tällainen. Mutta sinä voit kasvattaa tulevan perheesi eri tavalla.”
Kun päätimme tapaamisen, he pyysivät minua rukoilemaan jälleen siitä, mitä olimme opiskelleet. En tarkalleen luvannut tehdä niin, kuten en ollut luvannut aiemminkaan. Nautin siitä, miltä minusta tuntui lähetyssaarnaajien käydessä, ja evankeliumi oli mielestäni ymmärrettävää. Mutta pelkäsin vastausta, jonka saattaisin saada. Jos evankeliumi oli totta, minun olisi tehtävä paljon muutoksia.
Uusi valinta
Lähetyssaarnaajavanhinten lähdettyä ajattelin onnellisia perheitä yhä uudelleen. Meidän ei ollut lähelläkään sellaista. Isäni ei ollut elämässäni. Suhteeni äitiini ei ollut hyvä. Isoäiti oli se, joka piti meistä huolen, mutta kukaan meistä ei käyttäytynyt perheenä siten kuin lähetyssaarnaajat opettivat. Kukaan meistä ei ilmaissut rakkautta toisilleen eikä edes viettänyt paljonkaan aikaa yhdessä.
Koko elämäni olin luvannut itselleni, että minusta tulisi jonakin päivänä hyvä isä. Minä olisin sellainen isä, jollaista minulla ei koskaan ole ollut. Mutta kun lähetyssaarnaajat opettivat minua, aloin ymmärtää, että tein samoja asioita kuin vanhempani olivat tehneet minun iässäni. Olin myöhään ulkona, tein mitä ikinä halusin ja elin kuin kapinallinen. Vaikka en sitä tarkoittanut, toistin samaa kaavaa.
Oli aika kysyä Jumalalta.
Kun viimein rukoilin, sain vastauksen, jonka olin koko ajan ajatellutkin saavani. Kirkko on tosi! Nyt oli aika tehdä valinta.
Uusi minä
Tarvitsin luvan isoäidiltäni, ennen kuin minut voitiin kastaa. Hän oli sitä vastaan, mutta olin sinnikäs.
”Isoäiti, kummanlaisen Leonardon sinä haluat mieluummin?” kysyin. ”Sen, joka on ulkona juopottelemassa ja tupakoimassa ja tulee myöhään kotiin? Vai mieluummin sellaisen kuin olen nyt? Nämä muutokset johtuvat evankeliumista.”
Viimein isoäiti antoi luvan, ja minut kastettiin ja konfirmoitiin. Siitä hetkestä perheessäni alkoi tapahtua jotakin kiinnostavaa – jotakin, mitä en tajunnut täysin ennen kuin muutamia vuosia myöhemmin.
Uusi perhe
Juuri ennen kuin lähdin lähetystyöhön Etelä-Brasiliaan, isoäiti osallistui kanssani vaarnakonferenssiin. Jälkeenpäin pidimme pienen todistuskokouksen perheen ja ystävien kesken. Yllätyksekseni isoäiti halusi sanoa jotakin.
”Siitä lähtien kun Leonardo liittyi teidän kirkkoonne, perheestäni on alkanut tulla oikea perhe”, hän sanoi. Sitten hän luetteli tapoja, joilla koko perheemme oli tullut läheisemmäksi: Nyt vietimme aikaa yhdessä. Olimme alkaneet sanoa ”Minä rakastan sinua” toisillemme, mitä emme olleet tehneet koskaan ennen. Tappeleminen ja riitely loppuivat. Meidän kaikkien kesken kehittyi todellinen ystävyys. Meillä oli enemmän syötävää, ja meitä siunattiin runsaasti muissakin asioissa.
Minäkin olin pannut merkille nämä muutokset, mutta en ollut tajunnut, että niiden alkaminen voitiin yhdistää siihen aikaan, kun minut kastettiin.
”Vaikka en olekaan kirkkonne jäsen”, isoäiti sanoi, ”minä olen kirkkonne ystävä. Ja minä tiedän, että perhettämme on siunattu Leonardon valinnan johdosta.”
Uusi ymmärrys
Saatoin tuskin uskoa sitä! Ja silti isoäidin puhuessa, kuinka perheemme oli lähentynyt, muistin äkkiä valokuvan, jonka lähetyssaarnaajat olivat näyttäneet minulle vuosia aiemmin. Silloin olin ajatellut, että ainoa keino saada onnellinen perhe oli tulevan perheeni kanssa.
Olinkin väärässä. Nykyinen perheeni oli onnellinen! Me olimme oppineet rakastamaan toisiamme.
Saattaa olla, ettei yksikään perheeni jäsenistä liity kirkkoon tämän elämän aikana. Mutta vaikka he eivät liittyisikään, tiedän, että Jumala on jo siunannut meitä todella monin tavoin. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi osoittaa meille, kuinka tehdä perheestämme parempi, näyttääpä perhetilanteemme millaiselta tahansa.