”Aktivoikaamme hengelliset automaattisulakkeemme uudelleen”, Liahona, huhtikuu 2023.
Tule ja seuraa minua
Aktivoikaamme hengelliset automaattisulakkeemme uudelleen
Usko Jeesukseen Kristukseen tuo meille voimaa ja vahvuutta.
Helmikuussa 2021 Texasissa oli ennätyksellisen kylmä sää. Pakkanen vaikutti miljooniin ihmisiin ja sai aikaan putkirikkoja, sähkökatkoja ja lämmityksen katkeamisen. Tyttäreni perhe koki monien muiden tavoin täydellisen sähkökatkon. Tyttäreni kääri pienet lapsensa takkeihin ja huopiin, jotta he pysyisivät lämpiminä.
Selviydyttyään useita päiviä arktisen tuntuisissa oloissa tyttäreni pani merkille, että naapuriasunnossa paloivat valot. Hän oli kiitollinen saadessaan tietää, että sähköt toimivat taas. Mutta hän järkyttyi havaitessaan, että ne olivat todellisuudessa toimineet jo päiviä aiemmin. Hän ei ollut huomannut, että automaattisulake oli lauennut. Sähkövirtaa oli jo saatavilla. Hänen piti yksinkertaisesti napsauttaa automaattisulake taas päälle!
Kun ajattelin tyttäreni kokemusta, tajusin, että myös meillä jokaisella on jotakin, mitä voisimme kutsua ”hengelliseksi automaattisulakkeeksi”.
Maailman valo, Brent Borup
Täydellistä voimaa
Uskon osoittaminen Jeesukseen Kristukseen tuo valtavaa voimaa Jumalalta. Päivä päivältä tuota voimaa voi virrata elämäämme. Saatamme tottua siihen niin, ettemme edes huomaa sitä. Hänen voimansa on aina apunamme. Sitten toisinaan koemme hengellisen kriisin ja mietimme, onko tuo voima kadonnut. Sellaisina aikoina meidän täytyy päättää osoittaa uskoa, jotta voimme saada edelleen Hänen lupaamaansa voimaa. Voisimme sanoa, että niin tekemällä me aktivoimme hengellisen automaattisulakkeemme uudelleen.
”Juuri meidän uskomme avaa mahdollisuuden Jumalan voimaan meidän elämässämme”, presidentti Russell M. Nelson on sanonut. Hän on opettanut myös: ”Herra ei vaadi meiltä täydellistä uskoa, jotta voimme päästä osallisiksi Hänen täydellisestä voimastaan. Mutta Hän kyllä pyytää meitä uskomaan.”1 Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Kyse ei ole teidän uskonne suuruudesta tai tietonne määrästä – kyse on siitä, missä määrin osoitatte tinkimättömyyttä teillä olevaa uskoa ja jo tuntemaanne totuutta kohtaan.”2
Olipa meillä uskoa missä määrin hyvänsä, niin kun päätämme uskoa Kristukseen, me voimme luottaa siihen, että Hänen voimansa auttaa meitä.
Masonilla todettiin luusyöpä 14-vuotiaana. Hän kohtasi tämän haasteen uskon turvin. Hänen äitinsä kertoo: ”Mason taisteli yhä pelkoa vastaan, mutta hän päätti olla antamatta sen rajoittaa uskoaan ja rakkauttaan.”
Valokuva Masonin perheen luvalla
Valinta kohdata pelko uskon turvin
Elokuussa 2021 vaimoni ja minä tapasimme rakkaan avioparin, jonka ystävyyttä olemme oppineet vaalimaan. Heidän pojallaan Masonilla oli juuri diagnosoitu harvinainen luusyöpä nimeltä osteosarkooma. Ennen diagnoosia Mason oli kaikin tavoin terve 14-vuotias, jolla oli kipeä jalka ja tahrainen baseballpeliasu liukumisesta kotipesälle.
Pian Masonin elämä tuntui kuitenkin luhistuvan. Hän joutui äkkiä mukaan pelottaviin keskusteluihin lääketieteen ammattilaisten kanssa kemoterapiasta, sädehoidosta, leikkauksesta, mahdollisesta amputaatiosta ja elinajanodotteesta. Hänen äitinsä kuvailee, mitä tapahtui, kun lääkärit kysyivät, haluaisiko hän tietää selviytymistodennäköisyyden: ”Pitkän hiljaisuuden jälkeen, kun hän sulatteli uusia ja musertavia tunteita, lattialle putosi ääneti kyyneliä. Mason vastasi rohkeasti: ’Ei kiitos! Tämä riittää minulle!’ Noilla muutamilla sanoilla Mason alkoi päättäväisesti valita, kuinka hän kohtaisi koettelemuksensa.”
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Usko ei koskaan vaadi vastausta jokaiseen kysymykseen vaan etsii varmuutta ja rohkeutta mennä eteenpäin tunnustaen toisinaan: ’Minä en tiedä kaikkea, mutta minä tiedän riittävästi jatkaakseni opetuslapseuden polulla.’”3 Usko ilmenee, kun päätämme kulkea eteenpäin tietämättä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Masonin syöpä oli aggressiivinen. Hänen kehonsa kapinoi jokaista elämää pidentävää hoitoa vastaan. Hänen äitinsä kertoo: ”Tunsimme valtavaa halua pysäyttää aika, mutta aika eteni ja koimme menettäneemme kaiken, mitä olimme pitäneet normaalina.” Hän jatkaa: ”Tulevaisuuden musertavan pelon lisäksi me näimme omin silmin myös sitä, kuinka vahvuutta, voimaa ja rauhaa syntyi yli maanpäällisten kykyjemme. Meillä ei ollut mitään muuta selitystä kuin tämä: Jumala kasvatti kykyjämme. Me saimme ihmeitä, vaikka ne olivatkin erilaisia kuin ne, joita halusimme alussa.”
Ei kavahtamista
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista kysyi kerran vanhin Neal A. Maxwellilta (1926–2004), mitä asioita tämä oli oppinut kärsiessään leukemiasta. Vanhin Maxwell vastasi: ”Olen oppinut, että se, ettei kavahda, on tärkeämpää kuin se, että säilyy hengissä.”4 Päätös olla kavahtamatta vaatii toimintaa jopa pelon kohdatessa. Mutta se kutsuu voimaa, joka ylittää kuolevaisuuden kyvyt.
Jesaja opettaa: ”Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa” (Jes. 40:29). Kun Alman kansa joutui kokemaan ilmeisen ylivoimaista kärsimystä, Herra lohdutti heitä, koska he uskoivat Häneen. He alistuivat Hänen tahtoonsa ja saivat voimaa kantaa heille langetetut kuormat. (Ks. Moosia 24:13–16.)
Voimaa murheen keskellä
Masonin äiti kertoo: ”Eräänä iltana Mason käveli makuuhuoneen ohi, jossa pidin rukousta hänen kahdeksanvuotiaan siskonsa kanssa. Kyynelehtien sisko ilmaisi huolensa veljestään. Pitelin häntä tiukasti, ja itkimme yhdessä. Mason polvistui viereemme ja kietoi meidät molemmat heikkenevien käsivarsiensa suojiin. Hän päätti antautua syvälle epämukaviin tunteisiin ja unohtaa henkilökohtaisen pelkonsa, jotta hän voisi auttaa siskoaan ja minua. Hän vahvisti meitä kohtaamaan murheemme liittymällä kanssamme murheeseemme.”
Mason perheensä kanssa
Valokuva Masonin perheen luvalla
Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että Helamanin pojat ”ajattelivat enemmän isiensä vapautta kuin omaa henkeänsä” (Alma 56:47). He keskittyivät enemmän rakkauteen perhettään kohtaan kuin omiin olosuhteisiinsa. Masonkin sai voimaa, joka on suurempaa kuin hänen omansa, asettamalla rakkautensa perhettään kohtaan omien tunteidensa, pelkonsa ja epäilyksensä edelle.
”Mason tajusi, ettei hänen tarvinnut odottaa parantumistaan ennen uskonsa vahvistumista”, hänen äitinsä sanoo. ”Hän kykeni luottamaan Jumalaan, ja sen ansiosta hän pystyi irrottautumaan omasta haavoittuvuudestaan. Katselin, kuinka ihmeitä tapahtui perheessämme ja jopa yhteisössä, kun Jumala auttoi meitä näkemään, että rakkaus oli – ja on – voimallisempaa kuin pelko. Mason taisteli yhä pelkoa vastaan, mutta hän päätti olla antamatta sen rajoittaa uskoaan ja rakkauttaan.”
Se että uskoo, ei ole kertaluonteinen tapahtuma. Päivittäiset päätökset luottaa Jumalaan – tehtyinä yhä uudelleen – sitovat meidät Häneen ja Hänen voimaansa.
Vain puoli vuotta alkuperäisen diagnoosinsa jälkeen Mason siirtyi urheana pois kuolevaisuudesta. Hän teki toistuvasti valinnan antaa Jumalan vallita, ja hän vapautui kaikista peloistaan.
Usko, jolla siirtää vuoria
Ne, jotka tekevät valinnan uskoa Kristukseen, voivat odottaa tätä suurta tervetulotoivotusta Vapahtajaltamme: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:23.)
Presidentti Nelson on rakastavasti varoittanut meitä siitä, että tulevina päivinä me tarvitsemme Jumalan voimaa.5 Tuo voima on kaikkien niiden ulottuvilla, jotka ponnistelevat eteenpäin uskoen Kristukseen. Olivatpa koettelemuksemme millaisia tahansa, vastaus on aktivoida hengellinen automaattisulakkeemme ja turvata Hänen voimaansa.
Presidentti Nelson on sanonut: ”Uskonne kautta Jeesus Kristus kasvattaa kykyänne siirtää vuoria elämässänne, vaikka henkilökohtaiset haasteenne saattavatkin häämöttää yhtä suurina kuin Mount Everest.
Teidän vuorianne saattavat olla yksinäisyys, epäilys, sairaus tai jotkin muut henkilökohtaiset ongelmat. Vuorenne ovat erilaisia, mutta silti vastaus kaikkiin haasteisiinne on uskonne kasvattaminen.”6