Viikko 32: Päivä 2
Virallinen julistus 2
Johdanto
1900-luvulla lähetystyö laajeni kaikkialle maailmaan. Kirkon johtajat rukoilivat johdatusta niiden rajoitusten suhteen, jotka koskivat pappeuteen asettamista ja temppelitoimituksia afrikkalaista syntyperää oleville kirkon jäsenille. Kirkon presidentti Spencer W. Kimball sai ratkaisevan ilmoituksen, jonka hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet vahvistivat Suolajärven temppelissä 1. kesäkuuta 1978. He julkistivat ilmoituksen 8. kesäkuuta 1978 päivätyssä kirjeessä.
Virallinen julistus 2
Herra ilmoittaa, että pappeus ja temppelisiunaukset voidaan ulottaa koskemaan jokaista kelvollista kirkon jäsentä
Kuvittele, että sinulla on ystävä, joka on myöhempien aikojen pyhä ja jolla on ongelmia joidenkin kirkon oppeja, menettelytapoja tai käytäntöjä koskevien kysymysten kanssa.
-
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Mitä kannustaisit ystävääsi tekemään?
Merkitse ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraavaan lausuntoon niitä kohtia, joista olisi sinulle erityisen paljon hyötyä:
”Entä epäilykset ja kysymykset? Miten saatte selville, että evankeliumi on totta? Saako teillä olla kysymyksiä kirkosta tai sen opista? Rakkaat nuoret ystäväni, me olemme kysymyksiä esittävää kansaa, koska me tiedämme, että kysyminen johtaa totuuteen. Sillä tavoin kirkko sai alkunsa – nuoresta miehestä, jolla oli kysymyksiä. Itse asiassa en tiedä, kuinka voi löytää totuuden, ellei esitä kysymyksiä. Pyhissä kirjoituksissa ei ole montakaan ilmoitusta, joka ei ole tullut vastauksena kysymykseen. Aina kun heräsi kysymys eikä Joseph Smith ollut varma vastauksesta, hän lähestyi Herraa, ja sen tuloksena ovat suurenmoiset ilmoitukset Opissa ja liitoissa. Usein Josephin saama tieto ulottui paljon alkuperäistä kysymystä laajemmalle. Se johtuu siitä, että Herra voi paitsi vastata esittämiimme kysymyksiin, niin mikä vieläkin tärkeämpää, Hän voi antaa meille vastauksia kysymyksiin, joita meidän olisi pitänyt esittää. Kuunnelkaamme noita vastauksia.
Kirkon lähetystyöpyrkimys perustuu siihen, että rehelliset tutkijat esittävät vilpittömiä kysymyksiä. Kysyminen on todistuksen kehto. Jotkut saattavat tuntea noloutta tai kelvottomuutta, koska heillä on tutkivia kysymyksiä evankeliumista, mutta heidän ei tarvitse tuntea niin. Kysymysten esittäminen ei ole heikkouden merkki. Se on kasvun edeltäjä.
Jumala käskee meitä etsimään vastauksia kysymyksiimme (ks. Jaak. 1:5–6) ja pyytää vain, että me etsimme ’vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen’ (Moroni 10:4). Kun teemme niin, totuus kaikista asioista voidaan ilmoittaa meille ’Pyhän Hengen voimalla’ (Moroni 10:5).
Älkää pelätkö. Esittäkää kysymyksiä. Olkaa uteliaita, mutta älkää epäilkö! Pitäkää aina tiukasti kiinni uskosta ja valosta, jonka olette jo saaneet. Koska me näemme kuolevaisuudessa epätäydellisesti, kaikessa ei näytä olevan järkeä juuri nyt. – –
Vastausten etsiminen kysymyksiinne voi tuoda teidät lähemmäksi Jumalaa vahvistaen todistustanne eikä horjuttaen sitä. On totta, että ’usko ei ole täydellistä tietoa’ (Alma 32:21), mutta kun harjoitatte uskoanne ja kun sovellatte käytäntöön evankeliumin periaatteita päivittäin kaikissa olosuhteissa, niin saatte maistaa evankeliumin suloisia hedelmiä, ja näistä hedelmistä tulette tietämään sen olevan totta (ks. Matt. 7:16–20; Joh. 7:17; Alma 32:41-43).” (”Kuvajainen vedessä”, puhe kirkon koululaitoksen takkavalkeaillassa, 1. marraskuuta 2009, lds.org.)
Seuraava kertomus havainnollistaa, miten kaksi henkilöä, Helvécio ja Rudá Martins halusivat saada ja ymmärtää totuuden esittämällä kysymyksiä:
Vanhin Helvécio Martins
”Selkeänä huhtikuun yönä vuonna 1972 – – Helvécio Martins pohti perheensä totuudenetsintää. Hän ja hänen vaimonsa Rudá olivat tutkineet monia uskontoja, mutta mikään ei tuntunut täyttävän heidän hengellistä tyhjyyttään. ’Minä keskustelin sinä yönä Jumalan kanssa ja pyysin apua’, hän sanoo.” (”Elder Helvécio Martins of the Seventy”, Ensign, toukokuu 1990, s. 106.)
Muutaman päivän kuluttua lähetyssaarnaajat tulivat heidän kotiinsa Rio de Janeirossa Brasiliassa. Vanhin Martins muistelee: ”Sillä hetkellä kun nuo kaksi nuorta miestä astuivat asuntoomme, koko synkkyyteni ja hengellinen hämmennykseni katosivat heti ja niiden tilalle tulivat rauha ja seesteisyys, joiden tiedän nyt tulleen Pyhän Hengen vaikutuksesta” (Helvécio Martins ja Mark Grover, The Autobiography of Elder Helvécio Martins, 1994, s. 43).
Kun Helvécio ja Rudá, jotka ovat syntyperältään afrikkalaisia, keskustelivat lähetyssaarnaajien kanssa, Helvécio kysyi, millainen rooli mustilla on kirkossa. Martinsit saivat tietää, että siihen aikaan kirkon menettelytapa esti mustien afrikkalaista syntyperää olevien miesten asettamisen pappeuteen. Tämä tieto sai heidät esittämään lähetyssaarnaajille lisää kysymyksiä.
Jos sinä olisit ollut Martinsin perheen asemassa, mitä kysymyksiä sinulla olisi saattanut olla, kun olisit kuullut tästä pappeuteen liittyvästä rajoituksesta?
Seuraava lausunto on vuoden 2013 pyhien kirjoitusten laitoksessa Virallisen julistuksen 2 johdantona. Samalla kun luet lausuntoa, pane merkille vastauksia kysymyksiin, joita ihmisillä kenties on ollut tästä pappeuteen liittyneestä rajoituksesta.
”Mormonin kirjassa opetetaan, että ’kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia’ ja ettei ’hän torju ketään – –, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia’ (2. Nefi 26:33). Kautta kirkon historian monissa maissa on kastettu ihmisiä riippumatta heidän rodustaan tai etnisestä taustastaan, ja he ovat eläneet uskollisina kirkon jäseninä. Joseph Smithin elinaikana pappeuteen asetettiin muutamia mustia kirkon miesjäseniä. Kirkon historian alkuaikoina kirkon johtajat lopettivat pappeuden antamisen afrikkalaista syntyperää oleville mustille miehille. Kirkon aikakirjoista ei käy selkeästi ilmi, mistä tämä käytäntö sai alkunsa. Kirkon johtajat uskoivat, että tämän käytännön muuttamiseen tarvittiin ilmoitus Jumalalta, ja he rukoilivat pyytäen johdatusta. Tämä ilmoitus tuli kirkon presidentille Spencer W. Kimballille ja se vahvistettiin muille kirkon johtajille Suolajärven temppelissä 1. kesäkuuta 1978. Ilmoitus poisti kaikki rotuun liittyvät rajoitukset, jotka aiemmin olivat koskeneet pappeutta.”
-
Huomaa seuraava virke yllä olevassa lausunnossa: ”Kirkon aikakirjoista ei käy selkeästi ilmi, mistä tämä käytäntö sai alkunsa.” Vaikka jotkut ihmiset saattavat esittää syitä siihen, miksi afrikkalaista syntyperää olevia miehiä ei ole joskus asetettu pappeuteen, nuo syyt eivät todennäköisesti ole oikeita. Virallisen julistuksen 2 johdantona oleva lausunto edustaa kirkon virallista kantaa.
Kun luet seuraavaa kappaletta, pane merkille, mitä Martinsin perhe teki saatuaan kuulla palautetusta evankeliumista:
Martinsin perhe kastettiin 2. heinäkuuta 1972, ja he palvelivat kirkossa uskollisesti. Kun heidän vanhin poikansa Marcus sai patriarkallisen siunauksensa, siinä luvattiin, että hän saarnaisi evankeliumia. Vaikka pappeuteen siihen aikaan liittynyt rajoitus esti Marcusta palvelemasta kokoaikaisessa lähetystyössä, hänen vanhempansa avasivat säästötilin lähetystyötä varten. Vuonna 1975 kirkko ilmoitti, että São Pauloon Brasiliaan rakennettaisiin temppeli. Auttaakseen varainkeruussa sisar Martins myi korunsa. Veli Martins palveli uskollisesti temppelin tiedotuskomitean jäsenenä. Martinsin perhe teki nämä uhraukset, vaikka he uskoivatkin, ettei heillä olisi mahdollisuutta saada pappeuden toimituksia temppelissä.
-
Vertaa vastaustasi vanhin Martinsin seuraaviin sanoihin: ”Me olimme löytäneet totuuden, eikä mikään estäisi meitä elämästä sen mukaan. – – Kun Henki kertoo, että evankeliumi on totta, – – kuinka sen voi kieltää?” (Artikkelissa ”Elder Helvécio Martins of the Seventy”, s. 106.)
Koska Martinsin perhe oli saanut todistuksen Pyhän Hengen kautta, he pystyivät jatkamaan eteenpäin luottaen Herraan huolimatta asioista, joita he eivät ymmärtäneet.
Martinsin perheen lisäksi tuhannet afrikkalaista syntyperää olevat ihmiset monissa eri maissa olivat tulleet tietämään vuoden 1978 ilmoitusta edeltäneinä vuosikymmeninä, että palautettu evankeliumi on totta. Kirkon johtajille Salt Lake Cityssä tulvi kirjeitä kastamattomilta käännynnäisiltä Nigeriassa ja Ghanassa. Kirjeissä pyydettiin, että Afrikkaan lähetettäisiin lähetyssaarnaajia. Vuosikausia kirkon johtajat miettivät asiaa rukoillen, mutta heistä tuntui, ettei vielä ollut tullut aika lähettää lähetyssaarnaajia Afrikkaan, missä paikalliset jäsenet eivät voisi toimia johtavina virkailijoina eivätkä suorittaa toimituksia.
Presidentti Spencer W. Kimball
Virallinen julistus 2 sisältää virallisen julkistamisen ilmoituksesta, jonka presidentti Spencer W. Kimball sai 1. kesäkuuta 1978. Lue sanojen ”Rakkaat veljet” alla oleva ensimmäinen kappale ja huomaa, mitä kirkon johtajat sanoivat nähneensä.
Mikä kirkon johtajia innoitti, kun he näkivät Herran työn laajenevan?
Lue kappale, joka alkaa sanoilla ”Tietoisina lupauksista”. Ota selville, kuinka kirkon johtajat toimivat tämän halun mukaan, joka heitä innoitti.
Kuinka presidentti Kimball ja muut kirkon johtajat toimivat heitä innoittaneen halun mukaan?
Tämä kappale auttaa meitä ymmärtämään, että profeetat etsivät Herran johdatusta kirkon johtamiseen. Voisit kirjoittaa tämän periaatteen pyhiin kirjoituksiisi.
Huomaa, että seuraava kappale alkaa sanoilla ”Tietoisina lupauksista, joita – – profeetat – – ovat antaneet”. Tämä lausuma opettaa meille kirkon johtajien tienneen, että jonakin päivänä kaikilla kelvollisilla miehillä olisi tilaisuus saada pappeus. Monien vuosien ajan ennen vuotta 1978 ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi olivat keskustelleet pappeuteen liittyvästä rajoituksesta ja rukoilleet sen johdosta. Kirkon johtajista tuntui, että tarvittiin ilmoitus rajoituksen muuttamiseksi, sillä rajoitus oli ollut voimassa yli vuosisadan. Jo jonkin aikaa tämä kysymys oli painanut raskaasti presidentti Kimballin mieltä, ja hän meni usein yksin temppeliin rukoilemaan asiasta.
Lue Virallisesta julistuksesta 2 ne kappaleet, jotka alkavat sanoilla ”Hän on kuullut rukouksemme” ja ”Ilmoitamme vakaasti”, ja kiinnitä huomio siihen, mitä Herra vastasi presidentti Kimballin, hänen neuvonantajiensa ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenten rukouksiin. Voisit merkitä, mitä löydät.
Nämä kappaleet auttavat meitä ymmärtämään, että Herra johtaa kirkkoaan antamalla ilmoitusta profeetoilleen. Voisit kirjoittaa tämän opinkohdan pyhiin kirjoituksiisi.
Tällä ilmoituksella on ollut syvä vaikutus ihmisiin kautta maailman. Lue, mikä oli Helvécio Martinsin ja hänen vaimonsa Rudán reaktio, kun he saivat kuulla ilmoituksesta: ”En kyennyt hillitsemään tunteitani. Rudá ja minä menimme makuuhuoneeseemme, polvistuimme ja rukoilimme. Kyynelsilmin me kiitimme taivaallista Isäämme tapahtumasta, josta olimme vain unelmoineet. Se päivä oli todella tullut – ja meidän kuolevaisen elämämme aikana.” (Autobiography, s. 69–70.)
Martinsin perhe sinetöitiin temppelissä. Heidän poikansa Marcus oli ensimmäinen afrikkalaista syntyperää oleva kirkon jäsen, joka palveli lähetystyössä pappeuteen liittyvän rajoituksen lopettaneen ilmoituksen jälkeen. Helvécio Martinsista tuli paikallinen pappeusjohtaja, ja viimein hänet kutsuttiin palvelemaan seitsemänkymmenen toisen koorumin jäsenenä.
Pian sen jälkeen kun ilmoitus pappeuteen liittyvän rajoituksen lopettamisesta oli saatu, Afrikkaan lähetettiin lähetyssaarnaajia. Tuolle mantereelle on sen jälkeen rakennettu temppeleitä, ja sadattuhannet ihmiset siellä ovat saaneet evankeliumin toimitukset itselleen ja kuolleiden esivanhempiensa puolesta.
Sinulta saatetaan kysellä, miksi kirkko ei jossakin vaiheessa asettanut afrikkalaista syntyperää olevia miehiä pappeuteen. Mieti, miten vastaisit tähän kysymykseen. Lisää tietoa on englannin kielellä sivustolla lds.org kohdassa Gospel Topics. Hae kohdasta Race and the Priesthood.
-
-
Olen opiskellut kohdan Virallinen julistus 2 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).
Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: