Juutalaisia näkemyksiä ylösnousemuksesta

Daniel Becerra

apulaisprofessori, muinaiset pyhät kirjoitukset, Brigham Youngin yliopisto

Ylösnousemuksen oppi voi antaa meille tulevaisuudentoivoa sekä kannustimen elää vanhurskaasti nykyisyydessä.

Ylösnousemus tarkoittaa, että Jumala herättää kuolleet elämään, ”jotta heistä voi tulla kuolemattomia ja heillä on liha- ja luuruumis”¹. Erilaisten ylösnousemukseen liittyvien muinaisten uskonkäsitysten ymmärtäminen voi auttaa meitä arvostamaan enemmän muinaisten kristillisten opetusten voimaa tästä aiheesta sekä sitä, kuinka ne olivat sekä ainutlaatuisia että rakentuivat aiemmin hyväksyttyjen ajatusten varaan.

Erilaisia ajatuksia kuolemanjälkeisestä elämästä

Monet Jeesuksen aikaan eivät hyväksyneet ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä vaan uskoivat, että vainajat vain lakkaavat olemasta. Niistä, jotka uskoivat elämään kuoleman jälkeen, jotkut ajattelivat, että vain henki jää eloon, ja he pitivät kuolemanjälkeistä elämää varjojen valtakuntana, johon kaikki ihmiset menisivät riippumatta teoistaan kuolevaisuudessa. Tähän valtakuntaan viitattiin monilla eri nimillä, kuten Šeol, Gehenna ja Haades.²

Ylösnousemus juutalaisissa kirjoituksissa

Muinaiset lähteet osoittavat, että Jeesuksen ajan juutalaisilla oli erilaisia olettamuksia fyysisen ruumiin kohtalosta kuoleman jälkeen. Kuten juutalainen historioitsija Josephus kirjoittaa, fariseukset opettivat, että vanhurskailla ”on voima virota ja elää jälleen”³, kun taas saddukeukset uskoivat, että ”sielu kuolee ruumiin mukana”⁴. Jeesus ja Hänen varhaisimmat opetuslapsensa kohtasivat sellaisia uskonkäsityksiä. Itse asiassa Paavali kuvailee itseään fariseukseksi, jonka isätkin ovat olleet fariseuksia, ja jakeissa Ap. t. 23:6–7 kerrotaan, kuinka yhteinen usko ylösnousemukseen teki Paavalin Kristusta koskevan saarnaamisen vakuuttavammaksi fariseuksille.

Juutalaisten ylösnousemusta koskevat näkemykset saivat vaikutteita juutalaisten arvostamasta kirjallisuudesta, mukaan lukien siitä, mikä on nyt Vanha testamentti. Esimerkiksi Danielin kirjassa puhutaan ajasta, jolloin ”monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään ja toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun” (Dan. 12:2). Sellaiset suorat viittaukset ylösnousemukseen, vaikkakin ne ovat harvinaisia Vanhassa testamentissa, kirjoitettiin usein ahdingon, maanpaon ja vainon aikoina, ja ne osoittivat, kuinka opin on mahdollista tuoda toivoa ja lohtua niille, jotka kärsivät ahdingosta.⁵

Toisessa suositussa juutalaisessa tekstissä kerrotaan seitsemästä juutalaisveljeksestä, jotka kuolivat marttyyreina uskonsa vuoksi. Ennen kuin viimeinen veli teloitettiin, hänen äitinsä kannusti häntä pysymään uskollisena, ”jotta Jumalan armosta vielä saisin sinut veljiesi kanssa takaisin” (2. makkabilaiskirja 7:29). Tässä kohdassa usko ylösnousemukseen mahdollisti sen, että äiti ja hänen poikansa pystyivät uskollisesti kohtaamaan koettelemuksensa. Heidän uskonsa antoi heille myös luottamusta siihen, etteivät ruumiin vammat ja vauriot säily kuolemanjälkeisessä elämässä.

Ylösnousemus kristillisissä ja myöhemmissä juutalaisissa kirjoituksissa

Uuden testamentin opetukset ylösnousemuksesta edistävät samalla tavoin toivoa ja tuovat lohtua. Paavali tähdensi, että ylösnousemuksen ansiosta me voimme voittaa kuoleman, tuskan ja menetyksen. Hän kirjoitti Korintin pyhille: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” (1. Kor. 15:54–55.)

Se, mikä oli erilaista kristinuskon opetuksessa ylösnousemuksesta, oli usko siihen, että ylösnousemus on mahdollinen Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja että Hän on ensimmäinen monista, jotka nousevat kuolleista, ”[esikoinen] niiden joukosta jotka ovat kuolleet” (1. Kor. 15:20).⁶

Jeesuksen jälkeen kirjoitetussa juutalaisessa kirjallisuudessa uskoa ylösnousemukseen pidettiin keskeisenä uskon periaatteena⁷, mutta mielipide-eroja heräsi siitä, missä ylösnousseet olennot asuisivat, kuinka pian kuollut kuoleman jälkeen nousisi kuolleista ja kuinka paljon kuoleman jälkeinen elämä muistuttaisi elämää kuolevaisuudessa – eli syöminen, juominen ja niin edelleen.⁸ Kristittyjä ja juutalaisia lukuun ottamatta ainoa muu muinainen kansa, joka uskoi ruumiilliseen ylösnousemukseen, oli Persian zarahustralaiset.⁹

Kuten muinoin, ylösnousemuksen oppi voi tuoda Jeesuksen Kristuksen nykyajan seuraajille tulevaisuudentoivoa sekä lohtua, rohkeutta ja kannustimen elää vanhurskaasti nykyisyydessä. Se on todistus siitä, että meillä on Vapahtaja, joka elää ja rakastaa kansaansa.