”Uskoa kohdata epävarmuutta”, Liahona, huhtikuu 2023.
Henkilökuvia uskosta
Uskoa kohdata epävarmuutta
Niiden komplikaatioiden vuoksi, joita vastasyntynyt tyttäremme on kohdannut, päivä ennen Vapahtajan sunnuntaina tapahtunutta loistavaa ylösnousemusta on minulle erityisen merkityksellinen.
Valokuvat kirjoittajan luvalla
Tyttäremme Alexis syntyi ennenaikaisesti 27. raskausviikolla. Koska hänellä oli syntyessään alikehittyneet keuhkot, hän tarvitsi hengitystukea, joka auttaisi häntä hengittämään.
Alexisin oli määrä päästä kotiin vietettyään kolme kuukautta vastasyntyneiden teho-osastolla. Mutta yhtäkkiä tilanne kääntyi huonompaan suuntaan, kun hänen verenpaineensa kohosi niissä verisuonissa, jotka vievät verta hänen keuhkoihinsa – tila, joka tunnetaan keuhkoverenkierron hypertensiona.
Päivä, jolloin hän muuttui siniseksi yrittäessään hengittää, on syöpynyt mieleeni. Se oli yksi monista pelottavista hetkistä, joita koimme niiden 12 kuukauden aikana, jotka hän vietti sairaalassa. Se vuosi oli aviomiehelleni ja minulle sydäntä jäytävä vuoristoratamatka.
Huoltamme lisäsi eristyneisyytemme. Koronavirusepidemian vuoksi jouduin olemaan erossa sukulaisistani. Mieheni ja minun oli myös vaikeaa saada tukea sairaalan ulkopuolelta. Näytti siltä, että harvat ihmiset ymmärsivät, mitä jouduimme kokemaan. Tunsin itseni avuttomaksi ja epätoivoiseksi ja sain itkukohtauksia sairaalassa useita kertoja.
Olen kiitollinen Apuyhdistyksen sisarista, jotka auttoivat perhettäni hädän hetkenämme. Olin uusi seurakunnassa, koska olimme juuri muuttaneet Hongkongista Singaporeen. Monet sisaret, joita en tuntenut, toivat ruokaa ja ottivat yhteyttä. Minua kosketti heidän rakkautensa ja rukouksensa perheeni puolesta.
Synkkinä hetkinä käännyin Jumalan puoleen. Hän ei vastannut rukouksiini heti, mutta jatkoin rukoilemista. Mieheni, vaikka ei olekaan kirkon jäsen, tuki minua rukoilemalla kanssani. Me selvisimme jokaisesta päivästä uskoen sydämessämme, että Jumala pitäisi meistä huolen. Teimme kaiken voitavamme kallisarvoisen lapsemme hyväksi ja jätimme loput Hänen huomaansa.
Jumalan johdatuksella teimme päätöksen, jonka kanssa olimme kamppailleet kuukausien ajan. Tunsimme johdatusta siihen, että Alexisille tehtäisiin aukko henkitorveen. Kirurgit suunnittelivat tekevänsä hänen kaulansa ihon läpi reiän hänen henkitorveensa ja sitten asettavansa reikään putken, joka mahdollistaisi suoran hengitysilman kulun hänen keuhkoihinsa. Alexis pystyisi sitten hengittämään käyttämättä nenäänsä tai suutaan.
Päättymätön lauantai
Kun muistelen kokemustamme Alexisin kanssa, ajattelen Vapahtajamme sovitusuhria. Me kaikki tiedämme Hänen ristiinnaulitsemisestaan ja Hänen loistavasta ylösnousemuksestaan. Näiden kahden tärkeän tapahtuman välistä aikaa hädintuskin mainitaan pyhissä kirjoituksissa. Mutta tuo aika on minulle erityisen tärkeä, mikä tekee pääsiäisestä erittäin merkityksellisen.
Esimerkiksi lauantai oli epävarmuuden päivä. Vapahtajan opetuslapset eivät aivan nähneet sitä kirkkautta, joka oli vasta koittamassa sunnuntaina. Lauantai, kuten perjantai, oli heille vaikea päivä kestää.
Tyttäremme pitkän sairaalassaolon aikana elimme päättymättömältä tuntuvaa lauantaita. Kohtasimme niin paljon epävarmuutta, ettemme pystyneet näkemään seuraavaan päivään. Pelottavina hetkinä, kun näytti siltä, että Alexis saattaisi kuolla, meillä oli vaikeuksia nähdä valoa tunnelin päässä, saati tuntea toivoa.
Mutta kokemuksestamme opin, että taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa ovat täysin tietoisia meistä ja koettelemuksistamme. Olen kiitollinen Vapahtajasta ja ihmeissäni Hänen sovituksestaan. Hänen sovituksensa ansiosta me voimme saada horjumatonta apua selviytyäksemme elämämme lauantaipäivistä, kun pidämme kiinni tulevien siunausten toivosta.
Alexisin leikkaus onnistui. Hän vietti hiljattain kolmatta syntymäpäiväänsä. Kokemastaan huolimatta hän on iloinen taapero, joka hymyilee ja tapaa mielellään uusia ihmisiä naapuristomme puistossa. Hänen henkitorveensa asetettu putki estää häntä puhumasta, mutta hän pitää värien viittomisesta ja kirjojen lukemisesta. Tunnemme olevamme siunattuja saadessamme viettää jokaisen valveillaolohetken hänen kanssaan.