Viikko 11: Päivä 4

Oppi ja liitot 47–48

Johdanto

Maaliskuussa 1831 profeetta Joseph Smith sai ilmoitukset, jotka on tallennettuna luvuissa OL 47 ja 48. Luvussa OL 47 Herra nimitti John Whitmerin Oliver Cowderyn tilalle kirkon historioitsijan ja aikakirjanpitäjän tehtävään. Luvussa OL 48 Herra käski Ohion pyhiä auttamaan niitä kirkon jäseniä, jotka tulivat New Yorkin osavaltiosta. Lisäksi Herra käski kirkon jäseniä valmistautumaan siihen, että Missourista ostettaisiin maata Siionin kaupungin rakentamista varten.

Oppi ja liitot 47

Herra nimittää John Whitmerin pitämään kirjaa kirkon historiasta

Ajattele jotakin mennyttä tapahtumaa, joka oli hengellisesti merkittävä ja johon osallistuit ja jonka tunnet olevan muistamisen arvoinen (esim. temppelin vihkiminen, jokin kirkon kokous tai perhetapahtuma kuten häät tai hautajaiset).

Mikäli mahdollista, kerro tästä tapahtumasta jollekulle perheenjäsenelle ja kerro, mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin. (Ellei ketään perheenjäsentä ole saatavilla, pohdiskele näitä kysymyksiä mielessäsi.)

• Mikä tässä tapahtumassa teki sinuun suurimman vaikutuksen?

• Mikä tämän tapahtuman muistamisessa on arvokasta?

• Millä tavoin tieto tästä tapahtumasta voisi olla siunauksena jälkeläisillesi 100 vuoden kuluttua?

Lue luvun OL 47 johdanto ja jakeet 1–3, niin saat tietää, mitä Herra kutsui John Whitmeriä tekemään. Mistähän syystä on tärkeää, että joku kirjoittaa kirkon historiaa?

John Whitmer jäljensi Joseph Smithin aiemmin saamia ilmoituksia kirjaan, joka tunnetaan nykyään nimellä Revelation Book I. Tämä kirja sisältää monia näiden ilmoitusten varhaisimpia puhtaaksikirjoituksia.

Ajattele kirkon historiasta jotakin tapahtumaa, joka innoittaa sinua. Kuinka sait tietoa siitä tapahtumasta?

Me tiedämme kirkon historian tapahtumista siksi, että joku on kirjoittanut aikakirjoja ja säilyttänyt niitä meidän aikaamme ja tulevia sukupolvia varten. Muista, että eräässä aiemmassa ilmoituksessa Herra sanoi: ”Teidän keskuudessanne pidettäköön aikakirjaa” (OL 21:1). Kirkossa on nykyään historioitsija ja aikakirjanpitäjä, jonka nimittää ensimmäinen presidenttikunta. Historioitsija ei pysty kuitenkaan havainnoimaan ja tallentamaan aikakirjoihin kaikkea, mitä kirkossa tapahtuu, joten häntä kehotetaan keräämään historiatietoja muilta. Yleisellä tasolla kirkon jäsenten kokemukset ovat osa kirkon historiaa ja voivat vaikuttaa tuleviin sukupolviin.

Vanhin Marlin K. Jensen seitsemänkymmenen koorumista, joka palveli kirkon historioitsijana ja aikakirjanpitäjänä vuosina 2005–2012, on opettanut: ”Monet kirkon suurimmista kertomuksista sisältyvät henkilö- ja sukuhistorioihin, ja ne ovat osa omaa ja sukumme perintöä” (”Teidän keskuudessanne pidettäköön aikakirjaa”, Liahona, joulukuu 2007, s. 29).

1. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Miksi sinun henkilökohtaisella historiallasi on väliä?

2. Ajattele elämäsi hengellisesti merkityksellisiä tapahtumia, jotka tuntuvat sinusta muistamisen arvoisilta. Kuvittele, että lapsesi ja lastenlapsesi tulevat lukemaan sinun oman kertomuksesi jostakin tällaisesta tapahtumasta. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi, mikä tuo tapahtuma oli, ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:

   1. Mistä tapahtuman osasta kirjoittaisit?

   2. Mitä haluaisit jälkeläistesi tuntevan ja tietävän tapahtumasta?

Lue OL 47:4, niin saat tietää, mitä Herra lupasi antaa John Whitmerille tämän pyrkiessä ”pitämään kirkon aikakirjaa ja historiaa jatkuvasti” (OL 47:3).

Sen pohjalta, mitä luet jakeesta OL 47:4, täydennä seuraava periaate: Jos me olemme , Henki voi auttaa meitä .

Pyhä Henki voi palauttaa asioita meidän mieleemme (ks. Joh. 14:26) ja auttaa meitä kirjoittamaan tapahtumista ja tilanteista sellaisin tavoin, että ne ovat siunaukseksi sukulaisille ja muille tulevissa sukupolvissa. Rukoile ollaksesi kelvollinen saamaan Hengen apua pyrkiessäsi pitämään henkilöhistoriaa.

Pohdiskele, millä muilla tavoin voit parantaa pyrkimyksiäsi pitää päiväkirjaa tai kirjoittaa henkilöhistoriaa merkittävistä tapahtumista, toimituksista ja ihmisistä elämässäsi.

Oppi ja liitot 48

Ohiossa olevien pyhien on määrä auttaa niitä, jotka tulevat New Yorkin osavaltiosta, ja valmistautua saamaan perintöosa Siionissa

Kuvittele, että jollakin kaukaisella alueella on äskettäin tapahtunut luonnonmullistus ja kirkon jäseniä on täytynyt evakuoida kodeistaan. Kirkon johtajat ovat pyytäneet sinua ja perhettäsi majoittamaan muutamia näistä ihmisistä useiden kuukausien ajaksi. Mitä kysymyksiä ja huolenaiheita sinulla ja perheelläsi olisi? Mitä huolenaiheita ja ajatuksia mahtaisi olla niillä, jotka muuttaisivat kotiinne?

Katso pyhissä kirjoituksissasi olevaa kirkon historian karttaa 3: ”New Yorkin, Pennsylvanian ja Ohion alue Yhdysvalloissa”. Etsi New Yorkin osavaltiossa oleva Palmyra ja Ohion osavaltiossa oleva Kirtland. Kuinka monta kilometriä näiden kaupunkien välissä on suunnilleen?

Luo mielikuvia

Pane merkille kuvailevia yksityiskohtia, jotka auttavat sinua lukiessasi luomaan mielikuvan. Kuvittele, että olet läsnä tietyissä tapahtumissa. Se voi omalta osaltaan vahvistaa todistustasi siitä, että se, mitä luet pyhistä kirjoituksista, on todellista. Kokeile tätä taitoa lukuun OL 48. Kuvittele esimerkiksi, miten vaikeaa olisi ollut kulkea matka New Yorkin osavaltiossa olevasta Palmyrasta Ohion osavaltiossa olevaan Kirtlandiin talvella 1831. Miltä sinusta tuntuisi muuttaa outoon kaupunkiin, jossa sinulla ei olisi asuinpaikkaa?

Helmikuussa 1831 profeetta Joseph Smith muutti Palmyrasta New Yorkin osavaltiosta Kirtlandiin Ohion osavaltioon. Monet kirkon jäsenet tulivat perässä muutamien seuraavien kuukausien aikana. Nämä jäsenet olivat jättäneet paljon maallista omaisuutta ja varallisuutta noudattaakseen Jumalan käskyä ja tullakseen Ohioon, ja he olivat avun tarpeessa. Mitä arvelisit Herran ehkä vaativan sinulta, jos asuisit Ohiossa ja näkisit joidenkin näistä pyhistä muuttavan paikkakunnallesi ja he olisivat vailla kotia eikä heillä olisi juuri mitään keinoja elämiseen?

Lue OL 48:1–3, niin saat selville, mitä Herra käski Ohiossa olevia kirkon jäseniä tekemään niiden kirkon jäsenten hyväksi, jotka olivat muuttamassa paikkakunnalle. Yksi periaate, jonka me opimme näistä jakeista, on se, että Herra käskee myöhempien aikojen pyhiä antamaan omastaan niille, jotka tarvitsevat apua. Voisit kirjoittaa tämän periaatteen jakeen 2 viereen.

Huomaa jakeesta OL 48:3, että Herra odotti niiden Ohioon muuttavien kirkon jäsenten, joilla oli voimavaroja ja varallisuutta, ostavan maata paikkakunnalta. Samalla tavoin Herra odottaa meidän käyttävän omia voimavarojamme, kun meillä on niitä, eikä turvautuvan siihen, että muut huolehtivat meistä.

3. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Millä tavoin tänä päivänä voimme kirkossa antaa omastamme muille?

Mieti, kuinka eräs nuori mies täytti käskyn antaa omastaan niille, jotka tarvitsevat, kun luet seuraavaa kertomusta, jonka on kertonut ensimmäisen presidenttikunnan jäsen, presidentti James E. Faust:

”Joitakin vuosia sitten eräs pappien koorumi päätti palveluprojektina kerätä ruokaa hädänalaisille. Jim, yksi papeista, halusi innokkaasti osallistua ja päätti kerätä enemmän ruokaa kuin kukaan toinen. Tuli hetki, jolloin papit tapasivat kappelilla. He lähtivät kaikki matkaan samaan aikaan ja palasivat tiettyyn aikaan myöhemmin illalla. Kaikkien yllätykseksi Jimin ostoskärry oli tyhjä. Hän vaikutti melko [vaiteliaalta], ja jotkut pojista pilailivat hänen kustannuksellaan. Nähdessään sen ja tietäen, että Jim oli kiinnostunut autoista, neuvoja sanoi: ’Tulehan ulos, Jim. Haluan, että vilkaiset autoani. Se reistailee aina silloin tällöin.’

Kun he menivät ulos, neuvoja kysyi Jimiltä, oliko tämä pahoillaan. Jim sanoi: ’Enpä oikeastaan. Mutta kun lähdin keräämään ruokaa, sain sitä todella paljon. Kärryni oli täysi. Kun olin palaamassa kappelille, poikkesin vielä erään kirkkoon kuulumattoman rouvan luo. Hän on eronnut ja asuu seurakuntamme alueella. Koputin oveen ja selitin, mitä olimme tekemässä, ja hän kutsui minut sisään. Hän alkoi etsiä minulle jotakin annettavaa. Hän aukaisi jääkaapin, ja näin, ettei siellä ollut juuri mitään. Kaapit olivat tyhjillään. Viimein hän löysi pienen persikkapurkin.

Saatoin tuskin uskoa sitä. Ympärillä juoksenteli paljon pieniä lapsia, jotka tarvitsivat ruokaa, ja hän ojensi minulle sitä persikkapurkkia. Otin sen ja panin kärryyni ja jatkoin matkaa katua pitkin. Olin kulkenut puoliväliin korttelia, kun tunsin lämmön täyttävän olemukseni ja tiesin, että minun oli mentävä takaisin siihen taloon. Annoin hänelle kaiken ruoan.’

Neuvoja sanoi: ’Jim, älä koskaan unohda, miltä sinusta tuntuu tänä iltana, koska siitä tässä juuri on kyse.’” (Ks. ”Hengellisiä ravintoaineita”, Liahona, marraskuu 2006, s. 54.)

4. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Mitä arvelet Jimille tapahtuneen, kun hän tunsi, että hänen piti mennä takaisin?

   2. Kun neuvoja sanoi, että se, miltä Jimistä tuntui, oli sitä, mistä ”tässä juuri on kyse”, mitä arvelet hänen tarkoittaneen?

5. Mainitse yksi tapa, jolla sinä voit auttaa täyttämään jonkun muun tarpeita, kenties antamalla omastasi. Voisit esimerkiksi auttaa jotakuta sukulaista, ystävää, jotakuta kirkon luokassasi tai koorumissasi tai jotakuta naapurustossanne tai koulussasi. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi, mitä aiot tehdä auttaaksesi sitä henkilöä, ketä ajattelit, ja toimi sitten suunnitelmasi mukaan.

Kohdassa OL 48:4–6 Herra selitti, että Hän halusi pyhien valmistautuvan ostamaan maata, kun Hän ilmoittaisi Siionin kaupungin eli Uuden-Jerusalemin sijaintipaikan. Herra kehotti heitä säästämään kaikki mahdolliset varansa heidän valmistautuessaan tämän kaupungin perustuksen laskemiseen.

6. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:

   Olen opiskellut luvut OL 47–48 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).

   Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: