Viikko 31: Päivä 1

Utahin sota ja Mountain Meadowsin verilöyly

Johdanto

Jännitteet ja väärinkäsitykset myöhempien aikojen pyhien ja Yhdysvaltain hallituksen edustajien välillä 1850-luvulla johtivat Utahin sotaan vuosina 1857–1858. Syyskuussa 1857 syntyi konflikti myös joidenkuiden myöhempien aikojen pyhien sekä Utahin halki kulkeneen siirtolaisten vankkurikaravaanin jäsenten välillä. Vihan ja pelon motivoimina jotkut Etelä-Utahissa asuvat myöhempien aikojen pyhät suunnittelivat ja toteuttivat Kaliforniaan matkalla olleen noin 120 siirtolaisen joukkosurman. Tämä hirvittävä teko tunnetaan nykyään Mountain Meadowsin verilöylynä. Lisää tietoa on sivustolla mormonienuutishuone.fi. Mene kohtaan Aiheita ja tietoa ja etsi Mountain Meadowsin verilöyly.

Myöhempien aikojen pyhien ja Yhdysvaltain hallituksen välit kiristyvät

Heinäkuun 24. päivänä 1857 presidentti Brigham Young oli viettämässä pyhien Suolajärven laaksoon saapumisen kymmenvuotisjuhlaa erään pyhien ryhmän kanssa, kun he saivat vahvistuksen aiemmille uutisille, että Salt Lake Cityyn oli tulossa Yhdysvaltain hallituksen lähettämä armeija. Aiempina vuosina erimielisyydet ja väärinkäsitykset olivat johtaneet kasvaviin jännitteisiin myöhempien aikojen pyhien ja Yhdysvaltain hallituksen edustajien välillä. Pyhät halusivat olla itse valitsemiensa johtajien johdettavina ja olivat torjuneet liittovaltion valitsemat johtajat, joilla oli eri arvomaailma. Se sai jotkut liittovaltion viranomaiset ajattelemaan, että pyhät kapinoivat Yhdysvaltain hallitusta vastaan. Ilman kongressin hyväksyntää Yhdysvaltain presidentti James Buchanan lähetti noin 1 500 sotilaan armeijan Salt Lake Cityyn pakottamaan utahilaiset hyväksymään uudet virkamiehet.

Jos sinä olisit ollut myöhempien aikojen pyhä vuonna 1857 ja kuullut, että suuri sotajoukko lähestyy kaupunkiasi, niin mitä huolenaiheita sinulla olisi saattanut olla? Muista, että monien myöhempien aikojen pyhien mielessä oli yhä selkeänä muistikuvat siitä, kuinka heidät oli karkotettu väkivaltaisesti Ohiosta, Missourista ja Illinoisista. Monet olivat menettäneet arvokasta omaisuutta ja maata, ja jotkut kirkon jäsenet oli surmattu tai he olivat kuolleet näiden vainojen vuoksi. Uutinen lähestyvästä armeijasta aiheutti huolia siitä, että sellaista saattaisi tapahtua myös Utahissa.

Pyhille pitämissään saarnoissa presidentti Young ja muut kirkon johtajat kuvasivat tulevaa sotajoukkoa vihollisiksi. Presidentti Young, joka oli vuosia pyytänyt pyhiä säästämään viljaa, uudisti ohjeensa, jotta heillä olisi syötävää, jos heidän pitäisi paeta sotajoukkoja. Utahin territorion kuvernöörinä hän myös määräsi territorion kansalliskaartin valmistautumaan territorion puolustamiseen. (Kansalliskaarti on ryhmä kansalaisia, jotka on järjestetty asepalvelukseen hätätilanteita varten.)

Joidenkuiden myöhempien aikojen pyhien ja Utahin halki kulkeneen siirtolaisten vankkurikaravaanin jäsenten välillä syntyy konflikti

Eräs Arkansasin osavaltiosta Kaliforniaan matkalla ollut siirtolaisten vankkurikaravaani saapui Utahiin juuri siinä vaiheessa kun myöhempien aikojen pyhät valmistautuivat puolustamaan territoriota lähestyvää Yhdysvaltain armeijaa vastaan. Kun luet seuraavia kappaleita, alleviivaa syitä, jotka aiheuttivat kaunaa joidenkuiden vankkurikaravaanin jäsenten ja myöhempien aikojen pyhien välillä.

Jotkut vankkurikaravaanin jäsenet turhautuivat, koska heillä oli vaikeuksia ostaa kipeästi kaipaamiaan tarvikkeita ja viljaa pyhiltä, jotka olivat saaneet ohjeen säästää viljansa. Siirtolaiset ajautuivat konfliktiin pyhien kanssa myös siitä syystä, että nämä eivät halunneet vankkurikaravaaniin kuuluvien hevosten ja karjan käyttävän heinä- ja vesivarantoja, joita pyhät tarvitsivat omille eläimilleen.

Jännitteet purkautuivat Cedar Cityssä, joka oli viimeinen utahilainen uudisasutusalue reitillä Kaliforniaan. Yhteenottoja ilmeni joidenkuiden vankkurikaravaanin jäsenten ja myöhempien aikojen pyhien välillä. Jotkut vankkurikaravaaniin kuuluvat uhkasivat liittyä lähestyviin hallituksen joukkoihin pyhiä vastaan. Vaikka vankkurikaravaanin johtaja nuhteli tovereitaan näiden uhkauksien esittämisestä, muutamat Cedar Cityn johtajat ja uudisasukkaat pitivät siirtolaisia vihollisina. Vankkurikaravaani lähti kaupungista jo noin tunnin kuluttua saapumisestaan, mutta muutamat Cedar Cityn uudisasukkaat ja johtajat halusivat lähteä takaa-ajoon ja rangaista miehiä, jotka olivat loukanneet heitä.

Mieti tilanteita, jolloin sinä olet kokenut ristiriitaa jonkun henkilön tai ihmisryhmän kanssa. Lue 3. Nefi 12:25 ja pane merkille Jeesuksen Kristuksen opettama periaate, joka voi opastaa meitä, kun koemme jännitteitä suhteessa muihin.

Mitä ilmaus ”sovi vastustajasi kanssa nopeasti” mielestäsi tarkoittaa? Seitsemänkymmenen koorumin jäsen, vanhin David E. Sorensen on opettanut, että ilmaus tarkoittaa sitä, että ”[selvitämme] erimielisyytemme hyvissä ajoin, jottei hetken kiihko riistäydy fyysiseksi eikä henkiseksi väkivallaksi ja jottemme joutuisi vihamme vangeiksi” (”Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella”, Liahona, toukokuu 2003, s. 11).

Jakeessa 3. Nefi 12:25 olevien Herran opetusten sekä vanhin Sorensenin selityksen pohjalta me opimme, että jos ratkaisemme ristiriidan muiden kanssa Herran tavalla, niin voimme välttää kiistelyn vahingolliset vaikutukset.

1. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Kuinka kohdassa 3. Nefi 12:25 olevan periaatteen noudattaminen olisi saattanut auttaa myöhempien aikojen pyhiä, jotka olivat suuttuneet vankkurikaravaanin jäseniin?

   2. Kuinka se, että olet pyrkinyt ratkaisemaan erimielisyyksiä Herran tavalla, on auttanut sinua tai jotakuta tuntemaasi henkilöä välttämään kiistelyn vahingolliset vaikutukset?

Koska Cedar Cityn uudisasukkaat eivät ratkaisseet konfliktia siirtolaisten kanssa Herran tavalla, tilanteesta tuli paljon vakavampi. Kun jatkat tutkimista, pohdi, mitä vaaroja liittyy siihen, että toimii suuttumuksen tai koston pohjalta.

Isaac Haight, Cedar Cityn pormestari, kansalliskaartin majuri ja vaarnanjohtaja, pyysi kansalliskaartin komentajalta, joka asui läheisellä Parowanin uudisasutusalueella, lupaa kutsua kansalliskaarti koolle kohtaamaan uhkauksia esittäneet vankkurikaravaanin jäsenet. Kansalliskaartin komentaja William Dame neuvoi Isaac Haightia olemaan välittämättä siirtolaisten uhkauksista. Sen sijaan että olisivat noudattaneet tätä neuvoa Isaac Haight ja muut Cedar Cityn johtajat päättivät suostutella joitakin paikallisia intiaaneja hyökkäämään vankkurikaravaanin kimppuun ja varastamaan näiden karjan, koska he halusivat rangaista siirtolaisia. Isaac Haight pyysi John D. Leetä, joka oli paikallinen kirkon jäsen ja kansalliskaartin majuri, johtamaan tätä hyökkäystä, ja nämä kaksi päättivät syyttää teosta intiaaneja.

Mitä Cedar Cityn johtajien olisi pitänyt tehdä, kun William Dame neuvoi heitä olemaan käyttämättä kansalliskaartia? Mitä tämän neuvon noudattamatta jättäminen johti heidät tekemään?

Yksi periaate, jonka me opimme näiden Cedar Cityn johtajien esimerkin pohjalta, on se, että jos me emme piittaa neuvosta tehdä sitä, mikä on oikein, niin meistä tulee alttiimpia tekemään huonoja valintoja. Pane merkille todisteita tästä periaatteesta, kun saat lisää tietoa näiden johtajien toimista. Kun luet seuraavia kappaleita, alleviivaa tapoja, joilla Cedar Cityn johtajat jatkoivat huonojen valintojen tekemistä jätettyään noudattamatta saamaansa neuvoa:

Isaac Haight esitti kirkon, paikkakunnan ja kansalliskaartin paikallisista johtajista koostuvalle neuvostolle suunnitelman hyökätä vankkurikaravaanin kimppuun. Jotkut neuvoston jäsenistä olivat täysin eri mieltä suunnitelmasta ja kysyivät Haightilta, oliko tämä neuvotellut asiasta presidentti Brigham Youngin kanssa. Sanottuaan, ettei ollut, Haight suostui lähettämään viestinviejän, James Haslamin, Salt Lake Cityyn toimittamaan kirjeen, jossa tilanne selitettiin ja kysyttiin, mitä pitäisi tehdä. Koska Salt Lake City on noin 400 kilometrin päässä Cedar Citystä, viestinviejä joutuisi kuitenkin ratsastamaan hevosella noin viikon ajan ennen kuin ehtisi Salt Lake Cityyn ja palaisi Cedar Cityyn tuomaan presidentti Youngin ohjeet.

Vähän ennen kuin Isaac Haight lähetti kirjeensä viestinviejän mukana, John D. Lee ja ryhmä intiaaneja hyökkäsivät siirtolaisten leiriin Mountain Meadows -nimisessä paikassa. Lee johti hyökkäystä mutta salasi henkilöllisyytensä, jotta näyttäisi siltä, että osallisina oli ollut vain intiaaneja. Jotkut siirtolaisista saivat surmansa tai haavoittuivat, mutta loput taistelivat hyökkääjiään vastaan pakottaen Leen ja intiaanit peräytymään. Siirtolaiset suojautuivat kokoamalla nopeasti vankkurinsa tiiviiseen piiriin kehäksi. Viisi päivää kestäneen piirityksen aikana vankkurikaravaanin kimppuun tehtiin vielä kaksi hyökkäystä.

Yhdessä vaiheessa Cedar Cityn kansalliskaartin miehet huomasivat kaksi siirtolaista, jotka olivat vankkurikehän ulkopuolella. Kansalliskaartilaiset ampuivat heitä surmaten toisen. Toinen miehistä pakeni ja vei vankkurileiriin tiedon, että heihin kohdistuneissa hyökkäyksissä oli mukana valkoihoisia. Hyökkäyksiä suunnitelleiden petos tuli näin ilmi. Jos siirtolaisten annettaisiin jatkaa matkaa Kaliforniaan, leviäisi uutinen, että myöhempien aikojen pyhät olivat vastuussa vankkurikaravaaniin kohdistuneesta hyökkäyksestä. Vehkeilijät pelkäsivät, että tämä uutinen aiheuttaisi kielteisiä seurauksia heille itselleen ja heidän väelleen.

2. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Mitä vaihtoehtoja tässä vaiheessa oli niillä, jotka olivat vastuussa hyökkäyksistä siirtolaisia vastaan?

   2. Mitä heidän olisi pitänyt tehdä? Miksi?

Tehdessään huonoja valintojaan nämä miehet toimivat pappeustehtäviensä vastaisesti. Lue OL 121:36–37 ja merkitse Herran varoitus niille pappeudenhaltijoille, jotka toimivat epävanhurskaasti.

Mieti, mitä sinä teet, kun olet tehnyt jotakin väärin. Tunnustatko sen, mitä olet tehnyt väärin, ja otat vastaan seuraukset, vai yritätkö salata synnin huijaamalla?

Eräät myöhempien aikojen pyhät suunnittelevat ja toteuttavat Mountain Meadowsin verilöylyn

Kirkon jäsenet, jotka olivat mukana hyökkäyksissä siirtolaisia vastaan, päättivät yrittää salata syntinsä. Yrittäessään estää sellaisen uutisen leviämisen, että myöhempien aikojen pyhät olivat mukana hyökkäyksissä vankkurikaravaania vastaan, Isaac Haight, John D. Lee ja muut kirkon ja kansalliskaartin paikalliset johtajat laativat suunnitelman surmata kaikki jäljellä olevat siirtolaiset pieniä lapsia lukuun ottamatta. Tämän suunnitelman mukaisesti John D. Lee meni siirtolaisten luo ja sanoi, että kansalliskaarti suojelisi heitä tulevilta hyökkäyksiltä ohjaamalla heidät turvallisesti takaisin Cedar Cityyn. Kun siirtolaiset kävelivät kohti Cedar Cityä, kansalliskaartilaiset kääntyivät ja avasivat tulen heitä kohti. Jotkut intiaanit kiiruhtivat piilopaikoistaan mukaan hyökkäykseen. Niistä noin 140 siirtolaisesta, jotka kuuluivat vankkurikaravaaniin, säästettiin vain 17 pientä lasta.

Mountain Meadowsin murhenäytelmän muistomerkki

Kaksi päivää verilöylyn jälkeen James Haslam saapui Cedar Cityyn mukanaan presidentti Youngin vastaussanoma, jossa paikallisia johtohenkilöitä neuvottiin päästämään vankkurikaravaani jatkamaan rauhassa matkaa. ”Kun Haight luki Youngin sanat, hän itki nyyhkyttäen kuin lapsi ja kykeni vain sanomaan: ’Liian myöhäistä, liian myöhäistä.’” (Richard E. Turley jr., ”The Mountain Meadows Massacre, Ensign, syyskuu 2007, s. 20.)

Eräiden myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien johtajien ja uudisasukkaiden valinnat Utahin territorion eteläosissa johtivat traagiseen Mountain Meadowsin verilöylyyn. Sitä vastoin kirkon ja territorion johtajat Salt Lake Cityssä ratkaisivat konfliktin Yhdysvaltain hallituksen kanssa rauhanneuvotteluilla vuonna 1858. Tässä konfliktissa – jota myöhemmin kutsuttiin Utahin sodaksi – Yhdysvaltain joukot ja Utahin kansalliskaarti olivat hyökkäysasemissa mutta eivät koskaan taistelleet keskenään.

Puhuessaan Mountain Meadowsin verilöylystä presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on sanonut: ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jota me kannatamme, kammoaa miesten, naisten ja lasten kylmäveristä surmaamista. Sehän kannattaa rauhaa ja anteeksiantoa. Se, mitä kirkkomme jäsenet ovat tehneet [Mountain Meadowsissa] kauan sitten, edustaa kauhistuttavaa poikkeamista kristillisistä opetuksista ja käytöksestä, mikä ei ole puolusteltavissa.” (”Mountain Meadowsin verilöyly”, mormonienuutishuone.fi/artikkelit/mountain-meadowsin-verilöyly.)

Mountain Meadowsin verilöyly johti noin 120 uhrin kuolemaan ja aiheutti lisäksi suurta kärsimystä uhrien eloon jääneille lapsille ja muille omaisille. Paiute-intiaanitkin kärsivät siitä, että heitä syytettiin epäoikeudenmukaisesti tästä rikoksesta. Lisäksi jotkut niistä, ”jotka toteuttivat joukkomurhan, kärsivät koko lopun elämänsä kauheasta syyllisyydestä ja toistuvista painajaisista sen vuoksi, mitä olivat tehneet ja nähneet” (”The Mountain Meadows Massacre”, s. 20).

3. Tee pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi seuraavat tehtävät:

   1. Esitä lyhyesti virheet, jotka johtivat Mountain Meadowsin verilöylyyn.

   2. Kirjoita periaate tai opetus, jonka voimme oppia tästä murhenäytelmästä ja joka liittyy siihen, että päätämme piilotella syntejämme.

   3. Vastaa seuraaviin kysymyksiin: Mitä voit tehdä tulevaisuudessa varmistaaksesi, että noudatat johtajiesi neuvoja ja vältät sen, että peittelisit syntejä, joita saatat tehdä? Mitä siunauksia voit kokea siitä, että kannat vastuun virheistäsi etkä yritä peitellä syntejäsi?

Jos olet lähtenyt erheiden ja syntien polulle, niin voit estää tulevan murheen ja katumuksen kääntymällä Herran puoleen nyt ja tekemällä parannuksen synneistäsi.

Koska jotkut paikallisista myöhempien aikojen pyhistä olivat vastuussa Mountain Meadowsin verilöylyn suunnittelusta ja toteutuksesta, jotkut ihmiset ovat antaneet tämän tapauksen vaikuttaa kielteisesti käsitykseensä kirkosta. Samantapaista tapahtui Mormonin kirjassa, kun Alman lähetyssaarnaajapoika rikkoi siveyden lakia eivätkä muut tahtoneet uskoa Alman sanoihin hänen poikansa käytöksen vuoksi (ks. Alma 39:11).

4. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Miksi on tärkeää ymmärtää, etteivät joidenkuiden kirkon jäsenten väärät teot ratkaise sitä, onko evankeliumi totta?

Lue Hel. 5:12 ja pane merkille, miten me voimme vahvistaa todistustamme ja säilyttää sen niin että vaikeina aikoina – kuten silloin kun saamme tietää tapauksista, joissa kirkon jäsenet eivät ole eläneet Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaan – uskomme ei horju. Esitä lyhyesti, mitä huomaat:

Yksi periaate, jonka me voimme oppia jakeesta Hel. 5:12, on se, että me voimme saada lujan todistuksen rakentamalla uskomme Jeesuksen Kristuksen perustukselle.

Seuraava esimerkki havainnollistaa tätä periaatetta: ”James Sanders on – – yhden joukkomurhasta säästyneen lapsen neljännen polven jälkeläinen [ja myös kirkon jäsen]. ’Tunnen yhä tuskaa, tunnen yhä suuttumusta ja surua siitä, että joukkomurha tapahtui’, veli Sanders sanoi. ’Mutta tiedän, että ne ihmiset, jotka sen tekivät, ovat tilivelvollisia Herran edessä, ja se tuo minulle rauhaa.’ [Hän] sanoi, että kun hän sai tietää, että yksi hänen esivanhemmistaan oli saanut surmansa verilöylyssä, se ’ei vaikuttanut uskooni, koska uskoni perustuu Jeesukseen Kristukseen eikä kehenkään henkilöön kirkossa’.” (”The Mountain Meadows Massacre”, s. 21.)

5. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Kuinka meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen voi vahvistaa meitä, kun saamme tietää tapauksista, joissa kirkon jäsenet eivät ole eläneet Vapahtajan opetusten mukaan?

   2. Mitä sellaisia asioita sinä teet, jotka auttavat sinua rakentamaan uskosi Jeesuksen Kristuksen perustukselle?

   3. Minkä yhden asian aiot tehdä tällä viikolla, jotta rakentaisit uskosi paremmin Jeesuksen Kristuksen perustukselle? (Voisit kirjoittaa useamman kuin yhden asian, jonka aiot tehdä.)

6. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:

   Olen opiskellut oppiaiheen ”Utahin sota ja Mountain Meadowsin verilöyly” ja suorittanut siinä annetut tehtävät (päiväys).

   Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: