2003
Uskollisuus
Toukokuu 2003


Uskollisuus

Olkaa uskollisia sille, mikä teissä on parasta. Olkaa uskollisia ja rehellisiä niille liitoille, jotka liittyvät Jumalan pappeuteen.

Missään koko maailmassa ei ole tämän kokouksen vertaista kokousta. Missä tahansa olemmekin, puhummepa mitä kieltä tahansa, olemme kaikki miehiä, jotka olemme saaneet Jumalan pappeuden kätten päällepanemisen kautta. Olemmepa sitten poikia, jotka ovat saaneet vähäisemmän eli Aaronin pappeuden, tai miehiä, jotka ovat saaneet korkeamman eli Melkisedekin pappeuden, me olemme kaikki saaneet jotakin ihmeellistä ja suurenmoista, jotakin hyvin jumalallista.

Toistan, ettei missään koko maailmassa ole koolla tällaista joukkoa. Me tapaamme toisemme veljinä, suurena joukkona miehiä, jotka ovat saaneet tietyn voiman eli valtuuden, jotka ovat saaneet etuoikeuden puhua ja toimia Kaikkivaltiaan nimessä. Herra, taivaan Jumala, on katsonut sopivaksi antaa meille jotakin, mikä kuuluu yksin Hänelle. Joskus mietin, olemmeko sen arvoisia. Mietin, arvostammeko sitä todella. Mietin tämän voiman ja valtuuden äärettömyyttä. Se liittyy elämään ja kuolemaan, perheeseen ja kirkkoon, Jumalan itsensä suurenmoiseen ja ihmeelliseen luonteeseen ja Hänen iankaikkiseen työhönsä.

Veljet, tervehdin teitä pyhän pappeuden koorumien jäseniä. Tervehdin teitä elävän Jumalan palvelijoita, Jumalan, joka on antanut kullekin meistä vastuun, jota emme saa emmekä voi kaihtaa.

Tuon tervehdyksen mukaisesti olen valinnut puheeni aiheeksi erilaisia näkökohtia yhdestä sanasta. Tuo sana on uskollisuus.

Ajattelen uskollisuutta siinä mielessä, mitä on olla uskollinen omalle itselleen. Ajattelen sitä ehdottomana uskollisuutena valitsemallemme puolisolle. Ajattelen sitä ehdottomana uskollisuutena kirkolle ja sen toiminnan monille osa-alueille. Ajattelen sitä varauksettomana uskollisuutena taivaan Jumalalle, iankaikkiselle Isällemme ja Hänen rakkaalle Pojalleen, Lunastajallemme, Herralle Jeesukselle Kristukselle.

Meidän täytyy olla uskollisia sille, mikä meissä on kaikkein parasta. Olemme Jumalan poikia, joilla on kunnia toimia Hänen jumalallisen valtuutensa haltijoina. Mutta me elämme pahassa maailmassa. On olemassa alituinen voima, joka vetää meitä alaspäin kehottaen meitä ottamaan osaa asioihin, jotka ovat täysin sopimattomia siihen jumalalliseen pappeuteen, jonka haltijoita olemme. On mielenkiintoista tarkkailla, kuinka tuolla valheiden isällä, tuolla ovelalla sarastuksen pojalla, joka syöstiin ulos taivaasta, on aina keinot ja kyky vietellä, kutsua ja koota puolelleen niitä, jotka eivät ole vahvoja ja varuillaan. Aivan äskettäin tietty elokuva julistettiin vuoden parhaaksi. En ole nähnyt sitä, enkä odota näkevänikään. Mutta olen kuullut, että se on täynnä seksiä ja että siinä käytetään kauttaaltaan hävytöntä kieltä.

Pornografia on yksi aikamme tuntomerkeistä. Sen tuottajat rikastuvat niiden ihmisten herkkäuskoisuuden avulla, jotka haluavat katsella sitä. Sen ilmoituksen alkusanoissa, jota kutsumme viisauden sanaksi, Herra julistaa: ”Sen pahuuden ja niiden juonien tähden, joita on ja tulee olemaan vehkeilevien ihmisten sydämissä viimeisinä aikoina, minä olen varoittanut teitä ja edeltä varoitan teitä antamalla teille tämän viisauden sanan ilmoituksen kautta” (OL 89:4).

Sitten Herra jatkaa kertomalla ruoasta, jota pistämme suuhumme. Samoja sanoja voisi soveltaa viitaten siihen, mitä laskemme mieleemme, kun antaudumme pornografialle.

Veljet, jokainen mies ja poika, joka kuulee ääneni, tietää mikä on alentavaa. Ette tarvitse karttaa varoittamaan, mihin sellainen antautuminen johtaa teidät. Verratkaa sitä siihen kauneuteen, rauhaan ja ihmeelliseen tunteeseen, jonka saa elämällä lähellä Herraa ja nousemalla kaikkialla ympärillämme olevien petollisten huumaavien tapojen yläpuolelle.

Se pätee teihin, rakkaat poikani, jotka olette tässä kokouksessa. Te olette erityisiä kohteita vastustajalle. Jos hän saa teidät valtaansa nyt, hän tietää voivansa saada teidät valtaansa loppuelämäksi. Teihin on istutettu ihmeellisiä voimia ja vaistoja jumalallista tarkoitusta varten. Kuitenkin silloin kun niitä käytetään väärin, niistä tulee tuhoavia eikä rakentavia.

Olen äärimmäisen kiitollinen nuortemme voimasta. Mutta tiedän myös, että jotkut luisuvat pois joukostamme. Jokainen pois pudonnut on tragedia. Herramme valtakunta tarvitsee teitä. Olkaa sen arvoisia. Olkaa uskollisia sille, mikä teissä on parasta. Älkää koskaan alentuko sellaiseen, mikä ottaisi teiltä pois voiman kieltäytyä.

Annan haasteen teille miehille. Juoskaa pakoon saastaisuuden tulvaa, joka yrittää vyöryä yllenne. Paetkaa maailman pahuutta. Olkaa uskollisia paremmalle itsellenne. Olkaa uskollisia sille, mikä teissä on parasta. Olkaa uskollisia ja rehellisiä niille liitoille, jotka liittyvät Jumalan pappeuteen. Ette voi rypeä irstaudessa, ette voi valehdella, ette voi petkuttaa, ette voi käyttää muita hyväksenne epävanhurskaasti ilman että kiellätte sen jumalallisuuden kosketuksen, jonka avulla me kaikki tulimme tähän elämään. Rukoilen koko voimastani, veljet, että nousemme sen yläpuolelle ja olemme uskollisia sille, mikä meissä on parasta.

Olkaa uskollisia perhesuhteissanne. Olen nähnyt paljon parasta ja paljon pahinta avioliitoissa. Joka viikko minulla on tehtävänä vastata temppelisinetöintien mitätöimispyyntöihin. Avioerosta on tullut hyvin yleinen ilmiö kaikkialla maailmassa. Sielläkin, missä se ei ole laillista, miehet ja naiset yksinkertaisesti jättävät sen huomiotta ja asuvat yhdessä. Olen kiitollinen voidessani sanoa, että avioero on paljon harvinaisempi temppeliavioliitoissa. Mutta niidenkin joukossa avioeroja on paljon enemmän kuin pitäisi olla.

Morsian ja sulhanen tulevat Herran huoneeseen tunnustaen rakkautensa toinen toistaan kohtaan. He tekevät juhlallisia ja iankaikkisia liittoja toinen toisensa ja Herran kanssa. Heidän suhteensa sinetöidään iankaikkisella liitolla. Kukaan ei odota kaikkien avioliittojen onnistuvan täydellisesti. Mutta voisi odottaa, että jokainen Herran huoneessa solmittu avioliitto sisältäisi uskollisuuden liiton toinen toistaan kohtaan.

Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että onnellisen avioliiton tärkein tekijä on innokas huolenpito kumppanin mukavuudesta ja hyvinvoinnista. Useimmissa tapauksissa itsekkyys on päällimmäinen väittelyn, erilleen muuttamisen, avioeron ja särkyneiden sydänten aiheuttaja.

Veljet, Herra odottaa meiltä jotakin parempaa. Hän odottaa jotakin parempaa kuin mitä maailmasta löytyy. Älkää koskaan unohtako, että juuri te valitsitte puolisonne. Juuri te tunsitte, ettei kukaan muu koko maailmassa ole hänen veroisensa. Juuri te halusitte saada hänet iankaikkisesti omaksenne. Mutta liian monissa tapauksissa temppelikokemuksen kuva haalistuu. Syynä voi olla himokas halu. Kiitoksen tilalle tulee moittiminen. Kun etsimme jostakusta kaikkein pahinta, löydämme sen kyllä. Mutta jos haluamme keskittyä parhaimpaan, se ominaisuus kasvaa, kunnes se loistaa.

En ole vailla henkilökohtaista kokemusta. Sisar Hinckley ja minä olemme pian olleet naimisissa 66 vuotta. En tiedä, kuinka hän on kestänyt minua koko tämän pitkän ajan. Nyt meistä on tullut vanhoja. Kuinka kiitollinen olenkaan hänestä. Kuinka innokkaasti haluankaan huolehtia hänen hyvinvoinnistaan. Kuinka paljon haluankaan hänelle vain parasta. Mikä ihana kumppani hän onkaan ollut. Mikä ihana vaimo ja mikä loistava äiti, isoäiti ja isoisoäiti.

Olette tietysti kuulleet eräästä miehestä, joka eli hyvin vanhaksi ja jolta toimittajat kysyivät pitkän iän salaisuutta. Hän vastasi, että kun hän meni vaimonsa kanssa naimisiin, he päättivät, että jos he riitelisivät, toinen lähtisi talosta ja menisi ulos. Hän sanoi: ”Hyvät herrat, pitkän ikäni salaisuus on siinä, että olen saanut kaikkina näinä vuosina niin paljon raitista ilmaa.”

Veljet, olkaa uskollisia kumppanillenne. Olkoon avioliittonne siunattu ehdottomalla uskollisuudella toinen toisellenne. Etsikää onneanne yhdessä. Antakaa kumppanillenne mahdollisuus kasvaa omien mielenkiinnon kohteidensa parissa, kehittää omia kykyjään, lentää omalla tavallaan ja kokea saavuttavansa jotakin.

Saanen nyt sanoa sanasen uskollisuudesta kirkolle.

Näemme paljon välinpitämättömyyttä. Jotkut sanovat: ”Kirkko ei voi määrätä, mitä ajattelen siitä tai tästä asiasta tai kuinka elän elämääni.”

Ei, vastaan, kirkko ei voi määrätä, mitä pitäisi ajatella tai mitä pitäisi tehdä. Kirkko osoittaa tien ja pyytää jokaista jäsentä elämään evankeliumin mukaisesti ja nauttimaan sellaisesta elämästä koituvista siunauksista. Kirkko ei voi määrätä, mutta se voi neuvoa, se voi suostutella, se voi kehottaa ja se voi odottaa uskollisuutta niiltä, jotka ovat kirkon jäseniä.

Opiskellessani yliopistossa sanoin kerran isälleni, että johtavat auktoriteetit olivat mielestäni ylittäneet rajansa, kun he puolustivat tiettyä asiaa. Isäni oli oikein viisas ja hyvä mies. Hän sanoi: ”Kirkon presidentti on neuvonut meitä, ja annan tukeni hänelle profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana, ja aion noudattaa hänen neuvojaan.”

Olen nyt palvellut tämän kirkon johtavissa neuvostoissa 45 vuotta. Olen palvellut kahdentoista koorumin apulaisena, kahdentoista koorumin jäsenenä, neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa ja nyt kahdeksan vuoden ajan presidenttinä. Haluan esittää teille todistukseni siitä, että vaikka olen istunut kirjaimellisesti tuhansissa kokouksissa, joissa on käsitelty kirkon menettelytapoja ja ohjelmia, en ole koskaan ollut sellaisessa kokouksessa, jossa ei olisi etsitty Herran ohjausta tai jossa joku läsnäolijoista olisi millään tavoin halunnut puolustaa tai tehdä jotakin sellaista, mikä olisi jotakuta kohtaan vahingollista tai pakottavaa.

Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma!

Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.” (Ilm. 3:15–16.)

Lupaan teille, veljeni, että palvellessani nykyisessä tehtävässäni en koskaan hyväksy tai puolla sellaista menettelytapaa, ohjelmaa tai oppia, joka on muuta kuin hyödyksi tämän Herran kirkon jäsenille.

Tämä on Hänen työtään. Hän aloitti sen. Hän on ilmoittanut sen opin. Hän on suunnitellut sen toimintatavat. Hän loi sen hallinnon. Se on Hänen työtään ja Hänen valtakuntansa, ja Hän on sanonut: ”Ne, jotka eivät ole minun puolellani, ovat minua vastaan” (2. Nefi 10:16).

Vuonna 1933 Yhdysvalloissa oli liike kieltolain kumoamiseksi. Asiasta äänestettäessä Utahin osavaltiolla oli ratkaiseva ääni.

Olin lähetystyössä Lontoossa Englannissa, kun luin sanomalehtiotsikot, jotka julistivat: ”Utah kumosi kieltolain.”

Presidentti Heber J. Grant, tämän kirkon silloinen presidentti, oli pyytänyt, etteivät jäsenet äänestäisi kieltolain kumoamisen puolesta. Hänen sydämensä murtui, kun niin monet kirkon jäsenet tässä osavaltiossa jättivät hänen neuvonsa huomiotta.

En aio tässä tilaisuudessa puhua kieltolain hyvyydestä tai pahuudesta, vaan ehdottomasta uskollisuudesta kirkolle.

Kuinka kiitollinen, veljeni, olenkaan, kuinka pohjattoman kiitollinen olen niin monen myöhempien aikojen pyhän valtavasta uskosta tilanteissa, joissa he ovat suuren päätöksen edessä sellaisessa asiassa, johon kirkko on ottanut kantaa, ja jotka asettuvat asiassa kirkon kannalle. Olen erityisen kiitollinen voidessani sanoa, että uskollisten joukossa on aikaansaavia, taitavia, koulutettuja, vaikutusvaltaisia ja voimakkaita miehiä ja naisia – erittäin älykkäitä ja kykeneviä ihmisiä.

Jokaisen meistä on kohdattava se asia – – joko kirkko on totta tai se on petosta. Keskitietä ei ole olemassakaan. Se tarkoittaa kirkkoa ja Jumalan valtakuntaa tai ei mitään.

Kiitos teille, rakkaat veljeni, miehet, jotka olette hyvin vahvoja, hyvin luotettavia ja joilla on suuri usko ja jotka olette hyvin uskollisia.

Lopuksi, uskollisuus Jumalalle, iankaikkiselle Isällemme ja Hänen Pojalleen Herralle Jeesukselle Kristukselle.

Jokainen mies tässä kirkossa on oikeutettu saamaan tiedon siitä, että Jumala on meidän iankaikkinen Isämme ja Hänen rakas Poikansa on meidän Lunastajamme. Vapahtaja antoi avaimen, jonka kautta saamme sellaisen tiedon. Hän julisti: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” (Joh. 7:17).

Juudas Iskariot tunnetaan historiassa suurena kavaltajana, joka myi uskollisuutensa kolmestakymmenestä hopearahasta (ks. Matt. 26:15).

Kuinka monet meidän päivinämme, Paavalin sanoja lainatakseni, ”ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi” käyttämällä hävytöntä ja herjaavaa kieltä? (Ks. Hepr. 6:6.)

Te tiedätte koulupihan ja katujen kiroilun. Välttäkää sitä. Älkää koskaan päästäkö sellaista huuliltanne. Osoittakaa uskollisuutenne taivaan Jumalalle ja maailman Lunastajalle pitämällä Heidän nimensä pyhänä.

Rukoilkaa taivaallista Isäänne Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja osoittakaa aina, kaikissa olosuhteissa, koko elämäntavallanne uskollisuutenne ja rakkautenne.

Ken on Herran puolella?

On aika se osoittaa.

Kysymme pelotta:

Ken on Herran puolella?

(Hymns, 260.)

Taivaan siunaukset tulkoot teidän ja perheidenne ylle, rakkaat veljeni. Olkaamme kaikki aina vilpittömiä ja luotettavia, rehellisiä ja ehdottoman uskollisia miehiä ja poikia. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.