Voin rukoilla taivaallista Isää milloin ja missä tahansa

Sydney S. Reynolds

ensimmäinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa

Minä tiedän, että me voimme rukoilla taivaallista Isää milloin ja missä tahansa, ja olen hyvin kiitollinen siitä, että me voimme tehdä niin.

Nuoret veljeni ja sisareni, muistatteko edellisen kerran, kun saitte vastauksen rukouksiinne? Oliko se silloin, kun kadotitte jotakin? Oliko se silloin, kun olitte peloissanne? Ehkä olitte sairaana tai joku rakkaanne oli sairaana. Minäkin olen rukoillut sellaisina hetkinä.

Missä olitte, kun viimeksi rukoilitte? Minä olen rukoillut monissa paikoissa. Olen rukoillut rannalla, vuorilla, kirkossa, leikkikentällä. Olen rukoillut kodissani, lentokoneessa ja sairaalassa. Tiedän, että voin rukoilla taivaallista Isää milloin ja missä tahansa.Tiedän, että Hän kuulee minua.

Saanen kertoa teille kahdesta lapsesta – pojasta, joka oli noin kuusivuotias, ja tytöstä, joka oli juuri täyttänyt seitsemän. Eräänä helteisenä kesäpäivänä he lähtivät ajelulle isänsä kanssa isoisän vanhalla jeepillä. He olivat ajaneet puolisentoista tuntia, kun jeepistä alkoi kuulua hassuja ääniä. Se sammui kokonaan, kun he pääsivät huoltoasemalle seuraavassa kaupungissa. ”Voimme korjata sen”, huoltoaseman hoitaja sanoi ja ohjasi heidät kävelylle kaupungin toisella laidalla olevaan varaosamyymälään. Myymälässä ollessaan lapset löysivät paljon katseltavaa, eivätkä he huomanneet, kun isä meni myymälänhoitajan kanssa takahuoneeseen. He tiesivät vain, etteivät he nähneet häntä. He katselivat ulos ja näkivät kauempana kadulla miehen, jolla oli aivan samanlainen hattu kuin heidän isällään. Mies kääntyi juuri kulman taa, joten he juoksivat hänen peräänsä huutaen: ”Isä! Isä!”

Siinä vaiheessa, kun he huomasivat, ettei mies ollutkaan heidän isänsä, he olivat eksyksissä. He eivät löytäneet myymälää, he eivät tienneet, missä he olivat, eivätkä he tunteneet tuossa kaupungissa ketään. Tyttö halusi mennä tähän suuntaan, pojan mielestä heidän piti mennä tuohon suuntaan. Kuinka he voisivat löytää isänsä tai edes jeepin? Tyttö sanoi: ”Meidän on rukoiltava.” Pojasta tuntui nololta rukoilla kaikkien nähden, mutta kun he olivat rukoilleet, he alkoivat kumpikin kulkea samaan suuntaan. He löysivät huoltoaseman, kapusivat jeepin takapenkille ja odottivat. Vähän ajan kuluttua – heistä se tuntui pitkältä ajalta – isä tuli takaisin. Hänkin oli rukoillut, että hän löytäisi heidät, ja vieläpä pian.

Pyhissä kirjoituksissa on monia kertomuksia vastauksista rukouksiin. Muistatteko niitä? Nefille kerrottiin, kuinka laiva rakennetaan ja mistä löytää ruokaa. Daniel rukoili suojelusta leijonilta. Enos rukoili koko päivän ja yön, että hän saisi syntinsä anteeksi. Hanna rukoili, että hän saisi lapsen. Lempikertomukseni kaikista rukoukseen liittyvistä on kertomus nuoresta pojasta, joka halusi tietää erään asian. Hän halusi tietää, mihin kirkkoon hänen pitäisi liittyä. Hänen ystävänsä ja perheensä olivat löytäneet eri kirkkoja, joihin he olivat liittyneet. Hän ei yksinkertaisesti tiennyt, mikä kirkko oli oikea. Hän oli vasta 14-vuotias.

Eräänä päivänä Joseph Smith luki Raamattua. Hän luki tämän kohdan: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.” (Jaak. 1:5.) Voi miten voimakkasti tuo pyhien kirjoitusten kohta vaikuttikaan häneen! Hän ei ollut koskaan aikaisemmin rukoillut ääneen, mutta hän tarvitsi vastauksen, ja hän uskoi tuohon pyhien kirjoitusten kohtaan. Nöyrästi hän meni metsikköön, joka oli lähellä hänen kotiaan, ja polvistui ja alkoi rukoilla. Tuo rukous oli niin tärkeä, että pimeyden voimat uhkasivat ottaa valtaansa tämän vahvan, nuoren maalaispojan, mutta hän huusi Jumalalta apua. Kun hän niin teki, valo laskeutui ja pimeys hävisi. Joseph näki kahden persoonan seisovan valossa. Toinen heistä sanoi toista osoittaen: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 17.) He olivat Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus.

Kun ajattelen tuota kertomusta, ajattelen lapsiani. He kaikki palvelivat lähetystyössä muualla kuin Yhdysvalloissa. Heidän kaikkien oli opeteltava uusi kieli. Yksi asia, jonka he oppivat kertomaan uudella kielellään, oli kertomus Joseph Smithin rukouksesta. Miksi he oppivat sen? Koska ihmisten, joita he opettivat, oli saatava tietää, että taivaallinen Isä ja Jeesus valitsivat Joseph Smithin profeetaksi, joka palauttaisi evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen kirkon vielä kerran maan päälle. Ja ihmisten oli saatava tietää, että aivan kuten Joseph Smith sai vastauksen rukoukseensa, hekin voisivat rukoilla taivaallista Isää ja saada vastauksia rukouksiinsa. Hän vastaa teidänkin rukouksiinne. Minä tiedän, että me voimme rukoilla taivaallista Isää milloin ja missä tahansa, ja olen hyvin kiitollinen siitä, että me voimme tehdä niin.

Tässä ovat todistukseni kohdat yhden käden sormilla laskettuina:

1. Minä tiedän, että Jumala on meidän Isämme taivaassa ja että Hän rakastaa meitä.

2. Jeesus Kristus on Hänen Poikansa, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme.

3. Joseph Smith on Jumalan profeetta. Hän käänsi Mormonin kirjan Jumalan lahjan ja voiman avulla.

4. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Herran kirkko maan päällä tänä päivänä.

5. Presidentti Gordon B. Hinckley on elävä profeetta.

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.