Viikko 29: Päivä 4
Oppi ja liitot 135
Johdanto
Kesäkuun 27. päivänä 1844 profeetta Joseph Smith ja hänen veljensä Hyrum, joka oli presidentin apulainen ja kirkon patriarkka, murhattiin Carthagessa Illinoisissa. Kahdentoista apostolin koorumi hyväksyi tiedonannon marttyyrikuolemasta sisällytettäväksi Opin ja liittojen vuoden 1844 painoksen loppuun, sillä kirja oli tuolloin miltei valmis julkaistavaksi. Tiedonanto on peräisin kahdentoista apostolin koorumin jäsenten, vanhin John Taylorin ja vanhin Willard Richardsin silminnäkijäkertomuksista. Se on nyt tallennettuna luvussa OL 135.
Oppi ja liitot 135
Joseph ja Hyrum Smithin marttyyrikuolema annetaan tiedoksi
Lue OL 135:1. Kuvittele, että olet kirkon jäsen, joka asuu Nauvoossa Illinoisissa vuonna 1844, ja mieti, miltä sinusta olisi mahtanut tuntua kuultuasi tämän surullisen uutisen.
Monet pyhät olivat surun murtamia kuullessaan Joseph ja Hyrum Smithin kuolemasta. Pohdi omia ajatuksiasi ja todistustasi profeetta Joseph Smithistä, kun saat kuulla hänen elämänsä viimeisistä päivistä.
Joseph Smith ja pyhät elivät suhteellisen rauhallista aikaa Illinoisissa noin kolme vuotta. Vuoteen 1842 mennessä he alkoivat kuitenkin kokea taas vastustusta. Toisinajattelijat kirkon sisällä ja ulkopuoliset vastustajat yhdistivät ponnistelunsa profeettaa ja kirkkoa vastaan. Jotkut Illinoisin asukkaista alkoivat pelätä ja halveksia pyhien poliittista vaikutusvaltaa. Toiset alkoivat kadehtia Nauvoon taloudellista kasvua ja arvostelivat Nauvoon kaupunginhallituksen ja kansalliskaartin valtaa. Jotkut alkoivat inhota pyhiä, koska heillä oli väärinkäsityksiä mormonien erikoisista opeista ja käytännöistä, kuten pluraaliavioliitosta, ja joita käsityksiä kirkosta luopuneet jäsenet vääristelivät. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 277–281.)
Kesäkuuhun 1844 mennessä vihamielisyys kirkkoa kohtaan oli voimistunut suuresti. Jotkut Illinoisin asukkaat keskustelivat pyhien häätämisestä pois osavaltiosta, kun taas toiset juonittelivat Joseph Smithin surmaamista. Jotkut niistä, jotka vehkeilivät profeettaa ja kirkkoa vastaan, olivat entisiä kirkon jäseniä, jotka olivat luopuneet. Kesäkuun 7. päivänä 1844 William Law, joka oli palvellut toisena neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, ja muutamat muut luopiot julkaisivat Nauvoo Expositor -nimisen sanomalehden ensimmäisen numeron. Pyrkimyksenään nostattaa asukkaat profeettaa ja kirkkoa vastaan nämä miehet käyttivät tätä sanomalehteä Joseph Smithin ja muiden kirkon johtajien solvaamiseen. Joseph Smith ja Nauvoon kaupunginvaltuusto ymmärsivät, että vihamielisyyteen kiihottava sanomalehti johtaisi rettelöitsijöiden väkivaltaisuuksiin kaupunkia vastaan. He julistivat sen aiheuttavan yleistä häiriötä ja määräsivät Nauvoo Expositorin kirjapainon tuhottavaksi.
Luopiot käyttivät Nauvoo Expositor -sanomalehteä profeetta Joseph Smithin ja muiden kirkon johtajien solvaamiseen ja asukkaiden kiihottamiseen kirkkoa vastaan.
Nauvoo Expositorin sisältö sekä kirjapainon tuhoaminen saivat mormoneihin kohdistuvan vihamielisyyden yltymään. Kirjapainon omistajat nostivat syytteitä Joseph Smithiä ja muita kaupungin johtohenkilöitä vastaan syyttäen heitä yllytyksestä mellakkaan. Tuomarit, joista osa kuului myöhempien aikojen pyhiin ja osa ei, vapauttivat Joseph Smithin syytteistä, mutta hänen vapauttamisensa vain suututti hänen vihollisiaan entistä enemmän. Kun alkoi levitä tietoja siitä, että rettelöitsijät kokoontuivat parhaillaan hyökätäkseen Nauvoon kaupunkiin, Joseph Smith, joka oli kaupungin pormestari, julisti Nauvooseen poikkeustilan, ja Illinoisin kuvernööri Thomas Fordin ohjeesta Joseph määräsi Nauvoon legioonan puolustamaan kaupunkia.
Kiihtymys alueella yltyi niin voimakkaaksi, että kuvernööri Ford lähti Carthageen, alueen hallinnolliseen keskukseen, rauhoittamaan tulenarkaa tilannetta. Hän kirjoitti Joseph Smithille sanoen, että ainoastaan profeetan ja muiden johtajien oikeudenkäynti mormoneihin kuulumattoman valamiehistön edessä Carthagessa tyydyttäisi ihmisten vaatimukset. Kuvernööri Ford lupasi heille myös täyden suojeluksen ja heidän asialleen oikeudenmukaisen käsittelyn, jos he tulisivat oikeuteen vapaaehtoisesti. Joseph vastasi, että hänen henkensä olisi vaarassa tuolla matkalla eikä hän tulisi.
Tällä vaikealla hetkellä ja yhteisen neuvonpidon jälkeen profeetasta tuntui, että jos hän ja Hyrum lähtisivät Nauvoosta ja matkustaisivat lähteen, Nauvoon pyhiä ei vahingoitettaisi. Tämän innoituksen mukaisesti Joseph ja Hyrum ylittivät Mississippijoen Iowaan. Jotkut kirkon jäsenet Nauvoossa epäilivät kuitenkin profeetan suunnitelmaa. Muutamat tulivat hänen luokseen ja syyttivät häntä pelkuruudesta sanoen, että hän oli hylkäämässä pyhät ja jättämässä heidät kohtaamaan vainon yksin. Profeetta vastasi: ”Jos henkeni ei ole minkään arvoinen ystävilleni, ei se ole minullekaan!” (Julkaisussa Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 293.) Neuvoteltuaan yhdessä Joseph ja Hyrum palasivat Nauvooseen. Varhain aamulla 24. kesäkuuta 1844 he lähtivät kohti Carthagea.
Lue OL 135:4 ja katso, minkä profetian Joseph Smith esitti lähellä Carthagea.
-
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
-
Miltähän oman perheen jättäminen on mahtanut Joseph Smithistä tuntua hänen tietäessään, ettei hän tulisi takaisin heidän luokseen?
-
Mistähän syystä profeetta oli ”tyyni kuin kesäaamu”, vaikka hän tiesi, että hän menisi ”kuin karitsa teurastettavaksi”?
-
Profeetta tiesi, että hänen kuolemansa säästäisi pyhien hengen.
Lue OL 135:5 ja huomaa, mitä Hyrum luki ja merkitsi ennen lähtöään Carthageen.
Hyrum Smith luki tämän Mormonin kirjan sivun ja merkitsi sen ennen lähtöään Carthageen. Huomaa kohta, jossa sivun kulma on taitettu.
-
Kesäkuun 25. päivänä 1844 Joseph, Hyrum ja muut johtajat maksoivat takuut ja heidät vapautettiin, kunnes voitaisiin pitää virallinen oikeudenkäynti ja käsitellä syytettä mellakkaan yllyttämisestä. Sinä iltana Joseph ja Hyrum pantiin kuitenkin Carthagen vankilaan syytettyinä maanpetoksesta, minkä Joseph ja hänen asianajajansa kiistivät laittomana, koska tuota syytettä ei ollut mainittu heidän aiemmassa takuukuulustelussaan. Takuita ei voinut käyttää maanpetossyytteeseen, joten heidän oli jäätävä Carthageen ja vaaraan.
Kesäkuun 26. päivänä 1844 Joseph tapasi vankilassa kuvernööri Fordin. Kuvernööri harkitsi lähtemistä Nauvooseen, ja Joseph pyysi, että voisi lähteä mukaan, koska hän tunsi, ettei hän ollut turvassa Carthagessa. Kuvernööri Ford lupasi, että jos hän lähtisi Carthagesta, hän veisi Josephin ja Hyrumin mukanaan. Sinä iltana profeetta todisti vartijoille Mormonin kirjan todenperäisyydestä ja evankeliumin palautuksesta.
Kesäkuun 27. päivän aamuna 1844 Joseph kirjoitti kirjeessä vaimolleen Emmalle: ”Olen suuressa määrin alistunut osaani, sillä tiedän olevani oikeassa ja tehneeni sen, mitä on voitu tehdä. Kerro rakkaat terveiseni lapsille ja kaikille ystävilleni.” (Julkaisussa Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 297.) Myöhemmin samana päivänä kuvernööri Ford – vaikka häntä oli varoitettu paikallisten asukkaiden suunnitelmista rynnätä vankilaan ja surmata vangit – lähti Carthagesta puhumaan Nauvoon asukkaille. Hän rikkoi lupauksensa eikä ottanut Josephia ja Hyrumia mukaansa. Ennen lähtöä kuvernööri Ford määräsi Carthagen harmaat – Carthageen kokoontuneet selkeästi vihamielisimmät kansalliskaartilaiset – vastuuseen vankilan vartioimisesta ja hajotti muut kansalliskaartilaiset.
Kuumana ja kosteana iltapäivänä 27. kesäkuuta apostolit John Taylor ja Willard Richards olivat Josephin ja Hyrumin kanssa Carthagen vankilassa. Ennakkoaavistukset valtasivat profeetan ja hänen seurassaan olleet, kun he istuivat vankilan toisessa kerroksessa sijainneessa vanginvartijan makuuhuoneessa. Profeetta pyysi John Tayloria laulamaan laulun ”On tielleni mies murheiden” (ks. MAP-lauluja, 16). Jos tämä laulu on käytettävissäsi (tai jos voit katsoa osoitteesta lds.org/music/text/hymns/a-poor-wayfaring-man-of-grief), kuuntele tai laula laulu tai lue sen sanat ja mieti, miksi ne ovat kenties olleet merkitykselliset profeetalle sinä hetkenä hänen elämässään.
Yritä luoda mielikuva seuraavista tapahtumista aivan kuin olisit profeetta Joseph Smithin kanssa Carthagen vankilassa:
Vanginvartijan makuuhuone Carthagen vankilassa, jossa rettelöitsijät hyökkäsivät profeetan, tämän veljen Hyrumin, John Taylorin ja Willard Richardsin kimppuun.
Pian klo 17 jälkeen 27. kesäkuuta 1844 noin 150–200 miehen vahvuinen väkijoukko, joka oli mustannut kasvonsa salatakseen henkilöllisyytensä, ympäröi vankilan. Vartijat eivät juurikaan vastustelleet, kun useita rettelöitsijöitä ryntäsi ylös portaita kohti huonetta, jossa profeetta, hänen veljensä Hyrum ja hänen ystävänsä olivat.
Joseph ja muut työnsivät ovea estääkseen miehiä saamasta sitä väkipakolla auki. Joku hyökkääjistä ampui oven yläosan läpi, ja luoti osui Hyrumiin nenän vasemmalle puolelle. Hän kaatui taaksepäin huudahtaen: ”Olen mennyttä miestä!” (Julkaisussa Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 299.) John Taylor kirjoitti myöhemmin: ”En koskaan unohda sitä syvää myötätuntoa ja huolta, joka näkyi veli Josephin kasvoilla, kun hän meni Hyrumin luo ja kumartuen hänen ylleen huudahti: ’Voi rakas veliparkani Hyrum!’” (Julkaisussa B. H. Roberts, The Rise and Fall of Nauvoo, 1965, s. 443; ks. myös Kirkon presidentit, opettajan kirja, uskonto 345, 2007, s. 43.)
Aiemmin samana päivänä eräs vankilassa vierailleista oli antanut Josephille pistoolin. Toimien jokaisen huoneessa olijan puolustukseksi Joseph juoksi ovelle ja työnsi kätensä ovenpielen toiselle puolelle ampuakseen pistoolilla käytävään. Pistoolin makasiinissa olleista kuudesta patruunasta vain kolme laukesi, ja luodit haavoittivat kolmea rettelöitsijää. Silloin hyökkääjät tunkivat aseensa raollaan olevasta ovesta, ja John Taylor hakkasi heidän aseidensa piippuja kävelykepillä.
Kun kahakka ovella kiihtyi, John Taylor yritti paeta huoneesta ikkunan kautta. Hänen yrittäessään hypätä ikkunasta häntä ammuttiin ovelta reiteen, ja joku toinen ampui häntä myös ulkoa. Hän kaatui lattialle, ja yrittäessään päästä ikkunan vieressä olevan vuoteen alle hän sai vielä kolme muuta osumaa haavoittuen vakavasti. Sillä välin Willard Richards alkoi lyödä ovenraosta työntyviä aseita kepillään.
Sitten Joseph Smith päätti yrittää pakoa ikkunasta. Willard Richards arveli, että Joseph päätti tehdä niin varjellakseen omaa henkeään ja säästääkseen Willardin ja John Taylorin hengen. Kun Willard Richards edelleenkin esteli hyökkääjiä ovella, profeetta ryntäsi avoimen ikkunan luo ja huudahti: ”Oi Herra, minun Jumalani!” (Julkaisussa History of the Church, osa 6, s. 618.) Kun profeetta teki niin, häneen osui luoteja sekä vankilan sisä- että ulkopuolelta, ja hän putosi ikkunasta maahan. Vankilassa olleet rettelöitsijät ryntäsivät ulos varmistamaan, että Joseph oli kuollut. Vaikka lähistöllä ei ollut yhtään kirkon jäseniä, joku huusi: ”Mormonit ovat tulossa!”, ja koko väkijoukko pakeni. (Ks. History of the Church, osa 6, s. 618, 620–621; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 299.)
Kaivon yllä oleva ikkuna, josta profeetta Joseph Smith putosi
-
Lue OL 135:2 ja huomaa kuvaus siitä, miten John Taylorille ja Willard Richardsille kävi.
Luoti vain pyyhkäisi Willard Richardsin vasenta korvaa, mikä täytti profetian, jonka Joseph oli esittänyt yli vuotta aikaisemmin, että oli ”tuleva aika, jolloin luodit lentävät hänen ympärillään kuin rakeet ja hän näkee ystäviensä kaatuvan oikealta ja vasemmalta saamatta kuitenkaan itse edes reikää vaatteisiinsa” (julkaisussa Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 334).
Huomaa jakeessa OL 135:1 ilmaus ”sinetöidäksemme tämän kirjan ja Mormonin kirjan todistuksen”. Tässä yhteydessä sana sinetöidä tarkoittaa jonkin, kuten todistuksen, vakiinnuttamista pysyvästi. Voisit kirjoittaa tämän selityksen pyhiin kirjoituksiisi. Voisit myös merkitä jakeesta 1 sanan marttyyrikuoleman. Marttyyri on henkilö, joka kärsii kuoleman todistaessaan uskonkäsitystensä tai asiansa totuudesta. Sana marttyyri tulee ”kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa ’todistajaa’” (Bible Dictionary, ”Martyr”).
Joseph ja Hyrum Smithiä esittävät patsaat Nauvoossa Illinoisissa
Lue OL 135:7 ja ota selville, mistä Joseph ja Hyrum Smithin marttyyrikuolema on todistus.
-
-
Olen opiskellut luvun OL 135 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).
Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: