Viikko 25: Päivä 1

Kirkko muuttaa Pohjois-Missouriin

Johdanto

Vuosina 1837 ja 1838 profeetta Joseph Smith ja muut kirkon johtajat luotsasivat kirkkoa kunniallisesti läpi vaikean ajan. Taloudellisen ahdingon, ahneuden, vikojen etsimisen ja vainon vuoksi arviolta 10–15 prosenttia pyhistä Kirtlandissa Ohiossa luopui kirkosta. Heidän joukossaan oli huomattavia kirkon johtajia. Uskolliset pyhät Ohiossa alkoivat muuttaa liittyäkseen Pohjois-Missourissa olevien pyhien joukkoon. Missourin Far Westistä tuli kirkon keskuspaikka, kunnes pyhät joutuivat jättämään kaupungin vuoden 1839 alussa. Tämä oppiaihe voi auttaa sinua ymmärtämään historiallisia tapahtumia ja oppimaan niistä sekä antaa sinulle näkemyksiä tänä ajankohtana saaduista ilmoituksista.

Vaikeuksia ja luopumusta Kirtlandissa Ohiossa

Pohtia seuraavaa kysymystä: Vahvistavatko vaikeudet ja koettelemukset uskoasi vai heikkeneekö uskosi niinä aikoina?

Vuosina 1837–1838 koettelemusten aikakausi johti monet pyhät kohtaamaan tämän kysymyksen. Vaikka jotkin heidän koettelemuksistaan aiheutuivat siitä, että kirkkoa vainottiin ulkopuolelta, niin monet koettelemukset johtuivat kirkon sisäisistä kiistoista. Kun tutkit tätä oppiaihetta, pohdi, kuinka meidän suhtautumistapamme koettelemuksiin voi joko vahvistaa tai heikentää uskoamme Jeesukseen Kristukseen.

Ohion Kirtland suhteessa Pohjois-Missourin paikkakuntiin

Kun luet seuraavaa historiallista yhteenvetoa, pohdi, mitä periaatteita voit oppia kuvattujen tapahtumien pohjalta:

Vuonna 1837 pyhät Kirtlandissa Ohiossa kokivat taloudellisia ongelmia. Auttaakseen pyhiä olemaan omavaraisempia talousasioissaan profeetta Joseph Smith ja jotkut muut kirkon johtajat perustivat Kirtland Safety Societyn, joka oli pankin kaltainen yhtiö. Koska tuolloin vallitsi laajalle levinnyt talouslama, monet pankit ympäri maata joutuivat vararikkoon. Syksyllä 1837 myös Kirtland Safety Society joutui vararikkoon. Kaksisataa tähän pankkiin rahojaan sijoittanutta menetti lähes kaiken, ja suurimmat tappiot kärsi Joseph Smith. Vaikka Kirtland Safety Society ei ollut kirkon rahoittama, jotkut pyhät pitivät sitä kirkon pankkina tai profeetan pankkina ja syyttivät Josephia taloudellisista ongelmistaan. Jotkut alkoivat jopa nimittää häntä langenneeksi profeetaksi. Mutta pankin konkurssista huolimatta monet muut, jotka menettivät rahaa, säilyttivät uskon ja pysyivät uskollisina profeetalle. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 182–184.)

Luopumuksen ja vikojen etsimisen henki levisi monien pyhien keskuudessa. Brigham Young kuvaili tapausta, jolloin jotkut kirkon jäsenet, mukaan lukien kirkon johtohenkilöitä, tapasivat aikomuksenaan hylätä Joseph Smith ja nimittää uusi profeetta: ”Eräät kahdentoista jäsenet, Mormonin Kirjan silminnäkijät ja muut kirkon johtavat auktoriteetit neuvottelivat temppelin ylähuoneessa. He keskustelivat kysymyksestä, kuinka profeetta Joseph voitaisiin panna viralta ja David Whitmer nimittää kirkon presidentiksi. – – Nousin seisomaan ja selkein ja voimakkain sanoin ilmaisin heille, että Joseph oli profeetta ja että tiesin sen ja että he saivat herjata ja panetella häntä mielensä mukaan, mutta he eivät voineet muuttaa Jumalan profeetan kutsumusta, he voisivat hävittää ainoastaan oman valtuutensa, katkaista säikeen, joka yhdisti heidät profeettaan ja Jumalaan, ja joutua helvettiin.” (Manuscript History of Brigham Young 1801–1844, toim. Elden Jay Watson, 1968, s. 15–16.)

1. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Mitä totuuksia me voimme oppia näistä historiallisista tapahtumista?

   2. Mitä sinä olisit tehnyt pysyäksesi uskollisena profeetalle tänä vikojen etsimisen ajankohtana? Milloin koettelemuksen kestäminen uskoa osoittaen on vahvistanut uskoasi Jeesukseen Kristukseen?

   3. Millä tavoin profeetan seuraaminen on tuonut sinulle hengellistä turvaa?

Kesäkuuhun 1838 mennessä noin 200–300 luopiota oli jättänyt kirkon, heidän joukossaan neljä apostolia, kolme Mormonin kirjan silminnäkijää ja yksi ensimmäisen presidenttikunnan jäsen (ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 188). Useimmat pyhistä suhtautuivat tähän koetuksen aikakauteen kuitenkin uskoa osoittaen, samaan tapaan kuin Brigham Young. Herra vahvisti heitä, ja he pysyivät uskollisina todistukselleen. Useat niistä, jotka jättivät kirkon tänä luopumuksen aikakautena, palasivat myöhemmin ja pyysivät, että heidät otettaisiin jälleen Herran kirkon jäseniksi. Heidän joukossaan olivat Oliver Cowdery, Martin Harris, Luke Johnson ja Frederick G. Williams.

Näiden kamppailujen keskellä Kirtlandissa muutama luopio pyrki surmaamaan Joseph Smithin. Luke Johnson, joka oli itsekin luopunut kirkosta, oli kyllin rehellinen varoittaakseen profeettaa juonesta. Joseph Smith ja Sidney Rigdon lähtivät Kirtlandista tammikuussa 1838. Heitä ajettiin takaa päiväkausia, mutta Herra varjeli heitä. He saapuivat perheineen Far Westiin Missouriin maaliskuussa 1838.

Pohjois-Missouri

Katso Missourin osavaltiota oppiaiheen alussa olevasta kartasta. Kun pyhät karkotettiin Jacksonin piirikunnasta Missourista vuonna 1833, viereisen piirikunnan asukkaat ottivat heidät vastaan ja antoivat heille tilapäistä apua otaksuen, että pyhät jäisivät sinne vain vähäksi aikaa. Mutta kun pyhät olivat asuneet siellä lähes kolme vuotta, nämä asukkaat alkoivat painostaa heitä lähtemään piirikunnasta.

Kun luet seuraavaa historiallista yhteenvetoa, pohdi, mitä periaatteita voit oppia kuvattujen tapahtumien pohjalta:

Vuonna 1837 John Whitmer ja William W. Phelps, jotka palvelivat neuvonantajina Missourin vaarnan johtokunnassa, ostivat kirkon varoilla maata Pohjois-Missourissa paikasta, joka tunnettiin Far Westinä. Kun he sitten tarjosivat osia tuosta maasta sinne tuleville pyhille, he myivät maan pienellä voitolla ja pitivät voiton itsellään. Kaikesta huolimatta korkea neuvosto Missourissa antoi heille anteeksi ja nimitti muita jakamaan maata. John ja William yrittivät kuitenkin edelleen hyötyä maiden myynnistä. Vuonna 1838 korkea neuvosto erotti heidät kirkosta. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 194–196.)

Joseph Smith tuki neuvoston päätöstä, ja William loukkaantui asiasta. Marraskuussa 1838 hän allekirjoitti valaehtoisen todistuksen profeettaa vastaan. Tuo valaehtoinen todistus vaikutti siihen, että Joseph ja muita pidätettiin ja heidät heitettiin talveksi Libertyn vankilaan.

Vankilassa profeetta Joseph Smith ja hänen kanssaan olleet kärsivät valtavasti, eivät vain vankeutensa julmista olosuhteista vaan myös kuullessaan, kuinka pyhiä karkotettiin kodeistaan ja kohdeltiin monella tapaa kaltoin. Missourin väkivaltaiset joukot, joita kuvernööri ei hillinnyt, tuhosivat omaisuutta ja surmasivat 17 ihmistä Jacob Haun -nimisen miehen omistamalla myllyllä.

William W. Phelps kärsi teoistaan hengellisesti, ja hän kirjoitti Josephille kirjeen pyytäen anteeksiantoa. Profeetta kirjoitti vastaukseksi:

”On totta, että olemme kärsineet paljon käyttäytymisesi tähden – se katkera malja, joka oli jo kyllin täynnä kuolevaisten juotavaksi, täyttyi tosiaankin ylitsevuotavaksi, kun Sinä käännyit meitä vastaan. – –

Malja on kuitenkin juotu; taivaallisen Isämme tahto on täytetty ja me olemme yhä elossa, mistä kiitämme Herraa. – –

Koska uskon, että tunnustuksesi on totinen ja parannuksesi vilpitön, olen iloinen voidessani jälleen ojentaa sinulle toveruuden oikean käden, ja riemuitsen tuhlaajapojan paluusta. – –

’Tule, veljeni rakas, sota ohitse on, ja ystävät vanhat taas ystävät on.’” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 415–417.)

Osa Joseph Smithin kirjeestä William W. Phelpsille

2. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Miksi on vaikeaa antaa anteeksi ystävälle, joka on pettänyt sinut ja aiheuttanut sinulle kärsimystä?

   2. Minkä periaatteen me voimme oppia Joseph Smithin esimerkistä? (Tämä periaate saattaa muistuttaa sinua pyhien kirjoitusten hallittavasta kohdasta OL 64:9–11. Voisit kerrata sen kohdan nähdäksesi, kuinka se liittyy Joseph Smithin ja W. W. Phelpsin kokemukseen.)

   3. Mitä muita asioita voimme oppia tästä kertomuksesta?

3. Valitse yksi niistä periaatteista, jotka huomasit näistä kahdesta historiallisesta yhteenvedosta. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tilanteesta, jolloin olet nähnyt esimerkin siitä omassa elämässäsi tai jonkun tuntemasi ihmisen elämässä.

Tapahtumat, jotka johtivat pyhien karkotukseen Pohjois-Missourista

Oletko koskaan nähnyt jonkun kirkon jäsenen tekevän valinnan, joka on johtanut siihen, että joku toinen henkilö on saanut kielteisen vaikutelman kirkosta? Voisit myös miettiä, kuinka sinun omat tekosi ovat vaikuttaneet muiden vaikutelmiin kirkosta.

Miksi on tärkeää ajatella sitä, millaisen vaikutelman meidän tekomme tai sanamme antavat kirkosta?

Vuonna 1838 muutamien kirkon jäsenten teot ja sanat vahvistivat niitä kielteisiä ajatuksia, joita joillakin missourilaisilla oli myöhempien aikojen pyhiä kohtaan. Kun luet seuraavaa historiallista yhteenvetoa, pane merkille, mitä sellaista jotkut pyhät sanoivat tai tekivät, mikä vahingoitti kirkkoa ja sen jäseniä. Voisit merkitä, mitä löydät.

Vuosina 1837 ja 1838 jotkut tyytymättömät ja kirkosta erotetut jäsenet, jotka asuivat pyhien keskuudessa Far Westissä Missourissa, alkoivat nostaa oikeusjuttuja kirkkoa vastaan sekä parjata kirkkoa. Jotkut pyhistä alkoivat menettää kärsivällisyytensä näitä toisinajattelijoita kohtaan. Kesäkuussa 1838 Sidney Rigdon piti kiivaan ”Suolasaarnana” tunnetun puheen. Hän viittasi kohtaan Matt. 5:13 ja sanoi, että jos suola menettää makunsa, se ei kelpaa mihinkään vaan pitää heittää pois, ja antoi ymmärtää, että ne, jotka olivat jättäneet kirkon, pitäisi karkottaa pyhien keskuudesta. Lisäksi 84 kirkon jäsentä allekirjoitti asiakirjan, jossa luopiot määrättiin lähtemään piirikunnasta. Kaksi viikkoa myöhemmin, 4. heinäkuuta, Sidney piti puheen, jossa hän lupasi, että pyhät puolustautuisivat, vaikka se johtaisi ”tuhoamissotaan”. Vaikka nämä kaksi puhetta vaikuttivat olevan vastoin Herran ohjetta anoa rauhaa (ks. OL 105:38), ne kumpikin julkaistiin ja ne aiheuttivat suurta huolta myöhempien aikojen pyhiin kuulumattomien ihmisten keskuudessa. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 202–203.)

Elokuun 6. päivänä 1838 joukko pyhiä yritti äänestää Gallatinissa Missourissa, mutta heidän kimppuunsa hyökkäsi ryhmä missourilaisia. Pyhät tappelivat vastaan, ja joitakin miehiä kummaltakin puolelta loukkaantui. Tämä tapaus johti muihin konflikteihin ja uhkauksiin ja lisäsi väärinkäsityksiä myöhempien aikojen pyhien ja heidän naapureidensa välillä Missourissa. (Ks. Journals, Volume 1: 1832–1839, Journals-sarjan osa 1 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, 2008, s. 298–301.)

Tuohon aikaan eräs käännynnäinen nimeltä Sampson Avard vannotti salaisin valoin niitä, jotka liittyivät häneen, ja perusti heidän kanssaan salaseuran nimeltä danilaiset. Avard neuvoi heitä ryöstämään ja rosvoamaan missourilaisia sanoen, että se auttaisi heitä Jumalan valtakunnan rakentamisessa.

Avard vakuutti seuraajilleen, että hänen ohjeensa olivat peräisin ensimmäiseltä presidenttikunnalta. Totuus saatiin myöhemmin selville, ja Avard erotettiin kirkosta. Avardin toimet aiheuttivat merkittävää vahinkoa kirkon julkisuuskuvalle ja vaikuttivat osaltaan profeetan joutumiseen Libertyn vankilaan.

Lokakuussa 1838 käytiin taistelu joidenkin kirkon jäsenten ja Missourin kansalliskaartiin kuuluvien välillä. Liioitellut tiedot taistelusta saavuttivat kuvernööri Boggsin, joka antoi silloin hävityskäskyn: ”Mormoneja on kohdeltava vihollisina, ja jos osoittautuu välttämättömäksi, on heidät hävitettävä tai karkotettava osavaltiosta yleisen edun vuoksi” (julkaisussa Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 213). Pian kansalliskaartin miehet, joita oli viisi kertaa enemmän kuin pyhiä, ympäröivät Far Westin kaupungin. Profeetta Joseph Smith ja muita kirkon johtajia oli vangittuna Libertyn vankilassa, jossa he joutuivat olemaan koko talven. Loput pyhät pakotettiin lähtemään osavaltiosta. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 212–213, 217, 220.)

Pyhät joutuivat lähtemään Far Westistä Missourista.

Yksi periaate, jonka voisimme oppia tältä ajanjaksolta, on se, että meidän tekomme ja sanamme voivat vaikuttaa siihen, mitä muut ajattelevat Jeesuksen Kristuksen kirkosta.

Miksi meidän on mielestäsi tärkeää käsittää, että joidenkin alkuajan kirkon jäsenten teot myötävaikuttivat niihin kielteisiin mielipiteisiin, joita joillakuilla missourilaisilla oli kirkosta?

Vaikka meidän kehnot valintamme voivat saada muut suhtautumaan kirkkoon kielteisesti, me voimme sanojemme ja tekojemme avulla myös auttaa muita saamaan myönteisen näkemyksen kirkosta.

4. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tilanteesta, jolloin olet nähnyt jonkun sanojen tai tekojen vaikuttavan niin, että joku toinen on saanut myönteisen käsityksen kirkosta.

Etsi tapoja edustaa Jeesuksen Kristuksen kirkkoa myönteisesti ensi viikolla. Kun teet niin, Herra siunaa sinua.

Yksi pääperiaatteista, jonka voimme oppia tältä ajalta kirkon historiasta, on se, että kun päätämme suhtautua koettelemuksiin uskoen emmekä epäillen, meidän todistuksemme voi vahvistua.

5. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Mitä aion tehdä eri tavalla tänään oppimieni oppien ja periaatteiden ansiosta?

6. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:

   Olen opiskellut oppiaiheen ”Kirkko muuttaa Pohjois-Missouriin” ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).

   Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: