Viikko 30: Päivä 1

Seuraanto presidenttikunnassa

Johdanto

Profeetta Joseph Smithin 27. kesäkuuta 1844 tapahtuneen marttyyrikuoleman jälkeen monet ihmiset olivat hämmentyneitä siitä, kuka johtaisi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa. Ennen kuolemaansa profeetta oli kuitenkin valmistautunut tähän johtajuuden siirtymiseen antamalla kaikki pappeuden avaimet ja voimat kahdentoista apostolin koorumille. Kun Brigham Young, joka oli kahdentoista apostolin koorumin presidentti, puhui pyhille 8. elokuuta 1844, monet kirkon jäsenet saivat hengellisen todistuksen siitä, että Jumala oli kutsunut ja valmistanut hänet johtamaan kirkkoa.

Seuraanto presidenttikunnassa Joseph Smithin marttyyrikuoleman jälkeen – aikajärjestys
Pvm.	Tapahtuma
27. kesäkuuta 1844	Joseph ja Hyrum Smith kuolevat marttyyreina Carthagessa Illinoisissa Yhdysvalloissa.
29. kesäkuuta 1844	Joseph ja Hyrum Smithin ruumiit ovat julkisesti nähtävillä.
27. kesäkuuta – 7. heinäkuuta 1844	Willard Richards ja haavoittunut John Taylor ovat ainoat apostolit Nauvoossa Illinoisissa.
8. heinäkuuta 1844	Parley P. Pratt palaa Nauvooseen ja auttaa Willard Richardsia ja John Tayloria säilyttämään järjestyksen kirkossa.
3. elokuuta 1844	Sidney Rigdon saapuu Pittsburgista Pennsylvaniasta Nauvooseen.
4. elokuuta 1844	Sidney Rigdon kertoo ryhmälle pyhiä, että hänen pitäisi olla kirkon suojelija, ja haluaa, että 6. elokuuta kutsuttaisiin koolle erityinen kokous hänen nimittämisensä vahvistamiseksi. Kokous pidetään kuitenkin torstaina 8. elokuuta.
6. elokuuta 1844	Suurin osa muista apostoleista, myös Brigham Young, palaa lähetystyöstään Nauvooseen.
7. elokuuta 1844	Aamulla apostolit ja Sidney Rigdon kokoontuvat haavoittuneen John Taylorin kotona. Iltapäivän kokouksessa, jossa ovat apostolit, korkea neuvosto ja ylipapit, Sidney Rigdon esittää jälleen väitteen, että hänen tulee olla kirkon suojelija. Brigham Young sanoo, että hänellä on avaimet ja hän haluaa tehdä asiassa Herran tahdon.
8. elokuuta 1844	Kello 10 pidetyssä kokouksessa Sidney Rigdon puhuu puolentoista tunnin ajan tuhansille yhteen kokoontuneille pyhille selittäen, miksi hänen pitäisi olla kirkon suojelija. Myös Brigham Young puhuu ja kutsuu pyhät uudelleen koolle klo 14. Päivän mittaan monet kirkon jäsenet saivat todistuksen siitä, että profeetta Joseph Smithin viitta eli valtuus laskeutui Brigham Youngin harteille. Klo 14 pidetyssä kokouksessa pyhät hyväksyvät kirkon johtajiksi Brigham Youngin ja kaksitoista apostolia. Kummassakin kokouksessa monet pyhät ovat sen todistajina, että Brigham Young näyttää ja kuulostaa hetkellisesti profeetta Joseph Smithiltä.

Profeetta Joseph Smithin marttyyrikuoleman jälkeen jotkut ihmiset väittävät, että heillä itsellään on oikeus johtaa kirkkoa

Kuvittele, että saisit kuulla, että kirkon presidentti on kuollut viime yönä. Kenestä tulisi seuraava kirkon presidentti? Kuinka hänet valittaisiin? Kuinka kirkon johtamiseen tarvittavat pappeuden avaimet siirtyvät seuraavalle kirkon presidentille?

Kun profeetta Joseph Smith oli kuollut marttyyrina, pyhät tunsivat syvää surua, ja monet kirkon jäsenet olivat hämmentyneitä siitä, kuka kirkkoa johtaisi. Tänä aikana useat eri ihmiset väittivät, että heillä itsellään oli oikeus johtaa kirkkoa. Näiden joukossa olivat Sidney Rigdon, James Strang ja Brigham Young.

Kun luet seuraavia kappaleita, pane merkille, miksi Sidney Rigdon, joka oli ollut monia vuosia huomattava johtaja kirkossa, väitti, että hänen pitäisi johtaa kirkkoa:

”Sidney Rigdon, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, saapui Pittsburghista Pennsylvaniasta [Nauvooseen] elokuun 3. päivänä 1844. Jo vuotta aiemmin hän oli alkanut vastustaa profeetta Joseph Smithin ohjeita ja vieraantua [erkaantua] kirkosta. Hän kieltäytyi tapaamasta niitä kolmea apostolia, jotka jo olivat Nauvoossa, ja puhui sen sijaan suurelle pyhien joukolle, joka oli kokoontunut sunnuntain jumalanpalvelukseen.” (Ks. Perintömme – lyhyt katsaus Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaan, 2001, s. 66.)

Sidney Rigdon kutsui koolle erityisen kokouksen tiistaiksi, 6. elokuuta, jotta kirkon jäsenet voisivat valita kirkolle suojelijan. Vaikutti siltä, että hän yritti pitää tämän kokouksen, jotta kirkon jäsenet voisivat vahvistaa hänen asemansa kirkon suojelijana, ennen kuin kaikki kaksitoista apostolia palaisivat lähetystyömatkoiltaan Yhdysvaltain itäosista. Muutamista kirkon johtajista tuntui, että veli Rigdon kenties vehkeili ”käyttääkseen hyväksi pyhien tilannetta” (History of the Church, osa 7, s. 225). Vanhin Willard Richardsin ja vanhin Parley P. Prattin ansiosta kokous onneksi siirrettiin torstaiksi 8. elokuuta, johon mennessä suurin osa apostoleista oli palannut Nauvooseen.

Veli Rigdon väitti, että koska hänet oli aiemmin kutsuttu ja asetettu Joseph Smithin puhemieheksi, hänen vastuunaan oli ”huolehtia siitä, että kirkkoa hallitaan asianmukaisella tavalla” (julkaisussa History of the Church, osa 7, s. 229). Hän väitti myös, että hänen pitäisi olla ”suojelija kansalle” ja että ottamalla tämän vastuun hän tekisi sen, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä (ks. History of the Church, osa 7, s. 230).

Sidney Rigdon

1. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Jos sinä olisit ollut tuolloin Nauvoossa, mitä olisit saattanut ajatella Sidney Rigdonin väitteistä?

   2. Mitä huolia sinulla olisi kenties ollut veli Rigdonista?

Kun luet seuraavaa kappaletta, pane merkille, miksi James Strang väitti, että hänen tulisi johtaa kirkkoa:

James Strang, joka oli kastettu helmikuussa 1844, tutki keväällä 1844 mahdollista paikkaa, johon pyhät voisivat sijoittua Wisconsinissa. Profeetan marttyyrikuoleman jälkeen veli Strang väitti saaneensa Joseph Smithiltä kirjeessä ilmoituksen, jossa sanottiin, että hänet oli nimitetty Josephin seuraajaksi. Veli Strangin saamassa kirjeessä, jota hän näytti kirkon jäsenille, vaikutti olevan Joseph Smithin allekirjoitus. Veli Strang väitti olevansa seuraava profeetta ja ilmoitti asemansa kirkon konferenssissa Michiganissa 5. elokuuta 1844.

2. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Jos sinä olisit ollut Michiganissa olleiden pyhien joukossa, mitä James Strangin väitteissä olisit mahdollisesti saattanut pitää vakuuttavana?

   2. Mitä huolia sinulla olisi saattanut olla hänen väitteistään?

Kun luet seuraavia kappaleita, pane merkille, mitä Brigham Young sanoi muille pappeusjohtajille, myös Nauvoossa olleille kahdentoista apostolin koorumin jäsenille siitä, kenen pitäisi johtaa kirkkoa:

Vanhimmat John Taylor, Willard Richards ja Parley P. Pratt olivat jo Nauvoossa Sidney Rigdonin saapuessa sinne. Suurin osa muista apostoleista, myös Brigham Young, palasi Nauvooseen elokuun 6. päivän iltana 1844. Seuraavana päivänä, 7. elokuuta, apostolit kokoontuivat neuvonpitoon John Taylorin kotiin. Myöhemmin samana päivänä iltapäivällä pidetyssä kokouksessa kaksitoista apostolia, korkea neuvosto ja ylipapit kokoontuivat yhteen Nauvoossa. Presidentti Young, joka oli kahdentoista apostolin koorumin presidentti, pyysi Sidney Rigdonia esittämään sanomansa pyhille. Sidney Rigdon julisti rohkeasti, että hän oli nähnyt näyn ja ettei kukaan voisi seurata Joseph Smithiä kirkon presidenttinä. Sitten hän ehdotti, että hänet nimitettäisiin kansan suojelijaksi.

Kun Sidney Rigdon oli päättänyt puheensa, Brigham Young sanoi:

”En välitä siitä, kuka kirkkoa johtaa, – – mutta minun täytyy tietää yksi asia: mitä Jumala siitä sanoo. Minulla on avaimet ja keino saada selville Jumalan tahto tästä asiasta. – –

Joseph antoi meidän [tarkoittaen kahtatoista apostolia] päämme päälle kaikki ne avaimet ja voimat, jotka kuuluvat apostolin virkaan ja joita hän itse piti hallussaan ennen kuin hänet otettiin pois. – –

Miten usein Joseph sanoikaan apostoleille: ’Minä olen laskenut perustan, ja teidän on rakennettava sille, sillä valtakunta lepää teidän harteillanne.’” (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 308.)

3. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Millä tavoin presidentti Brigham Youngin toiveet näyttivät eroavan Sidney Rigdonin ja James Strangin toiveista?

   2. Miksi Brigham Youngin todistus pappeuden avaimista on tärkeä?

Presidentti Brigham Young ja muut kahdentoista apostolin koorumin jäsenet opettivat seuraavaa totuutta: Apostoleilla on kaikki ne pappeuden avaimet, jotka ovat välttämättömät kirkon johtamiseksi.

Ne samat pappeuden voimat ja avaimet ovat apostoleilla tänä aikana. Kun apostoli asetetaan, hänelle annetaan kaikki maan päällä olevat pappeuden avaimet (ks. OL 112:30–32), mutta valtuus käyttää kaikkia niitä avaimia rajoittuu virkaiältään vanhimpaan apostoliin eli kirkon presidenttiin.

Tammikuussa 1836 – yli kahdeksan vuotta ennen kuolemaansa – profeetta Joseph Smith opetti kahdentoista apostolin koorumille, että ”kahdentoista koorumi ei ole minkään muun kuin ensimmäisen presidenttikunnan alainen”, ja sitten hän sanoi: ”Missä minä en ole, siellä ei ole ensimmäistä presidenttikuntaa kahdentoista yläpuolella” (julkaisussa History of the Church, osa 2, s. 374).

Mitä tämän profeetta Joseph Smithin antaman opetuksen mukaan tapahtuu ensimmäiselle presidenttikunnalle, kun kirkon presidentti kuolee?

Kuka pystyy johtamaan kirkkoa, kun ensimmäinen presidenttikunta hajoaa?

Lue OL 124:127–128 ja katso, kuka oli virkaiältään vanhin apostoli ja kahdentoista apostolin koorumin presidentti profeetta Joseph Smithin kuollessa.

Brigham Young oli kahdentoista apostolin koorumin presidentti, koska hän oli virkaiältään vanhin apostoli. Kun koorumi perustettiin ensimmäisen kerran vuonna 1835, järjestys koorumissa päätettiin fyysisen iän mukaan. Kun jäseniä tuli lisää, virkaikä määräytyi asettamispäivän mukaan. Sen vuoksi nykyään virkaikä määräytyy sen päivämäärän ja järjestyksen mukaan, jossa apostoli asetetaan tehtäväänsä.Kun kirkon presidentti kuolee, ensimmäinen presidenttikunta hajoaa ja kahdentoista apostolin koorumista tulee johtava koorumi virkaiältään vanhimman apostolin johdolla.

Herra on säätänyt seuraannon kirkon presidenttikunnassa, niin että kirkko ei olisi koskaan ilman innoitettua johtajuutta, eikä ole mitään syytä spekuloida tai kiistellä siitä, kenestä tulee seuraava kirkon presidentti. Presidentti Harold B. Lee on selittänyt: ”[Herra] tietää, kenen Hän haluaa johtavan kirkkoaan, eikä Hän koskaan erehdy. Herra ei tee asioita sattumalta. Hän ei ole koskaan tehnyt mitään sattumalta.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1970, s. 153.)

Yhteenvetona: Valtakunnan avaimet annetaan kullekin kahdentoista apostolin koorumin jäsenelle sinä hetkenä, kun hänet asetetaan apostolinvirkaan. Virkaiältään vanhin apostoli, joka johtaa kahdentoista koorumia, määräytyy hänen asettamisensa päivämäärän ja järjestyksen mukaan. Kun kirkon presidentti kuolee, ensimmäisen presidenttikunnan koorumi hajoaa ja neuvonantajat, jos he ovat aiemmin kuuluneet kahdentoista apostolin koorumiin, palaavat virkaikänsä mukaiselle paikalle siinä koorumissa. Sitten kahdentoista apostolin koorumista tulee johtava koorumi kirkon johdossa. Kahdentoista apostolin koorumin presidenttinä virkaiältään vanhimmalla apostolilla on automaattisesti kaikki valtakunnan pappeuden avaimet ja hän käyttää niitä aktiivisesti sekä johtaa koko kirkkoa. Kirkon johtavana virkailijana kahdentoista apostolin koorumin presidentillä on oikeus saada ilmoitusta siitä, milloin ensimmäinen presidenttikunta järjestetään uudelleen. Herran kirkossa kaikki asiat tehdään viisaasti ja järjestyksessä.

Monet saavat todistuksen siitä, että presidentti Brigham Youngin tulisi johtaa kirkkoa

Elokuun 8. päivänä 1844 pyhät Nauvoossa Illinoisissa kokoontuivat klo 10 kuulemaan, kun Sidney Rigdon esittäisi vaatimuksensa tulla kirkon suojelijaksi. Koska tuuli puhalsi kohti koroketta, veli Rigdon asettui kokoontuneiden pyhien takana oleviin vankkureihin, jotta ihmiset kuulisivat paremmin hänen äänensä. Yleisö kääntyi ympäri, jotta se voisi nähdä veli Rigdonin tämän saarnatessa. Hän puhui tuhansille koolla oleville pyhille puolitoista tuntia selittäen, miksi hänen pitäisi olla kirkon suojelija. Useat ihmiset sanoivat, ettei hänen puheensa ollut innoittava.

Presidentti Brigham Young ja muut kirkon johtajat tulivat ja asettuivat istumaan korokkeelle, joka oli vastakkaisella puolella Sidney Rigdonista katsoen. Tuuli oli tässä vaiheessa tyyntynyt. Kun Sidney Rigdon oli lopettanut, presidentti Young ryhtyi puhumaan. Yleisö kääntyi kuuntelemaan Brighamia ja käänsi selkänsä vankkureille, joissa Sidney Rigdon oli. (Ks. ”Discourse by President Geo. Q. Cannon”, Deseret News, 21. helmikuuta 1883, s. 67.) Presidentti Young puhui lyhyesti ja sanoi, että hän olisi mieluummin palannut Nauvooseen suremaan profeettaa kuin valitsemaan uutta johtajaa. Hän ilmoitti, että myöhemmin sinä päivänä eli klo 14 pidettäisiin kokous kirkon johtajille ja jäsenille. Kun Brigham Young puhui, useat kirkon jäsenet näkivät hänen ulkomuotonsa muuttuvan ja kuulivat hänen äänensä muuttuvan niin, että ne muistuttivat profeetta Joseph Smithin ulkomuotoa ja ääntä. Tämä ihmeellinen tapahtuma auttoi monia pyhiä tietämään, että Herra halusi Brigham Youngin johtavan kirkkoa.

Kun luet seuraavia kokemuksia, kiinnitä huomiota siihen, kuinka Herra siunasi pyhiä niin, että he tiesivät, kenet Hän oli nimittänyt johtamaan kirkkoa. Sana ”viitta” liittyy siihen, että valtuus siirtyi profeetalta ja kirkon presidentiltä (Joseph Smithiltä) hänen seuraajalleen (Brigham Youngille).

Benjamin F. Johnson muisteli: ”Presidentti Brigham Young nousi puhumaan. Näin hänen nousevan, mutta heti kun hän alkoi puhua, hyppäsin jaloilleni, sillä hänen äänensä oli täsmälleen Josephin ääni, ja hänen olemuksensa, ulkomuotonsa, ryhtinsä, vaatteensa ja ulkonäkönsä olivat Josephin itsensä ruumiillistuma, ja minä tiesin sillä hetkellä, että Josephin henki ja viitta olivat hänen yllään.” (My Life’s Review, 1947, s. 103–104.)

William C. Staines kuvaili, että Brigham Young puhui ”äänellä, joka oli kuin profeetta Josephin ääni. Minä luulin, että se oli hän, ja samoin luulivat tuhannet, jotka kuulivat sen.” (Julkaisussa History of the Church, osa 7, s. 236.)

Wilford Woodruff kirjoitti: ”Ellen olisi nähnyt häntä omin silmin, kukaan ei olisi saanut minua vakuuttuneeksi siitä, ettei siinä ollut Joseph Smith, ja jokainen, joka tunsi nuo kaksi miestä, voi todistaa siitä” (julkaisussa History of the Church, osa 7, s. 236).

Presidentti Brigham Young ja muutamat muut kahdentoista apostolin koorumin jäsenet puhuivat iltapäivän kokouksessa. Monet muut kommentoivat, että puhuessaan tuona päivänä Brigham Young näytti ja kuulosti Joseph Smithiltä. George Q. Cannon, joka oli 17-vuotias vuonna 1844, muisteli: ”Jos Joseph Smith olisi noussut kuolleista ja puhunut jälleen heidän kuultensa, vaikutus ei olisi voinut olla hätkähdyttävämpi kuin se oli monille siinä kokouksessa olleille. Ääni oli itse Josephin ääni, eikä se ollut ainoastaan Josephin ääni, jonka kuulimme, vaan ihmisistä näytti siltä kuin heidän edessään olisi seissyt Joseph itse omassa persoonassaan. – – Herra antoi kansalleen todistuksen, joka ei jättänyt epäilyksen häivääkään siitä, kenet Hän oli valinnut johtamaan heitä.” (Julkaisussa History of the Church, osa 7, s. 236.)

Tämän ihmeen lisäksi monet pyhät tunsivat myös Pyhän Hengen todistavan heille, että Jumala oli kutsunut Brigham Youngin ja kahdentoista apostolin koorumin johtamaan kirkkoa. Tämän kokouksen päättyessä pyhien suuri enemmistö Nauvoossa äänesti hyväksyvänsä kahdentoista apostolin koorumin, jonka johdossa oli Brigham Young, johtamaan kirkkoa. Kaikki kirkon jäsenet eivät kuitenkaan lopulta päättäneet seurata apostoleja. Jotkut kansasta päättivät sen sijaan seurata sellaisia ihmisiä kuin Sidney Rigdon ja James Strang, jotka perustivat omat kirkkonsa.

Jos sinä olisit ollut jommassakummassa 8. elokuuta 1844 pidetyssä kokouksessa, mitä päätelmiä sinä olisit saattanut tehdä siitä, kenet Jumala oli kutsunut johtamaan kirkkoa?

Kun profeetta Joseph Smith kuoli, virkaiältään vanhin apostoli (Brigham Young) pystyi heti käyttämään kaikkia pappeuden avaimia. Hänellä oli oikeus saada ilmoitusta siitä, milloin uusi ensimmäinen presidenttikunta tuli järjestää. Vuonna 1847 – yli kaksi vuotta marttyyrikuoleman jälkeen – presidentti Brigham Youngia innoitettiin järjestämään uudelleen ensimmäinen presidenttikunta sen sijaan että hän olisi edelleen johtanut kirkkoa kahdentoista apostolin koorumin presidenttinä. Kun kirkko jatkaa kasvua ja laajenemista, on tärkeää muistaa, että me voimme saada Pyhän Hengen kautta todistuksen siitä, että ne, jotka johtavat kirkkoa, ovat Jumalan kutsumia.

Ensimmäinen presidenttikunta vuonna 2013

4. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Miksi mielestäsi on tärkeää saada todistus siitä, että kirkkomme johtajat ovat Jumalan kutsumia?

   2. Mieti, milloin sinä olet saanut todistuksen siitä, että joku kirkon johtaja on ollut Jumalan kutsuma. Jos sinulla on ollut sellainen kokemus, mitä teit saadaksesi tuon todistuksen? Ellet ole saanut todistusta kirkon johtajista, kirjoita, mitä voisit tehdä saadaksesi sen todistuksen.

5. Pyydä, että joku perheenjäsen tai joku ystävistäsi kertoo sinulle oman kokemuksensa siitä, miten hän on saanut Pyhältä Hengeltä todistuksen, että joku kirkon johtaja on Jumalan kutsuma. Voisit itsekin kertoa hänelle, mitä kirjoitit pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi edellisen tehtävän yhteydessä. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi, mitä opit tämän henkilön kokemuksesta.

6. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:

   Olen opiskellut oppiaiheen ”Seuraanto presidenttikunnassa” ja suorittanut siinä annetut tehtävät (päiväys).

   Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: