Viikko 5: Päivä 2
Oppi ja liitot 18
Johdanto
Ilmoitus, joka on luvussa OL 18, annettiin kesäkuussa 1829 pian sen jälkeen kun Pietari, Jaakob ja Johannes olivat antaneet Melkisedekin pappeuden Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle. Heidän käyntinsä tähdensi apostolien tärkeää tehtävää Jeesuksen Kristuksen kirkon perustamisessa. Jakeet OL 18:1–16 keskittyvät Oliver Cowderyn ja David Whitmerin saamaan kutsuun olla Jeesuksen Kristuksen palvelijoita ja saarnata parannusta muille. Jakeissa OL 18:17–47 opetetaan, miten tärkeää on ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimi. Lisäksi Herra mainitsi kahdentoista apostolin tulevan kutsumisen ja sen, että heillä olisi halu ottaa päälleen Vapahtajan nimi ”täysin vilpittömin sydämin” (OL 18:27). Herra antoi Oliver Cowderylle ja David Whitmerille ainutlaatuisen tehtävän ”etsiä kaksitoista” (OL 18:37).
Oppi ja liitot 18:1–5
Herra opettaa, kuinka Hänen kirkkoaan rakennetaan
Oletko koskaan kokenut maanjäristyksen aiheuttamaa levottomuutta tai tuhoa? Lokakuun 17. päivänä 1989 klo 17.04 voimakas maanjäristys (voimakkuudeksi mitattiin 6,9 Richterin asteikolla) iski San Franciscoon Kaliforniaan Yhdysvalloissa. Tuhannet rakennukset vaurioituivat tai tuhoutuivat. Päällisin puolin jotkin talot näyttivät olevan kunnossa, mutta viranomaiset kielsivät niiden käytön, koska niiden perustukset olivat murtuneet tai ne eivät olleet turvallisia. Mikä sinua huolestuttaisi, jos asuisit talossa, jossa on epävarma perustus?
Kuten lukuun OL 18 on tallennettu, Herra ilmoitti Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle, kuinka Hänen kirkkoonsa rakennetaan varma perustus. Tämän ilmoituksen alussa Herra puhui siitä, mitä Oliver Cowdery oli kirjoittanut, eli Mormonin kirjan sanoista, jotka Oliver oli tallentanut toimiessaan profeetta Joseph Smithin kirjurina.
Lue OL 18:2–5 ja ota selville, mitä sellaista Mormonin kirjaan on kirjoitettu, minkä varaan Herra käski palvelijoitaan rakentamaan kirkon.
Herran ohjeiden pohjalta me opimme Herran tosi kirkon yhden keskeisen ominaisuuden. Täydennä seuraava periaate näissä jakeissa annetun ilmoituksen pohjalta: Tosi kirkko rakennetaan varaan.
Profeetta Joseph Smith opetti seuraavaa perustuksesta ja kalliosta:
”Kristus oli kirkon pää, kulmakivi, hengellinen kallio, jolle kirkko rakennettiin, eivätkä tuonelan portit sitä voita [ks. Matt. 16:18; Ef. 2:20]. Hän rakensi valtakunnan, valitsi apostolit ja asetti heidät Melkisedekin pappeuteen antaen heille voiman [pappeuden avaimet] toimittaa evankeliumin toimituksia.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 144.)
”Jeesus sanoo opetuksissaan: ’Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.’ [Matt. 16:18.] Mille kalliolle? Ilmoitukselle.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 202.)
Herra antoi täsmällisen lupauksen palvelijoilleen, jos nämä rakentaisivat Hänen kirkkonsa Hänen evankeliuminsa lujalle perustukselle. Lue OL 18:5 ja huomaa Herran lupaus.
Oppi ja liitot 18:6–16
Oliver Cowdery ja David Whitmer kutsutaan saarnaamaan parannusta
Kuinka kuvailisit sen maailman hengellistä ja moraalista ilmapiiriä, jossa me tällä hetkellä elämme? Lue OL 18:6 ja huomaa, kuinka Herra kuvaili maailmaa. Kiinnitä huomiota siihen, minkä ratkaisun Herra antaa maailmassa lisääntyvään pahuuteen, kuten on tallennettu jakeeseen OL 18:9.
Ajattele jotakin kodissasi olevaa esinettä, jonka arvelet olevan arvokas. Tiedätkö suunnilleen, minkä arvoinen se esine on rahassa? Yksi tapa todentaa jonkin esineen arvo on määritellä hinta, jonka joku on halukas maksamaan siitä. Joku saattaisi väittää, että jokin esine on tietyn rahamäärän arvoinen, mutta se hinta on oikea vain, jos joku toinenkin on halukas maksamaan kyseisestä esineestä saman hinnan.
Mikä on sielun arvo? Jakeessa OL 18:10 opetetaan, mikä on ihmisen arvo Jumalan silmissä. Lue tämä jae ja pane merkille, minkä arvoisia Herra julisti meidän olevan.
-
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi, miksi arvelet olevasi niin suuriarvoinen taivaalliselle Isälle ja Jeesukselle Kristukselle.
Presidentti Dieter F. Uchtdorf ensimmäisestä presidenttikunnasta on selittänyt, minkä arvoisia me olemme taivaalliselle Isälle: ”Jumala ei näe teitä vain pienellä planeetalla asuvina kuolevaisina olentoina, jotka elävät lyhyen aikaa – Hän näkee teidät lapsinaan. Hän näkee teidät sellaisina kuin teistä voi ja on tarkoitus tulla. Hän haluaa teidän tietävän, että te olette tärkeitä Hänelle.” (”Te olette tärkeitä Hänelle”, Liahona, marraskuu 2011, s. 22.)
Herralle jokainen sielu on tärkeä, ja usein Henki ohjaa kirkon johtajia palvelemaan yhtä tiettyä henkilöä. Esimerkiksi presidentti Thomas S. Monson noudatti Hengen kehotuksia ja muutti sanoman, jonka hän oli valmistanut, puhuakseen yhdelle nuorelle tytölle yleiskonferenssissa:
”Vasemmalla puolellani olevalla parvella näen kauniin, ehkä kymmenvuotiaan tytön. Suloinen lapsukainen, en tiedä nimeäsi, enkä sitä, mistä tulet. Tämän kuitenkin tiedän: viaton hymysi ja silmiesi lempeä katse taivuttavat minut siirtämään tulevaisuuteen tätä tilaisuutta varten valmistamani puheen. Tänään tunnen halua puhua sinulle.”
Sitten presidentti Monson kertoi kokemuksen, joka vahvisti hänen ymmärrystään siitä suuresta rakkaudesta, jota Jeesus Kristus tuntee lapsia kohtaan. Hän kertoi kymmenvuotiaasta Christal Methvinistä, joka perheensä kanssa asui Shreveportin vaarnassa Louisianassa Yhdysvalloissa Christalilla oli todettu syöpä, joka oli levinnyt hänen keuhkoihinsa. ”Methvinin perhe ei vaipunut epätoivoon, vaan suunnitteli sen sijaan lentomatkaa Salt Lake Cityyn. Christal voisi saada siunauksen joltakulta johtavalta auktoriteetilta. Methvinit eivät tunteneet henkilökohtaisesti ketään johtavista veljistä, ja niinpä he asettivat Christalin eteen kuvan kaikista johtavista auktoriteeteista, ja Christal teki valinnan sattumanvaraisesti. Aivan sattumalta valinta osui minuun.
Christal ei koskaan lentänyt Salt Lake Cityyn. Hänen tilansa huononi. Loppu lähestyi. Mutta hänen uskonsa ei horjunut. Hän sanoi vanhemmilleen: ’Eikö vaarnakonferenssi ole pian? Eikö sinne lähetetä johtavaa auktoriteettia? Miksi ei sitten veli Monsonia? Ellen minä voi mennä hänen luokseen, niin Herra voi lähettää hänet minun luokseni.’
Sillä välin Salt Lake Cityssä, jossa ei tiedetty mitään Shreveportin tapahtumista, syntyi erittäin epätavallinen tilanne. Sinä viikonloppuna, jolloin Shreveportin vaarnan konferenssi Louisianassa oli määrä pitää, minut oli määrätty lähtemään El Pasoon Texasiin. Presidentti Ezra Taft Benson kutsui minut toimistoonsa ja selitti, että eräs toinen johtavista veljistä oli tehnyt alustavia valmistelutöitä El Pason vaarnan jakamista varten. Hän kysyi minulta, olisinko pahoillani, jos tuo toinen lähetettäisiin El Pasoon ja minut lähetettäisiin jonnekin muualle. Siinä ei tietenkään ollut mitään ongelmaa – mikä tahansa paikka sopi minulle. Silloin presidentti Benson sanoi: ’Veli Monson, minusta tuntuu, että sinun on mentävä Shreveportin vaarnaan Louisianaan.’ Otin tehtävän vastaan. Määräpäivä koitti. Minä saavuin Shreveportiin.
Lauantai-iltapäivä oli täynnä kokouksia. – – Pyydellen kovasti anteeksi vaarnanjohtaja Charles F. Cagle kysyi, sallisiko aikatauluni, että antaisin siunauksen eräälle kymmenvuotiaalle tytölle, joka sairasti syöpää. Tytön nimi oli Christal Methvin. Vastasin tekeväni sen, jos se olisi mahdollista, ja sen jälkeen tiedustelin, oliko tyttö läsnä konferenssissa vai oliko hän jossakin Shreveportin sairaalassa. Koska vaarnanjohtaja Cagle tiesi, että aikatauluni oli erittäin tiukka, hän melkein kuiskasi, että Christal oli kotonaan – lähes 130 kilometrin päässä Shreveportista!
Tutkin illan ja seuraavan aamun kokousten – jopa paluulentonikin – aikataulua. Siinä ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Mieleeni tuli toinen vaihtoehto. Emmekö voisi muistaa pienokaista konferenssin julkisissa rukouksissa? Varmaankin Herra ymmärtäisi asian. Tämän päätöksen mukaisesti jatkoimme suunniteltuja kokouksia.
Kun asiasta ilmoitettiin Methvinin perheelle, he ymmärsivät, mutta olivat myös hieman pettyneitä. Eikö Herra ollut kuullut heidän rukouksiaan? Eikö Hän ollut järjestänyt niin, että veli Monson tulisi Shreveportiin? Jälleen he pitivät perherukouksen pyytäen viimeistä palvelusta – että heidän kallisarvoisen Christalinsa toive toteutuisi.
Sillä hetkellä kun Methvinin perhe polvistui rukoukseen, vaarnakeskuksen kello osoitti aikaa 19.45. Ohjekokous oli ollut innoittava. Minä järjestelin muistiinpanojani ja valmistauduin nousemaan puhumaan, kun kuulin äänen puhuvan hengelleni. Sanoma oli lyhyt, sanat tutut: ’Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.’ (Mark. 10:14.) Muistiinpanoni kävivät hämäriksi. Ajatukseni siirtyivät siunausta tarvitsevan pienen tytön luokse. Tein päätöksen. Kokousten aikataulua muutettiin. Ovathan ihmiset sentään kokouksia tärkeämpiä. – –
Tulen aina muistamaan enkä milloinkaan unohda sitä varhain aamulla tehtyä matkaa taivaaseen, jota Methvinin perhe kutsuu kodikseen. – –
Perhe kokoontui Christalin vuoteen ympärille. Katsoin lasta, joka oli liian sairas nousemaan vuoteesta – miltei liian heikko edes puhumaan. Hänen sairautensa oli tehnyt hänet nyt sokeaksi. Henki oli niin vahva, että lankesin polvilleni, otin hänen hennon kätensä omaan käteeni ja sanoin yksinkertaisesti: ’Christal, minä olen tässä.’ Hän avasi suunsa ja kuiskasi: ’Veli Monson, minä tiesin, että sinä tulisit.’ Katselin ympärilleni huoneessa. Kukaan ei seisonut. Kaikki olivat polvistuneet. Annoin siunauksen. Christalin kasvoille levisi heikko hymy. Hänen kuiskaamansa kiitos riitti loppurukoukseksi. – –
Neljä päivää myöhemmin torstaina, kun kirkon jäsenet Shreveportissa yhdistivät uskonsa Methvinin perheen uskoon ja Christalin nimi mainittiin erityisessä rukouksessa hyvälle ja rakastavalle taivaalliselle Isälle, Christal Methvinin puhdas henki jätti sairauden riuduttaman ruumiin ja astui Jumalan paratiisiin. – –
Sinulle, pieni ystäväni siellä ylhäällä parvella – ja uskoville kaikkialla – todistan, että Jeesus Nasaretilainen todella rakastaa pieniä lapsia, että Hän kuuntelee teidän rukouksianne ja vastaa niihin.” (Ks. ”Lapsenusko”, Valkeus, huhtikuu 1976, s. 11–13.)
Lue OL 18:11–12 ja pane merkille, minkä hinnan meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus maksoi lunastaakseen meidät. (Ilmaus ”kaikki ihmiset” viittaa jokaiseen – kaikkiin miehiin, naisiin ja lapsiin.) (OL 18:10–11 on pyhien kirjoitusten hallittava kohta. Voisit merkitä sen selvästi erottuvalla tavalla, jotta pystyt löytämään sen helpommin.)
Koska jokaisen sielun arvo on niin suuri, miltä arvelet taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta tuntuvan, kun joku tekee parannuksen ja ottaa vastaan Vapahtajan uhrin? Lue OL 18:13 ja huomaa Herran vastaus. Pohdi, mistä syystä me tuotamme Herralle suurta iloa, kun teemme parannuksen.
Jakeesta OL 18:14 me opimme, että Herra kutsui Oliver Cowderyn ja David Whitmerin ”huutamaan parannusta tälle kansalle”. Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt: ”Huutaa parannusta tarkoittaa yksinkertaisesti auttaa ihmisiä kääntymään kohti Jumalaa” (”Valmistaudu hengelliseen päämäärääsi”, 10. tammikuuta 2010, s. 7; speeches.byu.edu).
-
Lue OL 18:15–16 ja pane merkille, mitä ihmiset kokevat auttaessaan jotakuta tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse. (OL 18:15–16 on pyhien kirjoitusten hallittava kohta. Voisit merkitä tämän kohdan selvästi erottuvalla tavalla, jotta löydät sen helpommin.) Herran näissä jakeissa antaman lupauksen perusteella täydennä seuraava periaate: Jos autamme muita tekemään parannuksen ja tulemaan Herran luokse, meidän ilomme .
-
Pyhien kirjoitusten hallinta – Oppi ja liitot 18:10–11
Kirjoita korttiin tai pienelle paperilapulle kohdan OL 18:10–11 sanat. Pidä tätä paperia mukanasi ja katso sitä aika ajoin päivän aikana, jotta se auttaisi sinua muistamaan oman arvosi ja muiden arvon Jumalan silmissä.
-
-
Kuinka tämän totuuden tunteminen voisi vaikuttaa siihen, kuinka näet itsesi?
-
Kuinka sen muistaminen, minkä hinnan Jeesus Kristus maksoi muiden sieluista, voisi vaikuttaa siihen, kuinka sinä kohtelet heitä?
-
Pyhien kirjoitusten hallinta – Oppi ja liitot 18:15–16
Pyydä jotakuta perheesi jäsentä tai ystävääsi auttamaan sinua opettelemaan ulkoa OL 18:15–16. Yksi aloittaa lausumalla hallittavan kohdan ensimmäisen rivin, kuten alla näkyy. Toisen täytyy sitten yrittää toistaa ensimmäinen rivi ulkoa ja sitten lisätä seuraava rivi. Jatkakaa samaan tapaan vaihdellen vuoroja ja lausuen aina aiemmat rivit ja lisäten uuden rivin, kunnes olette lausuneet kohdan kokonaan. Voitte halutessanne tehdä näin, kunnes olette käyneet kohdan läpi muutamaan kertaan.
”Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne”
”huutaen parannusta tälle kansalle”
”ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni”
”kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa”
”minun Isäni valtakunnassa!”
”Ja nyt, jos ilonne on suuri yhden sielun kanssa,”
”jonka olette johdattaneet minun luokseni”
”minun Isäni valtakuntaan,”
”kuinka suuri teidän ilonne onkaan,”
”jos johdatatte monta sielua minun luokseni!”
-
Oppi ja liitot 18:17–25
Jeesus Kristus puhuu Oliver Cowderylle ja David Whitmerille nimensä voimasta
Ajattelepa hetki sukunimeäsi. Oletko koskaan miettinyt, mitä siunauksia ja velvollisuuksia tulee sukunimesi myötä ja sen vuoksi, että kuulut sukuusi? Näihin etuoikeuksiin saattavat sisältyä rakkaus ja hyväksyntä, asuinpaikka, turvallisuus ja sinusta huolehtivat ihmiset. Mahdollisiin velvollisuuksiisi saattaa sisältyä sitä, että kohtelet perheenjäseniä kunnioittavasti, teet kotiaskareita ja tuotat kunniaa suvun nimelle.
Vaikka perhe-elämäsi olisikin vähemmän ihanteellista ja tuntisit, ettei sukusi nimi ole sinulle tärkeä, niin kun sinut kastettiin, sinä otit päällesi Jeesuksen Kristuksen nimen. Lue OL 18:17–25 ja huomaa, mitä etuoikeuksia ja velvollisuuksia saat ottaessasi päällesi Hänen nimensä. Kirjoita vastauksesi seuraavaan taulukkoon:
|
Etuoikeudet |
Velvollisuudet |
|---|---|
Miksi meidän on kohdan OL 18:23 mukaan tärkeää ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimi?
-
Oppi ja liitot 18:26–47
Herra ilmoittaa kahdentoista apostolin kutsumisen ja palvelutehtävän
Ensimmäisessä yleiskonferenssissaan vasta kutsuttuna apostolina vanhin Jeffrey R. Holland sanoi:
”Tietenkin suurin riemunaiheeni ja kaikkein iloisin asia on se, että minulla on tilaisuus, kuten Nefi sanoi, puhua Kristuksesta, iloita Kristuksesta, saarnata Kristuksesta ja profetoida Kristuksesta (ks. 2. Nefi 25:26) missä tahansa olenkin ja kenen kanssa huomaankin olevani aina elämäni viimeiseen henkäykseen asti. Varmaankaan ei ole korkeampaa tarkoitusperää tai suurempaa etuoikeutta kuin saada olla Kristuksen nimen erityisenä todistajana koko maailmassa (ks. OL 107:23).
– – Sanojeni ja opetusteni ja suullisen todistukseni ohella minun elämäni on oltava osa tuota todistusta Jeesuksesta. Koko olemukseni tulee heijastaa tämän työn jumalallisuutta. En kestäisi sitä, jos jokin, mitä minä saatan joskus sanoa tai tehdä, vähentäisi jollakin tavoin teidän uskoanne Kristukseen, teidän rakkauttanne tätä kirkkoa kohtaan tai sitä arvonantoa, jolla te suhtaudutte pyhään apostolin virkaan.
Lupaan teille, kuten olen luvannut Herralle ja näille veljilleni, että yritän elää tämän luottamuksen arvoisena ja palvella kykyjeni täydessä mitassa.” (Ks. ”Palautuksen ihmeitä”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 29.)
Herra viittasi kahdentoista apostolin kutsumukseen ja palvelutehtävään kohdassa OL 18:26–32, 37–47.
-
Miksi joidenkin äänten tunnistaminen on helpompaa kuin muiden? Onko sinusta koskaan vaikea tunnistaa Herran ääntä ja tietää, milloin Hän puhuu sinulle?
Me voimme kuulla Herran äänen Hänen palvelijoidensa välityksellä. Luvussa OL 18 Herra selittää, millä muulla tavalla me voimme kuulla Hänen äänensä ja tulla tutuksi sen kanssa. Lue OL 18:34–36, 47 ja pane merkille tämä tärkeä tapa, jolla Herra kommunikoi meidän kanssamme. Jakeessa OL 18:34 ilmaus ”nämä sanat” viittaa ilmoituksiin, joita Herra oli antanut ja jotka nykyään ovat Opissa ja liitoissa. Mitä sanoisit näiden jakeiden mukaisesti jollekulle, joka haluaa tietää, miten voimme kuulla Herran puhuvan meille?
Kirjoita pyhiin kirjoituksiisi tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämä periaate: Me voimme kuulla Jeesuksen Kristuksen äänen, kun luemme pyhiä kirjoituksia Hengen voimalla.
Me voimme kuulla Herran äänen tavoilla, joita emme kuule korvillamme. Pyhän Hengen kautta me voimme saada mieleemme ja sydämeemme tunteita ja viestejä (ks. OL 8:2–3). Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Kun luemme ja tutkimme ilmoituksia, Henki voi vahvistaa sydämessämme niiden asioiden totuuden, joita opimme; tällä tavalla Herran ääni puhuu jokaiselle meistä” (”Ihmeelliset ovat Herran ilmoitukset”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 35).
Ajattele jotakin kokemusta, jolloin olet tuntenut Herran innoittavan sinua, kun olet lukenut tai pohtinut pyhiä kirjoituksia. Pohdi seuraavia kysymyksiä:
-
Kun tiedät, että Pyhä Henki voi auttaa meitä kuulemaan Vapahtajan äänen, kun luemme Hänen sanojaan, niin kuinka tämä tieto voisi vaikuttaa siihen, mitä ajattelet pyhistä kirjoituksista?
-
Kuinka tämä totuus saattaisi ohjata sinua, kun valitset, milloin, missä tai millaisessa ilmapiirissä luet pyhiä kirjoituksia?
-
Olen opiskellut luvun OL 18 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).
Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: