Piispa Sheetsin tukeminen
”Me uskomme, että – – miehen täytyy olla Jumalan kutsuma profetian kautta ja niiden kätten päällepanemisella, joilla on toimivalta” (UK 5).
Perustuu tositapahtumaan
”Kaikkia niitä, jotka voivat hyväksyä veli Rulon T. Sheetsin uudeksi piispaksemme ja antaa hänelle tukensa, pyydetään osoittamaan se nostamalla oikean kätensä.”
Käteni singahti ylös. Olin innoissani siitä, että veli Sheetsistä tulisi meidän uusi piispamme. Hänen tyttärensä Peggy oli ystäväni. Vaikka hän oli muutamaa vuotta vanhempi, hän kutsui minut usein heidän kodissaan pidettäviin toimintoihin. Veli Sheetsillä oli tapana pistäytyä näissä toiminnoissa, näyttää meille joitakin tiettyjä tanssiaskelia Peggyn kanssa tai osallistua vuorollaan arvausleikkiin. Joskus hänellä oli tapana valmistaa popcornia ja istahtaa vähäksi aikaa juttelemaan meidän kanssamme.
Hyväksyin mielelläni veli Sheetsin uudeksi piispaksemme. Mutta kun kirkossa pidin kättäni koholla ja katsoin ympäri kappelia, joka oli täynnä ylös kohotettuja käsiä, mietin, millaista tukea minun pienet 11-vuotiaan käteni voisivat tarjota niin suurenmoiselle miehelle.
Yksi ensimmäisistä asioista, joita tein, oli se, että leivoin omin käsin keksejä uudelle piispallemme. Äiti kertoi minulle, että piispat käyttävät paljon aikaa kirkolla ja toisinaan he eivät ehdi kotiin päivälliselle. Niinpä me valmistimme annoksen parhaita kaurakeksejämme. Sekoitin taikinaa, kunnes se oli juuri sopivaa. Sitten kun keksit olivat valmiita, vein ne varovasti piispan kotiin. Hän oli ihastuksissaan, mutta halusin auttaa lisää.
Muutama viikko myöhemmin olin eräässä toiminnassa Peggyn kotona. Hän antoi minun huolehtia musiikista. Käänsin kädelläni radion kanavasäädintä ja etsin aseman, joka soitti sopivaa musiikkia. Sitten alensin äänen voimakkuutta, jottei se ollut liian äänekästä. Tämä oli piispan koti, ja halusin auttaa tekemään siitä rauhallisen paikan.
Kun koulu alkoi, piispan perhe kutsui Carla-nimisen kasvattitytön luokseen asumaan. Kun ensimmäisen kerran tapasin Carlan, ojensin käteni toivottaakseni hänet tervetulleeksi. Tiesin, että siitä olisi apua piispalle, jos Carla pystyisi saamaan uusia ystäviä.
Kului kuukausia, ja piispa sairastui ja hänen täytyi kävellessään käyttää apuna keppiä. Äiti sanoi, että piispa oli sairas ja tarvitsi rukouksiamme ja tukeamme enemmän kuin koskaan.
Kun 12-vuotispäiväni lähestyi, piispa Sheets puhutteli minut. Äiti ja minä kävelimme kirkkoon ja saavuimme juuri kun piispa nousi autostaan. Hän heilautti minulle iloisesti kättään ja laahusti kohti jalkakäytävää. Huomasin, että vaikka oli lauantai, hän oli pukeutunut pukuun ja solmioon vain minun puhutteluani varten. Tunsin saaneeni suuren kunnian.
Kun piispa pääsi jalkakäytävän viereen, hän pysähtyi ja näytti huolestuneelta. Ymmärsin hänen olevan liian heikko noustakseen jalkakäytävälle. Juoksin hänen luokseen.
”Tartu käteeni”, sanoin. ”Minä voin auttaa sinua.”
Kiitollisena piispa tarttui käteeni ja ponnisti itsensä jalkakäytävälle. Sitten juoksin hänen edelleen ja avasin raskaat kirkon ovet.
”Minun pitäisi tehdä tämä sinun puolestasi”, hän sanoi lempeästi. ”Kiitos.”
Toimistossaan piispa kävi istumaan tuoliinsa huokaisten. Sitten hän pyysi minua pitämään rukouksen. Ristin käteni kunnioittavasti, ja vaikken maininnutkaan piispaa rukouksessani, niin sydämessäni pyysin taivaallista Isää siunaamaan ja vahvistamaan häntä.
Kun rukous oli päättynyt, piispa näytti taas enemmän entiseltä itseltään. Hän istui tuolissaan suorana, ja hänellä oli valo silmissään. Puhuttelun jälkeen hän puristi reippaasti kättäni, ja minä tein iloisesti samalla tavoin.
Kun äiti ja minä kävelimme kotiin puhutteluni jälkeen, ajattelin, kuinka paljon rakastin piispa Sheetsiä, ja tiesin, että Jumala oli kutsunut hänet. Olin kiitollinen siitä, että vaikka käteni olivat pienet, löysin silti keinoja tukea ja kannustaa rakasta piispaani.
”Piispan ja seurakunnanjohtajan ja heidän neuvonantajiensa tehtävät ovat tässä kirkossa pyhiä. Herra arvostaa näiden virkojen haltijoita. – – Me arvostamme ja rakastamme heitä, ja osoitamme sen olemalla huomaavaisia heitä kohtaan.”
Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista, ”Piispa, auta!” Valkeus, heinäkuu 1997, s. 23.