”Hyvä naapurimme”, Liahona, huhtikuu 2023.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Hyvä naapurimme
Sinä päivänä, kun tarvitsin apua, vanhin Russell M. Nelson vastasi Hengen kehotukseen ja tuli avukseni.
Kuvitus Dilleen Marsh
Kun perheeni ja minä muutimme leskeksi jääneen anoppini Effie Dean Richin luo, yksi lähinaapureistamme oli vanhin Russell M. Nelson, joka oli muutama vuosi aiemmin kutsuttu kahdentoista apostolin koorumiin.
Sinä aikana, kun olimme naapureita, meistä oli mukavaa auttaa vanhin Nelsonia ja hänen ensimmäistä vaimoaan Dantzelia heidän hankkeissaan, ja he auttoivat mielellään meitä meidän hankkeissamme. Niihin kuului takapihallamme olevan rotkon muuttaminen viehättäväksi alueeksi, jossa on tukimuureja, risteäviä polkuja, portaat ja kasvillisuutta. Vanhin Nelsonin ollessa hoitamassa kirkon tehtäviä me autoimme sisar Nelsonia siinä, mitä hän tarvitsi.
Kun olimme saaneet rotkohankkeen valmiiksi, veljenpoikani ja hänen morsiamensa pyysivät, että he saisivat pitää häävastaanottonsa rotkossa ja puutarhassa. He suunnittelivat tulevansa auttamaan tontin siistimisessä ennen tapahtumaa.
Mutta aika kului. He olivat kiireisiä eivätkä pystyneet tulemaan. Häävastaanottopäivän aamuna heräsin kuudelta tuntien oloni ärtyisäksi. Nousin ylös, nappasin sankoni ja puutarhasakset ja laskeuduin 58 porrasta rotkon pohjalle. Kun siivosin portaita askelma kerrallaan karsien varjomurattia, tunteeni tyyntyivät. Aamukahdeksan aikaan kuulin etupihalta ruohonleikkurin ääntä. Pidin tauon nähdäkseni, mitä tapahtui.
Kun ehdin etupihalle, vanhin Nelson oli saanut oman nurmikkonsa leikattua ja oli nyt leikkaamassa meidän nurmikkoamme.
”Ei sinun tarvitse tehdä sitä”, sanoin.
”Kyllä, Grant”, hän vastasi, ”minun pitää tehdä tämä puolestasi tänään.”
Vanhin Nelson osasi kuunnella taivaallista Isää. Jumala tiesi, että sinä päivänä tarvitsin apua.
Tuo kokemus muutti minua. Sen jälkeen, kun vaimoni ja minä pidimme päivittäisiä rukouksiamme, aloimme pyytää, että tulisimme tietoisiksi lähipiirissämme olevista, jotka tarvitsivat apuamme.
Vuosia aiemmin, eri vuodenaikaan, appeni John P. Rich lähti lapioimaan lunta jalkakäytävältään. Vanhin Nelson oli kuitenkin ehtinyt aiemmin. John meni takaisin sisälle ja kirjoitti tämän runon:
Olen nähnyt saarnoja kivessä
Ja saarnoja kukissa
Saarnoja, jotka kestävät minuutteja
Saarnoja, jotka kestävät tuntikausia
Mutta olen juuri nähnyt saarnan
Saarnattuna työssä
Se osoitti minulle täydellisesti
Kuinka olla hyvä naapuri
Vielä tänäkin päivänä olemme kiitollisia hyvästä naapuristamme.