Perheen tärkeys

Vanhin L. Tom Perry

kahdentoista apostolin koorumista

Olkoon päätöksemme tänä vuonna rakentaa evankeliumikeskeinen koti, turvasatama vastustajan myrskyiltä.

Kuohunnan ja epävarmuuden maailmassa on tärkeämpää kuin koskaan tehdä perheestämme elämämme keskipiste ja tärkein asia. Perhe on keskeisellä sijalla taivaallisen Isämme laatimassa suunnitelmassa. Tämä perhejulistuksen kohta ilmoittaa selkeästi vanhempien vastuun perheestään:

”Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä. ’Lapset ovat Herran lahja’ (Ps. 127:3). Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin. Aviomiehiä ja vaimoja – äitejä ja isiä – pidetään Jumalan edessä tilivelvollisina näiden velvollisuuksien täyttämisestä.”¹

Viimeaikaisissa kokouksissaan ensimmäinen presidenttikunta on ilmaissut huolensa perheen rappiosta. Heidän pappeuden toimeenpanevalle neuvostolle antamansa tehtävä oli keskittyä tehtävissämme perheeseen.

Ensimmäisen presidenttikunnan pyyntöön on jo vastattu monin suunnitelmin ja ponnisteluin. Käytämme kaikkia hallussamme olevia voimavaroja edistääksemme suurempaa sopusointua, suurempaa rakkautta ja suurempaa vaikutusvaltaa Herran erityisesti suunnittelemassa yksikössä – perheessä.

Meidän on tehtävä kodistamme pakopaikka myrskyltä, joka voimistuu kaikkialla ympärillämme. Kielteiset vaikutukset voivat tunkeutua meidänkin kotimme seinien sisäpuolelle, vaikka huomiotta jäisivät vain aivan pienimmät raot. Saanen kertoa yhden esimerkin.

Joitakin vuosia sitten olin päivällisellä tyttäreni ja hänen perheensä luona. Seuraava tilanne on aivan yleinen useimmissa perheissä, joissa on pieniä lapsia. Tyttäreni yritti saada pienen kolmivuotiaan poikansa syömään ravitsevan aterian. Poika oli syönyt lautaseltaan kaiken sen, mistä hän piti. Jäljellä oli pieni annos vihreitä papuja, jotka eivät olleet hänelle mieleen. Viimeisenä keinonaan äiti nosti haarukan ja yritti saada pojan syömään papunsa. Poika sieti sitä niin kauan kuin pystyi. Sitten hän huudahti: ”Kuule äiti, älä pilaa hyvää ystävyyttä.”

Ne olivat täsmälleen samat sanat, jotka hän oli kuullut televisiomainoksesta muutama päivä aiemmin. Voi, mikä vaikutus mainoksilla, televisio-ohjelmilla, Internetillä ja muilla medioilla onkaan perheyksikköihimme!

Muistutamme teitä siitä, että vanhempien tulee johtaa perhettään.

Pyrkiessämme hoitamaan perheeseen liittyvät velvollisuutemme saamme apua ja muistutuksia kirkon Internet-sivuilta ja televisiokanavilta sekä pappeuden ja apujärjestöjen johtajilta.

Joissakin osissa maailmaa meillä on vaihtoehto kaupallisille televisiokanaville ja joillekin niiden perheenvastaisille ohjelmille. Meillä on BYU Television -kanava, joka esittää perhekeskeisiä ohjelmia. Evankeliumin opetusta tarjoavien ohjelmien lisäksi on ohjelmia, jotka on suunnattu vanhempien opettamiseen ja perheen viihteeksi. Pyrimme myös lisäämään perhekeskeisten tietoiskujen laatua ja määrää.

Meillä on muita apukeinoja, jotka käsittävät laajemman alueen kuin televisiokanavat: meillä on kirkon verkkosivut, lds.org. Ne on päivitetty jokin aika sitten uudella englanninkielisellä kotia ja perhettä koskevalla sivulla. Tällä sivulla on pyhien kirjoitusten ja kirkon johtajien ajatuksia perheen vahvistamisesta. Englanninkielisillä sivuilla on myös ideoita perheen toiminnasta. Uudella kotia ja perhettä koskevalla sivulla on

kirkon johtajien erityisesti perhettä koskevia opetuksia
ideoita perheen toimintaan
perheiltavinkkejä, jotka auttavat järjestämään merkityksellisiä ja mukavia perheiltoja
erikoisartikkeleita sellaisista aiheista kuten kuinka tehdä perheilloista entistä onnistuneempia, kuinka vahvistaa miehen ja vaimon välistä suhdetta ja ideoita siitä, kuinka perheenjäsenet voivat tuntea suurempaa läheisyyttä.

Sivua päivitettäessä siihen lisätään ideoita perheiltojen suunnittemisesta. Yhdessä niistä on ehdotuksia Usko Jumalaan, Uskollisuus Jumalalle ja Edistyminen -ohjelmien toimintoihin.

Meillä on kuitenkin yksi mediaväline, joka tavoittaa koko kirkon – se on kirkkomme ihanat lehdet. Nämä lehdet tulevat koteihimme säännöllisesti ja ovat yksi keino välittää tietoa, joka auttaa vahvistamaan perhettä. Huomasitte ehkä, että maaliskuun Ensignissa ja kansainvälisessä Liahona-lehdessä oli presidentti Gordon B. Hinckleyn sanoma perheilloista.

”Meillä on kaikkialla kirkossa perheiltaohjelma kerran viikossa [maanantai-iltana], jolloin vanhemmat ovat yhdessä lastensa kanssa. He tutkivat pyhiä kirjoituksia. He puhuvat perhettä koskevista ongelmista. He suunnittelevat perheen toimintaa ja sen kaltaista. En epäröi sanoa, että jos jokainen perhe maailmassa tekisi tämän yhden asian, niin maailman perheiden ykseydessä havaittaisiin hyvin suuri muutos.’ (Boston Globen tekemä haastattelu, 14. elokuuta 2000.)”²

Tämän artikkelin jälkeen, jossa presidentti Hinckley kehotti meitä pitämään perheiltoja, Ensignissa oli artikkeli nimeltään ”Kutsumus, jota en tiennyt itselläni olevan”.

”Kun lapsemme olivat pieniä, perheillat olivat haasteellisia. Mieheni ja minä suhtauduimme vakavasti myöhempien aikojen profeettojen neuvoon pitää säännöllisesti perheilta, mutta kirkon tehtäviemme keskellä huomasimme liian usein maanantai- illan koittaessa, ettei meillä ollut aikaa eikä energiaa suunnitella tehokasta, lämminhenkistä perheiltaa.

Käydessäni eräänä sunnuntaina Alkeisyhdistyksessä huomasin, kuinka yhteisen tuokion ja musiikkituokion kertomukset, havaintovälineet ja lyhyet mutta tehokkaat toiminnat kiinnostivat lapsia. Niiden esitysten ansiosta, joita Alkeisyhdistyksen neuvonantaja ja musiikinohjaaja olivat huolella valmistelleet tehtäviinsä paneutuen, minäkin tempauduin mukaan oppimiseen. ’He ovat ilmeisestikin käyttäneet riittävästi aikaa, ja heillä on paljon rakkautta’, ajattelin. ’He saavat tehtävissään ihmeitä aikaan.’

Silloin mieleeni tuli ajatus: ’Perheilta on yksi sinun tehtävistäsi. Itse asiassa se on osa tärkeintä kutsumustasi – äitiyttä!’ Mietin tuota oivallusta. Jos pystyn järjestämään aikaa suoriutuakseni tehtävästäni tiedotuslehden toimittajana ja kotikäyntisisarena, niin varmasti pystyn selviytymään perheillan kutsumuksestani.”³

Minkä suurenmoisen ajatuksen artikkelin kirjoittaja onkaan antanut meille kannustamaan meitä olemaan tehokkaampia, kun suunnittelemme tätä erityistä perheelle varattua iltaa.

Me voimme myös tiedottaa jo ennakolta, että kirkon lehtien kesäkuun numero on omistettu perhettä koskeville asioille. Lisäksi kautta vuoden Liahonan, Ensignin, New Eran ja Friendin numeroissa tulee olemaan artikkeleita opettamisesta kotona. Niissä on hienoja ehdotuksia perheiltaan ja ideoita jokapäiväisiin opetushetkiin. Artikkelit on kirjoitettu niin, että voitte soveltaa niitä helposti perheenne oppiaiheisiin.

Lapsille ja nuorille osoitetaan profeetan sanoin ja elävin esimerkein, miten tärkeää heidän on rakastaa ja kunnioittaa vanhempiaan. Vanhemmille opetetaan keinoja rakentaa ja ylläpitää läheisiä perhesiteitä sekä hyvinä että vaikeina aikoina. Näiden lehtien hyvä henki täyttää osaltaan kotinne lämmöllä, rakkaudella ja evankeliumin voimalla.

Church News on myös mukana levittämässä sanomaa perheestä. Siinä on artikkeleita rakkauden ja arvonannon vahvistamisesta kotona, evankeliumista käytännössä ja tervehenkisen virkistystoiminnan suunnittelemisesta.

Toivomme, että kun tiedotusvälineet kirkossa täyttyvät perhekeskeisellä aineistolla, kirkon jäsenet saavat apua ja kannustusta rakentaa vahvempia ja parempia perheitä. Toivomme sen saavan aikaan tietoisen ja jatkuvan pyrkimyksen rakentaa iankaikkisia perheyksikköjä. Teille on tarjolla runsaasti kirkon aineistoa, josta poimia ja valikoida käyttökelpoisia ideoita. Kun näemme niin usein mainintoja perhettä koskevista asioista, niin ainakin meitä kaikkia muistutetaan siitä, että meidän tulee keskittää huomiomme tärkeimpään organisaatioon, mitä Herra on perustanut tänne maan päälle.

Aivan alusta asti Herra on osoittanut meille perheorganisaation tärkeyden. Pian sen jälkeen kun Aadam ja Eeva lähtivät Eedenin puutarhasta, Herra puhui heille:

Aadamin päälle ”laskeutui – – Pyhä Henki, joka todistaa Isästä ja Pojasta – –.

Ja sinä päivänä Aadam siunasi Jumalaa, ja hänet täytettiin, ja hän alkoi profetoida kaikista maan sukukunnista, sanoen: Siunattu olkoon Jumalan nimi, sillä minun rikkomukseni tähden silmäni ovat avautuneet, ja tässä elämässä minulla on ilo, ja jälleen lihassa saan nähdä Jumalan.

Ja Eeva, hänen vaimonsa, kuuli kaiken tämän ja iloitsi ja sanoi: Ellei rikkomustamme olisi ollut, meillä ei olisi koskaan ollut jälkeläisiä emmekä olisi koskaan tienneet hyvää emmekä pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille.

Ja Aadam ja Eeva siunasivat Jumalan nimeä, ja he ilmoittivat kaikki nämä asiat pojillensa ja tyttärillensä.”⁴

”Presidentti Brigham Young selitti, että meidän perheemme ei ole vielä meidän omamme. Herra on uskonut sen hoitoomme nähdäkseen, kuinka kohtelemme sitä. Vain jos olemme uskolliset, se annetaan meille iankaikkisuudeksi. Siitä, mitä teemme maan päällä, riippuu, olemmeko kelvollisia tulemaan taivaallisiksi vanhemmiksi.”⁵

Kirkko on varannut kaksi erityistä ajankohtaa perheiden yhdessäoloon. Ensimmäinen keskittyy asianmukaisen lepopäivän pyhittämisen ympärille. Se on aikaa, jolloin meidän on määrä yhdessä käydä säännöllisissä kokouksissamme, tutkia Vapahtajan ja profeettojen elämää ja opetuksia. Muita sopivia sunnuntaipuuhia ovat: 1) oman ja perheen päiväkirjan kirjoittaminen, 2) perheneuvoston kokousten pitäminen, 3) ydinperhettä ja sukua koskevien organisaatioiden perustaminen ja ylläpitäminen, 4) vanhempien ja lasten väliset kahdenkeskiset puhuttelut, 5) kirjoittaminen sukulaisille ja lähetyssaarnaajille, 6) sukututkimus, 7) vierailut sukulaisten ja sairaiden tai yksinäisten luona, 8) lähetystyö, 9) kertomusten lukeminen lapsille ja 10) kirkon laulujen laulaminen.⁶

Toinen ajankohta on maanantai-ilta. Meidän on määrä opettaa lapsiamme hyvin järjestetyssä, säännöllisesti pidettävässä perheillassa. Perheemme jäsenten ei tulisi olla mukana missään muussa toiminnassa maanantai-iltana. Tämä määrätty aika on tarkoitus viettää perheemme kanssa.

Me toivomme, että te kaikki olette huomanneet, miten paljon ensimmäinen presidenttikunta on tähdentänyt perheiltaa. Ensimmäisen presidenttikunnan 4. lokakuuta 1999 päivätty kirje toistettiin jokin aika sitten lehdissä:

”Kirkon jäsenille kaikkialla maailmassa

Rakkaat veljet ja sisaret

Maanantai-illat on kaikkialla kirkossa varattu perheilloille. Me kannustamme jäseniä varaamaan tämän ajan perhesiteiden vahvistamiseen ja evankeliumin opettamiseen kodeissaan.

Aikaisemmin tänä vuonna me vetosimme vanhempiin, että he tekisivät kaikkensa opettaakseen ja kasvattaakseen lapsiaan evankeliumin periaatteiden mukaisesti, jotka pitävät heidät lähellä kirkkoa. Me neuvoimme vanhempia ja lapsia myös asettamaan etusijalle perherukouksen, perheillan, evankeliumin tutkimisen ja opettamisen sekä tervehenkiset perheen toiminnat.

Me kehotamme jäseniä mahdollisuuksien mukaan välttämään hääjuhlien tai muiden senkaltaisten toimintojen järjestämistä maanantai-iltaisin. Siellä missä se on mahdollista, jäsenet voivat halutessaan myös kannustaa yhteiskunnallisia ja koulujen johtohenkilöitä välttämään suunnittelemasta maanantai-illoiksi toimintoja, jotka estävät lapsia tai vanhempia olemasta kotonaan.

Kirkon rakennusten ja tilojen tulee olla kiinni maanantai-iltaisin. Seurakunnan tai vaarnan toimintoja ei saa suunnitella maanantai-illaksi, ja muita häiriöitä perheiltoihin tulee välttää.”⁷

Olkoon päätöksemme tänä vuonna rakentaa evankeliumikeskeinen koti, turvasatama vastustajan myrskyiltä. Muistakaamme jälleen Herran antamat lupaukset ja ohjeet lapsilleen:

”Jumalan kirkkaus on äly eli toisin sanoen valo ja totuus.

Valo ja totuus hylkäävät Paholaisen. – –

Ja tuo Paha tulee ja ottaa pois valon ja totuuden tottelemattomuuden kautta ihmislapsilta ja heidän isiensä perimätiedon tähden.

Mutta minä olen käskenyt teidän kasvattaa lapsenne valossa ja totuudessa.”⁸

Olkoon tämä vuosi, jolloin nautimme evankeliumin valosta ja totuudesta kodeissamme. Nöyrä rukoukseni on, että kotimme olisivat todellakin turvapaikkoja maailmalta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.