2023
Kasva lähemmäksi Jumalaa elinikäisen oppimisen avulla
Huhtikuu 2023


Julkaistaan vain sähköisenä

Kasva lähemmäksi Jumalaa elinikäisen oppimisen avulla

Koulutus on iankaikkinen tavoite, koska Jumalan kaltaiseksi tuleminen on ikuinen pyrkimys.

Juokseva ihminen planeettoja, kirja ja hehkulamppu ympärillään

Korkeakoulututkinnon suorittaminen oli minulle vaikeaa. Ei kaiken sen vuoksi, mitä minun oli uhrattava pysyäkseni koulussa, vaan sen vuoksi, mistä kaikesta hyvästä minun oli luovuttava valmistuttuani. Jokainen kiehtova luento, joka työnsi viikkoa eteenpäin, tai kuukauden mittaisten tutkimusprojektien onnistunut loppuun saattaminen tekivät lopulta jokaisen koulussa vietetyn hetken ponnistelun arvoiseksi. Olen kuitenkin oppinut, ettei koulutukseni – eikä sinunkaan koulutuksesi – tarvitse päättyä valmistujaisiin.

Jos olemme jo saaneet tutkinnon vuosikymmeniä sitten tai meillä on työpaikka, jossa jo menestymme, me voimme ja meidän pitäisi jatkaa oppimista, sillä koulutukseen liittyy enemmän kuin saattaisimme ajatella. Kun presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa korkeakoulussa, hän tunsi lannistuvansa. Lannistuminen sai hänet lopettamaan opiskelun ja ajattelemaan opintojen lopettamista.

Mutta hän kertoi, että eräänä iltana ”apu tuli äänenä, todellisena äänenä mieleeni. Se ei ollut minun ääneni. Se oli lempeä ja rakastava ääni – mutta luja. Sanat olivat nämä: ’Kun tajuat, kuka todella olet, tulet olemaan pahoillasi siitä, ettet yrittänyt lujemmin.’”1

Tämä oivallus johti siihen, että presidentti Eyring sai korkeakouluopintonsa päätökseen, teki jatko-opintoja ja myöhemmin hänestä tuli opettaja. Saatamme tyytyä siihen, missä olemme koulutuksessamme tai urallamme, mutta Jumala voi nähdä meissä sellaisia mahdollisuuksia, joita emme itsekään aina näe. Me emme menetä mitään ja saamme kaiken, kun opiskelemme koko elinikämme.

Meidän vastuumme oppia

Elinikäinen oppiminen ei ole vain sellaista, mitä voisimme tehdä. Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Koska pidämme jokaista ihmisälyä pyhänä, pidämme koulutuksen hankkimista uskonnollisena vastuuna.”2

Miksi se, että hankkii lisää koulutusta, saattaisi olla uskonnollinen vastuu? Jakeissa OL 88:79–80 meitä opetetaan hankkimaan koulutusta monista aiheista, jotta ”olisitte valmiita kaikessa, kun minä lähetän teidät jälleen pitämään kunniassa kutsumusta, johon minä olen teidät kutsunut, ja tehtävää, johon minä olen antanut teille valtuuden”. Me voimme ja meidän tulee käyttää tietämystämme siunataksemme muita ja auttaaksemme Jumalan valtakunnan rakentamisessa.

Lisäksi Jumala rakastaa meitä niin paljon, että Hän haluaa nähdä meidän edistyvän. Taivaallisen Isämme henkilapsina meillä – toisin kuin millään muilla luoduilla maan päällä – on kyky tulla Hänen kaltaisikseen. Opimme pyhistä kirjoituksista, että Jumala on kaikkitietävä (ks. Job 37:16), joten tavoitteeseemme tulla täydellisiksi tulisi sisältyä pyrkiminen kohti täydellisempää tietoa.

Nuorten voimaksi -kirjasessa sanotaan: ”Sinulla on sekä ajallisia että hengellisiä syitä tavoitella oppimista ja rakastaa sitä. Koulutuksessa ei ole kyse vain rahan ansaitsemisesta. Se on osa iankaikkista tavoitettasi tulla enemmän taivaallisen Isän kaltaiseksi.”3 Koulutus on iankaikkinen tavoite, koska Jumalan kaltaiseksi tuleminen on ikuinen pyrkimys.

Elinikäisen oppimisen periaate ei rajoitu ainoastaan niihin, jotka voivat opiskella yliopistossa. Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Jos muodollista koulutusta ei ole saatavilla, älkää antako sen estää teitä hankkimasta kaikkea sitä tietoa, minkä voitte. Sellaisissa olosuhteissa parhaista kirjoista voi tavallaan tulla ’yliopistonne’ – luokkahuone, joka on aina avoinna ja hyväksyy jokaisen hakijan.”6

Jakeessa OL 88:118 opetetaan: ”Etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja; etsikää oppia vieläpä tutkimalla ja myös uskon kautta.” ”Parhaisiin kirjoihin” sisältyvät pyhät kirjoitukset ja elävien profeettojen opetukset. Ja oppiaksemme muita taitoja ja tietoja me tarvitsemme usein näkemyksiä myös muista lähteistä, kuten luotettavien asiantuntijoiden kirjoittamista kirjaston kirjoista, korkeakoulujen oppimisvälineistä, verkossa olevilta opiskelusivustoilta, uutisjulkaisuista, paikallisilta kulttuurifestivaaleilta jne. Kaikki aineisto ei tietenkään sisällä totuutta, joten Jumalan sanan päivittäinen tutkiminen voi auttaa meitä erottamaan totuuden muussa tutkimisaineistossa. Ja me voimme tavoitella Henkeä ja käyttää viisautta päättäessämme, mistä lähteistä voimme oppia ja mikä niissä on totta.

Osoita kiinnostusta maailmaa kohtaan esittämällä kysymyksiä. Etsi päivittäisen elämän pieniä yksityiskohtia ja kauneutta. Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, ja hänen vaimonsa Kristen ovat sanoneet: ”[Elinikäiseen oppimiseen] – – sisältyy taiteellisia pyrkimyksiä. Siihen sisältyy myös kokemuksia ihmisistä ja paikoista: keskusteluja ystävien kanssa, käyntejä museoissa ja konserteissa ja palvelutilaisuuksia. Meidän tulee laajentua ja nauttia matkasta.”7

Kaikessa oppimisessamme ja oppineisuudessamme meidän täytyy etsiä ohjausta taivaalliselta Isältä, sillä Hänen johdatuksensa tekee koulutuspyrkimyksistämme kannattavampia. Presidentti Eyring on sanonut: ”Voit oppia kaiken, mikä on totta, koska Hän tuntee koko totuuden.”8 Osoita uskoa siihen, että Jumala 1) tietää kaiken ja 2) haluaa jakaa kanssamme tuota tietoa.

Kuten vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, taivaallinen Isämme ”odottaa innokkaasti tilaisuutta vastata rukouksiinne ja täyttää unelmanne”9, ja tämä koskee myös koulutukseen liittyviä unelmiamme. Luota siihen, että Jumala voi auttaa meitä menestymään ja että Hän ohjaa meidät niiden ihmisten ja resurssien luo, joita haluamme ja tarvitsemme oikealla hetkellä, kun tavoittelemme ilmoitusta ja toimimme sen mukaan.

Ei ole ikää, jolloin lakkaisimme oppimasta. Aina on jotakin enemmän, mitä Jumala haluaa opettaa meille. Me voimme olla niin nöyriä, että ymmärrämme, että on enemmän, mitä emme tiedä, ja voimme olla kiitollisia tilaisuudesta olla Hänen oppilaitaan.

Meidän vastuumme palvella tiedollamme muita

Yksi tapa osoittaa Jumalalle kiitollisuutemme kyvystä oppia on käyttää tuota saatua tietoa muiden siunaukseksi. Aina on joku, joka voi hyötyä tiedoistamme ja kokemuksestamme, olipa se sitten maailmanlaajuinen kuulijakunta sosiaalisessa mediassa, vaikeuksissa kamppaileva perhe naapurissa tai perheenjäsen kotona.

”Jumala haluaa meidän kouluttavan mieltämme, kehittävän taitojamme ja hiovan kykyjämme, jotta voimme olla paremmin hyvää aikaansaavana vaikutuksena maailmassa, elättää itsemme, perheemme ja avun tarpeessa olevia sekä rakentaa Jumalan valtakuntaa.”10 Anna Jumalan saada aikaan siunauksia kaiken sen avulla, mitä olet oppinut ja opit edelleen.

Vapahtaja kertoi vertauksen isännästä, joka antoi kolmelle palvelijalleen talentteja ennen matkaansa. Palvelija, jolla oli viisi talenttia, ja se, jolla oli kaksi talenttia, kaksinkertaistivat kumpikin talenttinsa ennen isännän paluuta. Kolmas palvelija kuitenkin ”kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan” (Matt. 25:18).

Kun isäntä palasi, hän ylisti kahta uskollista palvelijaa nuhdellen laiskaa palvelijaa: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on” (Matt. 25:29).

Riippumatta siitä, kuinka paljon tietoa olemme hankkineet elämämme aikana, meillä on aina ylevämpi päämäärä siunata muita tällä tiedolla. Presidentti Nelson on opettanut: ”Koulutus on se, mikä erottaa sen, että toivoisitte voivanne auttaa muita ihmisiä, ja sen, että pystytte auttamaan heitä.”11 Kun käytämme oppimaamme vahvistaaksemme veljiämme ja sisariamme ja pitääksemme itsemme avoimina hankkimaan lisää tietoa, oma tietomme laajenee ja kokemuksemme lisääntyy. Jos kuitenkin kätkemme tietomme ja säilytämme sen itsellämme, se ei auta meitä tulemaan enemmän taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi.

On monia tapoja, joilla voimme tavoitella elinikäistä oppimista. Voimme tutkia enemmän ajankohtaisia tapahtumia paikkakunnallamme tai maassamme ryhtyäksemme tarvittaessa myönteisiin toimiin. Jos jollakulla, jota palvelemme, on vaikeuksia sairauden kanssa, josta emme tiedä juuri mitään, me voimme hankkia siitä tietoa osoittaaksemme paremmin tukea ja myötätuntoa. Me voimme käyttää evankeliumin tuntemustamme ja todistustamme Kristuksesta kirkastaaksemme ystävän päivää tekstiviestillä. Jos nuoremmilla sukulaisilla on vaikeuksia jonkin kouluaineen kanssa, voimme järjestää aikataulustamme aikaa siihen, että autamme heitä.

Sen lisäksi että pyrimme oppimaan koko elämämme ajan, me voimme myös tukea muita tekemään samoin. Muiden auttamisen heidän elinikäisen oppimisen matkallaan ei tarvitse tarkoittaa opettajaksi tulemista. Se voisi yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että innostamme muita jatkamaan oppimista olemalla itse innokkaita tekemään niin. Se voi tarkoittaa sitä, että opettelemme jonkun perheenjäsenen kanssa uuden taidon, koska se on asia, josta hän on kiinnostunut, vaikka emme luontaisesti pyrkisikään itse oppimaan siitä aiheesta.

Se voi tarkoittaa sitä, että panemme merkille jonkin ympärillämme olevan tarpeen ja opimme muiden kanssa, kuinka auttaa sen ratkaisemisessa. Se tarkoittaa oppimista Vapahtajan tavalla ja pyrkimistä jatkamaan tuota oppimista läpi elämämme, koska ”se, mikä on Jumalasta, on valoa; ja se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa” (OL 50:24).

Presidentti Nelson on kehottanut meitä jatkamaan opiskelua ”miten arveletkin parhaiten palvelevasi perhettäsi ja yhteiskuntaa”12. Mitkään kaksi maallista kokemusta tai koulutustaivalta eivät ole samanlaisia, mutta kun jatkamme oppimista ja kasvamista läpi elämämme, me voimme tehdä ainutlaatuisen vaikutuksen, johon kukaan muu ei pysty.