Viikko 26: Päivä 1

Oppi ja liitot 121:1–10; 122

Johdanto

Luvut OL 121–123 sisältävät valikoituja otteita 20. maaliskuuta 1839 päivätystä kirjeestä, jonka profeetta Joseph Smith osoitti kirkolle. Joseph Smith saneli kirjeen, kun hän ja muutamat hänen tovereistaan olivat vangittuina Libertyn vankilassa. Tähän kirjeeseen Joseph sisällytti rukouksiaan pyhien puolesta, jotka kärsivät vihollistensa tekojen johdosta. Hän sisällytti kirjeeseen myös vastauksia, joita hän oli saanut noihin rukouksiin. (Ks. History of the Church, osa 3, s. 289–305.) Tutkit lukuja OL 121–123 neljässä päivittäisessä oppiaiheessa tällä viikolla.

Oppi ja liitot 121:1–6

Joseph Smith rukoilee kärsivien pyhien puolesta

Kuvittele, että jollakulla ystävällä on parhaillaan jokin vaikea kokemus. Ystävä kertoo sinulle, ettei hän ymmärrä, miksi hänellä on sellaisia koettelemuksia, ja että hänestä tuntuu kuin Jumala olisi hylännyt hänet. Mitä sanoisit ystävällesi?

Mitä tekisit, jos itse kokisit näitä koettelemuksia?

Kun tutkit profeetta Joseph Smithin Libertyn vankilassa lausumia rukouksia ja Herran neuvoja hänelle, etsi oppeja ja periaatteita, jotka voivat auttaa sinua kestämään uskollisesti koettelemukset ja ahdingot.

Lokakuun 31. päivänä 1838 George Hinkle, kirkon jäsen ja eversti Missourin osavaltion kansalliskaartissa, petti Joseph Smithin. Hinkle kertoi Josephille, että ihmiset, jotka olivat hyökänneet pyhiä vastaan Far Westissä Missourissa, halusivat tavata keskustellakseen rauhanomaisesti erimielisyyksien ratkaisemisesta. Kun Joseph ja muut hänen kanssaan olleet kirkon johtajat saapuivat tapaamiseen, kansalliskaarti otti heidät voimakeinoin sotavangeiksi. Seuraavan kuukauden ajan Joseph Smithiä ja hänen tovereitaan pahoinpideltiin ja herjattiin, kun heidän vihollisensa pitivät heitä useissa vankiloissa eri puolilla tuota seutua ja toivat heidät lukuisien tuomarien eteen.

Kun profeetta Joseph Smithiä, vanhin Parley P. Prattia ja muita kirkon johtajia pidettiin väärin perustein vankilassa Richmondissa Missourissa, he kuulivat, kuinka vanginvartijat kuvailivat iljettävää kieltä käyttäen myöhempien aikojen pyhiä vastaan tehtyjä kauheita ryöstöjä, raiskauksia ja murhia. Kuvaillessaan kokemusta vanhin Pratt kirjoitti:

”Eräänä noista rasittavista öistä olimme maanneet ollen nukkuvinamme, kunnes keskiyön hetki oli ohitettu, ja korviamme ja sydäntämme särki kuunneltuamme tuntikausia vartijoidemme ruokottomuuksia, kauheita kirouksia, hirvittävää jumalanpilkkaa ja saastaista kielenkäyttöä. – –

Olin kuunnellut tätä, kunnes olin kerrassaan inhon, kauhun ja järkytyksen vallassa ja niin täynnä oikeutettua suuttumusta, että saatoin tuskin pidättäytyä nousemasta jaloilleni nuhtelemaan vartijoita. En kuitenkaan sanonut mitään Josephille – –, vaikka makasin Josephin vieressä ja tiesin hänen olevan valveilla. Yhtäkkiä hän nousi ylös ja lausui ukkosen äänellä tai kuin karjuva leijona, sikäli kuin saatan muistaa, seuraavat sanat:

’VAIETKAA, te hornan kuilun pahat henget! Jeesuksen Kristuksen nimessä minä nuhtelen teitä ja käsken teidän olla ääneti. En aio enää hetkeäkään kuunnella tuollaista kielenkäyttöä. Lopettakaa tuollainen puhe, tai te kuolette tai minä kuolen SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ!’

Hän vaikeni. Hän seisoi suorana pelottavassa majesteettisuudessaan. Kahlittuna ja aseettomana; tyynenä, hillittynä ja arvokkaana ikään kuin enkeli hän katseli pelosta vapisevia vartijoita, joiden polvet löivät loukkua ja jotka lyyhistyneenä yhteen nurkkaukseen tai kyyristellen hänen jaloissaan pyytelivät häneltä anteeksi ja pysyivät sen jälkeen vaiti vahdinvaihtoon asti.

Olen nähnyt oikeuden palvelijoita tuomarin kaapuun puettuina, – – kun ihmisen henki on ollut hiuskarvan varassa Englannin oikeuslaitoksissa, olen nähnyt kongressin juhlallisessa kokouksessa antavan lakeja kansakunnille, olen yrittänyt kuvitella mielessäni kuningaskuntien, kruunujen ja valtaistuimien hallitsijat ja keisarit kokoontuneina yhteen päättämään valtakuntien kohtaloista, mutta olen ainoastaan yhden kerran nähnyt todellista arvokkuutta ja majesteettisuutta sen seistessä kahleissa keskiyöllä erään syrjäisen missourilaiskylän vankityrmässä.” (Autobiography of Parley P. Pratt, toim. Parley P. Pratt jr., 1938, s. 210–211.)

”Arvokkuutta ja majesteettisuutta sen seistessä kahleissa.”

Joseph Smithin ja muiden kirkon johtajien odottaessa yhä oikeudenkäyntiä, joka perustui vääriin syytöksiin ja oli vailla asianmukaista oikeusmenettelyä, heidät vietiin 30. marraskuuta vankilaan Libertyyn Missouriin. (Ks. History of the Church, osa 3, s. 188–189, 215.)

Libertyn vankila Missourissa

Seuraavat neljä kuukautta profeetta, hänen veljensä Hyrum, Alexander McRae, Lyman Wight ja Caleb Baldwin olivat vankeina Libertyn vankilan alemman kerroksen tyrmässä purevan kylmän talven aikana. Myös Sidney Rigdon oli heidän kanssaan jonkin aikaa, mutta hänet vapautettiin helmikuun alussa 1839. Vankityrmän alempi kerros oli kooltaan suunnilleen 4,3 x 4,3 metriä. Korkeudeltaan tila oli 1,8–2 metriä. Kahdesta pienestä kalterein varustetusta ikkunasta tuli hyvin vähän valoa, ja näiden ikkunoiden toisella puolen ihmiset pilkkasivat ja herjasivat vankeja. Vangit nukkuivat lattialla likaisten olkien päällä, ja osan ajasta Josephilla ei ollut huopaa. Ruoka oli toisinaan myrkytettyä, ja muulloin se oli niin iljettävää, että he pystyivät syömään sitä vain ollessaan äärimmäisen nälkäisiä. Heidän sallittiin tavata vieraita harvoin, ja he tunsivat syvää tuskaa kuullessaan niiden pyhien kärsimyksistä, jotka oli karkotettu Missourista keskellä talvea.

Kirjeeseen, josta luvut OL 121–123 otettiin, sisältyi Joseph Smithin rukouksia Herralle. Jos sinä olisit profeetan tilanteessa, mitä rukoilisit?

Lue OL 121:1–6 ja huomaa, mitä profeetta rukoili ja mitä kysymyksiä hän esitti. Voisit merkitä sinulle merkityksellisiä ilmauksia .

Oppi ja liitot 121:7–10; 122

Herra lohduttaa Joseph Smithiä

Herran vastaus Joseph Smithin rukouksiin on jakeissa OL 121:7–46 ja 122:1–9. Lue OL 121:7–9 ja pane merkille totuuksia, jotka ovat voineet auttaa Josephia ja hänen tovereitaan heidän ollessaan Libertyn vankilassa.

1. Kun tutkit jakeita OL 121:7–9, suorita seuraavat tehtävät pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi:

   1. Kirjoita ainakin kaksi totuutta, jotka löydät näistä jakeista. Selitä, kuinka nämä periaatteet tai opit ovat saattaneet auttaa Josephia ja tämän tovereita.

   2. Kirjoita vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mitä eroa on mielestäsi koettelemuksen kestämisellä ja koettelemuksen kestämisellä hyvin? Herra sanoi, että Joseph Smithin vastoinkäymiset ja ahdingot kestäisivät ”vain pienen hetken” (OL 121:7). Mitä tämä sinun mielestäsi tarkoittaa? Kuinka tämä näkökulma voi auttaa meitä kestämään koettelemuksemme hyvin?

   3. Kirjoita 2–3 virkettä henkilöstä, jonka tunnet ja joka on esimerkki koettelemuksen kestämisestä hyvin.

2. Ajattele jälleen tämän oppiaiheen alussa kuvailtua tilannetta – ystävää, joka kärsii ja luulee, että Jumala on hylännyt hänet. Kirjoita lohduttava kirje tälle ystävälle käyttäen apuna niitä totuuksia, jotka huomasit jakeista OL 121:7–9. Selitä, kuinka nämä totuudet voivat auttaa häntä. Voisit kirjoittaa kirjeeseen osan jakeesta 9 tai sen kokonaan.

Pohdi, millaista voimaa saat siitä tiedosta, että kun me huudamme avuksi Herraa vastoinkäymisten ja koettelemusten aikoina, me voimme saada Hänen rauhansa, ja että jos kestämme koettelemukset kuolevaisuudessa hyvin, Jumala siunaa meitä nyt ja iankaikkisuuksissa.

Luvussa OL 122 kerrotaan, mitä muita neuvoja ja lohtua Herra antoi Joseph Smithille. Lue OL 122:1–4 ja pane merkille, mitä siunauksia Herra lupasi Josephille. Kuinka arvelet näiden lupausten auttaneen Joseph Smithiä tänä vaikeana aikana?

Lue OL 122:5–7 ja pane merkille periaate, jonka Herra opetti Joseph Smithille siitä, miksi me koemme ahdinkoja. Voisit merkitä sinulle tärkeitä sanoja ja ilmauksia.

Mitä voimme oppia näiden jakeiden pohjalta siitä, mikä on yksi tarkoitus ahdingoille? Täydennä seuraava virke: Ahdingot voivat antaa meille ja olla meidän .

Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka ahdingot voivat antaa meille kokemusta ja olla meidän hyväksemme:

”Saatatte tuntea erottuvanne joukosta, kun elämäänne tulee vastoinkäymisiä. Pudistelette päätänne ja ihmettelette ’miksi juuri minä’.

Mutta epäonnenpyörän nuoli osoittaa ennen pitkää meistä jokaista. Jokaisen on koettava murhetta ainakin joskus. Kukaan ei ole poikkeus. – –

Se, että opimme kestämään pettymysten, kärsimysten ja murheen aikoja, on osa meidän oppisopimuskoulutustamme. Vaikka nuo kokemukset ovat usein sillä hetkellä vaikeita kestää, ne ovat juuri sellaisia kokemuksia, jotka laajentavat ymmärrystämme, rakentavat luonnettamme ja lisäävät myötätuntoamme muita kohtaan.” (”Tuli mitä tuli – nauti siitä”, Liahona, marraskuu 2008, s. 27.)

Vanhin Orson F. Whitney kahdentoista apostolin koorumista on myös opettanut, että ahdinko voi olla hyväksemme: ”Mikään kärsimämme tuska, mikään kokemamme koettelemus ei mene hukkaan. Se on meille kasvatukseksi, kehittää sellaisia ominaisuuksia kuin kärsivällisyys, usko, mielenlujuus ja nöyryys. Kaikki, mitä kärsimme, ja kaikki, mitä kestämme, etenkin kun kestämme kärsivällisesti, vahvistaa luonnettamme, puhdistaa sydäntämme, avartaa sieluamme ja tekee meistä lempeämpiä ja armeliaampia, kelvollisempia tulemaan kutsutuiksi Jumalan lapsiksi, – – ja juuri murheen ja kärsimyksen, vaivan ja vaikeuksien kautta me saamme sitä koulutusta, jota tulimme tänne hankkimaan.” (Julkaisussa Spencer W. Kimball, Faith Precedes the Miracle, 1972, s. 98.)

Profeetta Joseph Smith koki elämässään monia ahdinkoja senkin jälkeen kun hän oli kärsinyt Libertyn vankilassa. Presidentti Brigham Young on sanonut: ”Joseph ei olisi voinut tulla täydelliseksi, vaikka hän olisi elänyt tuhat vuotta, ellei häntä olisi vainottu. Jos hän olisi elänyt tuhat vuotta ja johtanut tätä kansaa ja saarnannut evankeliumia kokematta vainoa, hän ei olisi tullut niin täydelliseksi kuin hän oli [kolmenkymmenenkahdeksan] vuoden iässä.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 264.)

3. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi jostakin vaikeasta kokemuksesta, joka on ollut sinun hyväksesi.

Oletko koskaan kuullut ihmisten sanovan, ettei kukaan ymmärrä niitä koettelemuksia, joita he kokevat? Lue OL 122:8 ja katso, mitä Herra saattaisi sanoa vastauksena tähän kommenttiin. Jotta voit paremmin ymmärtää ilmauksen ”laskeutunut kaiken tämän alapuolelle”, lue 2. Nefi 9:20–21; Alma 7:11 ja OL 88:5–6. Voisit kirjoittaa jakeen OL 122:8 viereen seuraavan opinkohdan: Vapahtaja kärsi kaikkien ihmisten tuskat ja ahdingot.

4. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Kuinka tämä opinkohta olisi mielestäsi saattanut auttaa profeetta Joseph Smithiä ja hänen tovereitaan Libertyn vankilassa?

   2. Kuinka tämä opinkohta voisi auttaa sinua kohdatessasi koettelemuksia?

Vanhin Wirthlin on opettanut:

”Koska Jeesus Kristus kärsi suuresti, Hän ymmärtää meidän kärsimystämme. Hän ymmärtää meidän murhettamme. Me koemme vaikeita asioita, jotta mekin voimme saada lisää myötätuntoa ja ymmärrystä toisia kohtaan.

Muistakaa Vapahtajan ylevät sanat profeetta Joseph Smithille, joka kärsi kumppaniensa kanssa Libertyn vankilan tukahduttavassa pimeydessä:

’Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,

ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen; sinä voitat kaikki vihollisesi’ (OL 121:7–8).

Iankaikkisuus mielessään Joseph sai lohtua näistä sanoista, ja niin voimme mekin saada.” (”Tuli mitä tuli – nauti siitä”, s. 27.)

Lue OL 122:9 ja mieti, kuinka tämä jae liittyy profeetta Joseph Smithin elämään ja palvelutyöhön.

5. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus kysymykseen: Kuinka Herran sanat jakeessa OL 122:9 voivat vahvistaa sinua vaikeiden kokemusten aikana?

Pian sen jälkeen kun tämä kirje oli kirjoitettu, Herra auttoi Joseph Smithiä ja hänen tovereitaan pääsemään jälleen yhteen pyhien kanssa Illinoisissa. Jumala oli palvelijansa Joseph Smithin kanssa koko Josephin elämän ajan. Myöhemmin, puolitoista vuotta ennen marttyyrikuolemaansa Joseph Smith julisti: ”Kaikkivaltias Jumala on kilpeni, ja mitä voi ihminen tehdä, jos Jumala on ystäväni?” (Julkaisussa History of the Church, osa 5, s. 259.) Jos pysymme uskollisina ahdingoissamme, niin Jumala on myös meidän kanssamme ja vahvistaa ja tukee meitä ikuisesti.

6. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:

   Olen opiskellut lukualueen OL 121:1–10; 122:1–9 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).

   Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: