Sanoja, joiden mukaan elää
Kun elämme elämäämme menestyksekkäästi pitäen katseemme elämän todellisessa tarkoituksessa, me saamme siunauksia sekä täällä että tämän jälkeen.
Maailma on täynnä sanoja. Monet ovat kiivaita ja syyttäviä ja monet ovat sarkastisia. Yhdessä ne ovat melua, taustahälyä, emmekä me kuuntele tai mieti niitä vakavasti. Sitten aina silloin tällöin, kuten tässä konferenssissa, kuulemme melun keskeltä kallisarvoisia sanoja, joiden mukaan elää.
Presidentti Thomas S. Monson lausui huhtikuun 1988 konferenssissa: ”Meille on kallisarvoinen tämä innoitettu ajatus:
Jumala on Isä.
Ihminen on veli.
Elämä on tehtävä
eikä ura.
(Lainaten Stephen L. Richardsia artikkelissa ”Kutsu korotukseen”, Valkeus, heinäkuu 1988, s. 50.)
Nämä ovat sanoja, joiden mukaan elää.
Jumala on taivaallinen Isämme. Me olemme Hänelle syntyneitä henkilapsia. Kun tiedämme suhteemme Jumalaan, ymmärrämme paremmin, mistä tulimme ja mitä iankaikkiset mahdollisuutemme ovat. Kun tunnemme Hänet, opimme paremmin lähestymään Häntä ja opimme, kuinka meidän tulee elää, jotta olisimme Hänelle mieluisia. Maallinen matkamme on osa Hänen laatimaansa jumalallista onnensuunnitelmaa, joka viittoo meitä elämään uskossa, saamaan kuolevaisuuden kokemuksia ja osoittautumaan kuuliaisuuden ja sovituksen voiman kautta kelvollisiksi palaamaan ikuisiksi ajoiksi Hänen eteensä.
Me elämme maailmassa, jolle on tunnusomaista valtava monimuotoisuus: on erilaisia maita, kulttuureja, rotuja ja kieliä. Ainakin jossakin määrin on uskottava, että näin Jumala halusikin olevan. Evankeliumi opettaa meille, että näistä eroista huolimatta me kaikki olemme saman taivaallisen Isän lapsia. Ihmissuku on yhtä perhettä, ja siksi me kaikki olemme veljiä ja sisaria.
Sisaruksina meidän on ymmärrettävä, että taivaallinen Isä rakastaa lapsiaan tasapuolisesti aivan kuten kuka tahansa hyvä maanpäällinen isä rakastaisi. Kohteliaisuus, ystävällisyys, anteliaisuus ja anteeksiantavaisuus kuuluvat kaikki soveliaaseen käytökseen perheenjäsenten kesken. Kuvitelkaa, kuinka pettynyt täydellinen, rakastava Isä on nähdessään lastensa kohtelevan toisiaan kaltoin.
Elämä on lyhyt. ”Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu” (Jaak. 4:14). Sinä kallisarvoisena aikana, joka meillä on kuolevaisuudessa, meillä on paljon tehtävää. Osa näistä asioista on tärkeämpiä kuin muut, ja meidän on tehtävä viisaita päätöksiä. Osa on selvästi väärin. Osa on hyviä. Mutta osa on elintärkeitä, jos aiomme täyttää Isämme odotukset ja menestyä edessämme olevassa kuolevaisuuden koetuksessamme.
Isä odottaa enemmän kuin vain sitä, että keksimme, miten ansaita elantomme, tai hemmottelemme itseämme tämän maailman kauneudella ja iloilla, vaikka Herra onkin vakuuttanut meille: ”Jumala on hyvillään siitä, että hän on antanut kaiken tämän ihmiselle; sillä tähän tarkoitukseen ne on tehty käytettäviksi harkiten, ei kohtuuttomasti eikä riistäen” (OL 59:20).
Kun elämme elämäämme menestyksekkäästi pitäen katseemme elämän todellisessa tarkoituksessa, me saamme siunauksia sekä täällä että tämän jälkeen. Kun olemme kuuliaisia käskyille, pidämme pyhät liitot ja teemme ”innokkaasti työtä hyvän asian puolesta” (OL 58:27), me voimme nauttia ilosta, joka on maanpäällisen olemassaolomme tarkoitus (ks. 2. Nefi 2:25).
Herra on antanut meille lisäksi tämän vakuutuksen: ”Vaan tietäkää, että se, joka tekee vanhurskaita tekoja, saa palkkansa, nimittäin rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa” (OL 59:23).
Tehtävämme maan päällä ei siis liity juuri lainkaan uraamme kuolevaisuudessa. Sen sijaan se liittyy täysin siihen, miten se valmistaa meitä kuolemattomaan päämääräämme.
Todistan, että hurskas elämä johtaa meidät takaisin Isän luo, joka antoi meille elämän täällä ja joka ottaa meidät vastaan iankaikkiseen elämään.
Monet Jumalan lapsista elävät elämäänsä kuin ei huomista eikä tilinteon päivää tulisi. He täyttävät elämänsä mukavuuden, etujen ja mielihyvän tavoittelulla. Sellaisista Nefi sanoi: ”Niin, ja on monia, jotka sanovat: Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, sillä huomenna me kuolemme, ja meidän käy hyvin” (2. Nefi 28:7). Monet moninkertaistavat tämän erehdyksen päättelemällä: ”Mutta pelätkää silti Jumalaa – hän hyväksyy pienen synnin tekemisen; niin, valehdelkaa vähäsen, käyttäkää toista hyväksenne hänen sanojensa tähden, kaivakaa kuoppa lähimmäisellenne; ei tässä ole mitään pahaa; ja tehkää kaikkea tätä, sillä huomenna me kuolemme; ja jos olemmekin syyllisiä, Jumala antaa meille muutaman raipaniskun, ja lopulta meidät pelastetaan Jumalan valtakuntaan” (2. Nefi 28:8).
Tällaisen virheellisen ajattelun tuloksena maailma on täynnä hätkähdyttäviä ja hekumallisia viettelyksiä. Näemme nuorten miesten kieltäytyvän menemästä naimisiin. Näemme nuorten naisten luopuvan typeryyttään siveydestään tavoitellessaan himokasta suhdetta. Näemme avioparien kieltäytyvän tarkoituksellisesti hankkimasta lapsia, tai he haluavat lapsen vain näyttelykappaleeksi, koska ”perhe” sekoittaisi seikkailun, vapaa-ajan tai mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn saamiseksi laaditut suunnitelmat.
Tästä huolimatta ympäri maailmaa on miljoonia uskollisia veljiä ja sisaria, jotka pyrkivät päivittäin elämään ”jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (OL 84:44). He suunnittelevat ja elävät elämänsä sopusoinnussa taivaallisen Isän ilmoitetun sanan kanssa. He työskentelevät uutterasti, opiskelevat uutterasti ja rukoilevat uutterasti. He osaavat olla vakavia, ja he osaavat pitää hauskaa. He kuuntelevat Jumalan sanaa ja noudattavat sitä. He tietävät, mitä uhrauksen lain mukaan eläminen tarkoittaa ja mitä siunauksia siitä koituu. Nämä uskolliset ihmiset auttavat ja kunnioittavat muita. He rakastavat pieniä lapsia ja vanhuksia ja pitävät heistä huolta. Hyvät tavat ja korkea moraali ovat heille tunnusomaisia, ja he johtavat esimerkillään kodissaan, naapurustossaan ja yhteisössään. Jumala rakastaa ja siunaa heitä. Hänen sanansa ovat sanoja, joiden mukaan he elävät, sanoja, jotka ovat ”varmat eivätkä [ne] jää toteutumatta” (OL 64:31).
Sanat, joiden mukaan elää. Ne ovat yleensä yksinkertaisia ja osuvat asian ytimeen. Ne auttavat meitä muistamaan. Ne pitävät meidät oikeassa suunnassa. Ne johtavat meidät takaisin taivaallisen Isämme luo ja Hänen lepoonsa.
Muistakaamme siis:
Jumala on Isä.
Ihminen on veli.
Elämä on tehtävä
eikä ura.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.