Tuhat kilometriä Turkuun
Eräänä marraskuisena päivänä saimme mieheni Jonathanin kanssa yhtäkkiä saman ajatuksen. Hän oli tuolloin työmatkalla Turussa. Tunsimme, että perheemme voisi joskus muuttaa Turkuun. Koimme, että tämä ajatus tai tunne tuli taivaalliselta Isältä. Emme arvanneet, että jo reilun puolen vuoden kuluttua perheemme todella asuisi täällä, kun kotimme oli tuolloin vielä onnellisesti Rovaniemellä.
Saamamme innoitus voimistui vähitellen kevään aikana. Kuusihenkisen perheen muuttaminen Pohjois-Suomesta ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen operaatio. Ensimmäisenä kysymysmerkkinä oli tietenkin se, mistä löytäisimme sopivan kodin. Perehtyessämme asiaan törmäsimme kohteeseen, joka vaikutti täydelliseltä, ja meillä oli todella hyvä tunne siitä. Tämä olisi unelmiemme asunto. Valitettavasti vaikutti myös täydellisen mahdottomalta, että saisimme sen. Kyseessä oli asumisoikeusasunto, johon jonotti edellämme riittävän monta hakijaa lannistamaan kenen tahansa toiveet. Yksi kerrallaan jono kuitenkin eteni. Hylkäsimme jopa muutamia tarjottuja asuntoja, koska tunsimme jonkinlaista käsittämätöntä varmuutta tämän kodin suhteen. Sitten jäljellä oli enää yksi perhe meitä ennen. He ilmoittivat ottavansa asunnon vastaan.
Ajattelin, ettei tässä mitenkään voinut käydä näin. Olin vihainen ja pettynyt. Erityisesti, koska minun piti ilmoittaa lapsillemme, ettemme saaneetkaan tuota kotia, jonka puolesta he olivat niin pitkään rukoilleet. Heidän uskonsa ei horjunut kuten omani. He hyväksyivät antamani selityksen, että Jumalalla olisi meille jotakin parempaa varattuna. En kyllä itse pystynyt uskomaan, että mikään voisi olla parempi vaihtoehto meille.
Sunnuntaina eräs sisar piti seurakunnassamme puheen sukututkimustyöstä. Siinä hän esitti lainauksen, jonka ajatuksena oli kutakuinkin, että jos on jokin siunaus, jota olemme pitkään tavoitelleet, meidän tulisi kokeilla tehdä sukututkimustyötä. Ajattelin, että jos asia on siitä kiinni, niin kokeilen vielä tätä keinoa. Avasin tuona iltana sukututkimusohjelman, mutta en saanut pintaraapaisua parempaa aikaiseksi. Tiistaina yritin uudelleen. Iltapäivällä sähköpostiini kilahti viesti, jossa ilmoitettiin, että toivomamme asunto oli nyt varattuna meille. Edellinen perhe olikin jostakin syystä perunut aikeensa.
Tiedän, että taivaallinen Isä rakastaa meitä ja haluaa siunata meitä parhailla lahjoillaan. Kun toimimme Hänen tahtonsa mukaan, Hän valmistaa meille tien.