Tuskani kääntyi kiitollisuudeksi

Bobby Marion, Pennsylvania, USA

Epätoivoisena ja syvässä tuskassa huusin Herran puoleen. Armossaan Hän vastasi.

Syyskuussa 2021 nuorin poikamme Joey menehtyi elettyään vain noin kaksi kuukautta. Rukouksista, paastoamisesta, pappeuden siunauksista ja muutamien maailman parhaiden lääkärien valtavista ponnisteluista huolimatta pikku Joeyn ruumis ei sallinut hänen elää.

Hänen elämänsä viimeisinä hetkinä vaimoni ja minä pitelimme häntä sylissämme. Kun katselin, kuinka hän veti viimeisen henkäyksensä, kaikki sisimmässäni murtui. Epätoivoisena ja syvässä tuskassa huusin Herran puoleen. Armossaan Hän vastasi.

Tuskani vaihtui heti voimakkaaseen kiitollisuuden tunteeseen, jota minun on vaikea kuvailla sanoin. Tunsin ylitsevuotavaa kiitollisuutta siitä, että Herra oli antanut minulle ihanan vaimon, neljä hienoa lasta ja liitot, jotka sitovat heidät minuun ikuisesti. Tunsin olevani kuin Alma nuorempi, kun hän koki yhtä suurta iloa kuin se tuska, jota hän oli aiemmin tuntenut (ks. Alma 36:20).

Kun paistattelin kiitollisuudessa, jota tunsin Herraa kohtaan, sain syvällisen hengellisen vaikutelman. Tuska, jota tunsin poikani kuoleman vuoksi, auttoi minua arvostamaan sitä tuskaa, jota taivaallinen Isä on varmasti tuntenut, kun Hänen Poikansa kuoli minun ja muiden Jumalan lasten puolesta kaksituhatta vuotta sitten. Koska Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme, tiedän näkeväni poikani jälleen.

Vähäisessä määrin ymmärsin paremmin uhrauksen, jonka taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa olivat tehneet. Tunsin jälleen kiitollisuutta Jumalan syvästä rakkaudesta.

Poikamme kuolemaa seuranneena aikana olen usein pohtinut sitä, mitä tunsin tuona päivänä. Tuska, kiitollisuus ja voimalliset hengelliset vaikutelmat ovat muuttaneet minut iäksi. Voin todella todistaa, että elämän koettelemukset antavat meille kokemusta ja ovat meidän hyväksemme (ks. OL 122:7), jos sallimme Herran olla mukana elämässämme ja pidämme kiinni uskostamme Vapahtajaan ja Hänen sovitukseensa.