Kymmenen perustotuutta oppaaksi elämääsi
Viimeaikaiset tapahtumat kertovat meille, että elämme viimeisiä aikoja. Kansakuntien kasvavat vaikeudet palauttavat mieleen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sanat: ”Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista – –. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” (Matt. 24:6–7.)
Tämä on haasteellista mutta myös jännittävää aikaa. Evankeliumi vierii eteenpäin kuin kivi, joka lähti vuoresta käden koskematta. Se täyttää maailman. (Ks. Dan. 2:44–45.) Ja nyt teidän etuoikeutenanne on auttaa viemään sitä eteenpäin.
Kun lähdette palvelemaan, tulette huomaamaan, etteivät suurin menestyksenne ja vaikutuksenne tule yksistään siitä tiedosta, jota olette hankkineet. Ne tulevat siitä, mitä teette sillä tiedolla – käyttämällä viisaasti tahdonvapautta tehdä hyviä päätöksiä.
Tietenkin on joitakin valintoja, joiden täytyy odottaa, kunnes olosuhteet muuttuvat ja ymmärryksenne kehittyy, mutta monet tärkeimmistä päätöksistä voi ja pitäisi tehdä nyt. Voitte esimerkiksi päättää periaatteista tai perustotuuksista, jotka vaikuttavat päätöksentekoonne tulevaisuudessa.
Tässä on 10 perustotuutta, jotka ovat muotoutuneet oman kokemukseni pohjalta evankeliumin mukaisesta elämästä. Toivon, että niistä on apua teille päättäessänne niistä periaatteista, joiden tulee ohjata elämäänne.
Perustotuus 1
Sillä ei ole merkitystä, mikä este on, vaan sillä, kuinka sen voittaa.
Kuvitelkaa hetken ajan, että olette veturinkuljettaja. Kun veturinne kiitää kiskoja pitkin, katsotte ulos ikkunasta. Näette kaukana edessänne kiskoilla ison kasan jotakin rojua. Mitä teette? Kutsutte radiopuhelimella apua? Pysäytätte junan ja huolehditte ongelmasta itse? Lisäätte hiiliä pesään ja raivaatte tien läpi?
On ilmiselvää, että me kaikki kohtaamme elämässämme esteitä. Ajalliset esteet mahdollistavat iankaikkisen kehityksen. Niinpä meidän täytyy päättää, kuinka kohtaamme nuo esteet.
Veturinkuljettajan tavoin voimme kutsua apua. Rukoilemalla, paastoamalla ja ahkerasti tutkimimalla voimme saada apua taivaalliselta Isältämme. Hän lohduttaa meitä, vahvistaa meitä ja valistaa meitä Pyhän Henkensä kautta. Usein Hän antaa meille innoitettuja neuvoja vanhempien ja pappeusjohtajien kautta. Toisinaan Hän tasoittaa polkumme poistamalla esteen. Toisinaan Hän vaihdemiehen tavoin auttaa meitä pääsemään toiselle raiteelle. Aika ajoin kuitenkin ainoa tapa raivata esteet kiskoilta on pysäyttää juna ja poistaa ongelma.
Tämä on totta aina, kun este on meidän omaa aikaansaannostamme, kuten silloin kun rikomme Herran käskyjä. Parannus on ainoa keino raivata synnin mukanaan tuomat esteet ja siirtyä elämässämme eteenpäin. ”Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne” (OL 58:43).
Lopuksi on hetkiä, jolloin taivaallinen Isä käskee meitä lisäämään uskon ja toivon hengellisiä hiiliä ja raivaamaan tien edessämme. Eli käyttäen pyhissä kirjoituksissa tutumpaa ilmausta – ”ponnistelemaan eteenpäin”:
”Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.” (2. Nefi 31:20.)
Perustotuus 2
Pyrkikää tavoitteisiinne koko sydämestänne, väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne. Jos pyritte niihin epävarmoina, olette tuomittuja epäonnistumaan.
Hyvin usein olemme varovaisia emmekä etene vakaumuksella. Me etenemme tunnustellen, aivan kuin pelkäisimme pimeässä. On paljon parempi sytyttää uskon valo ja kulkea eteenpäin tarmokkaasti ja sitoutuneesti.
Jos suuntamme on väärä, huomaamme sen pian ja teemme tarpeellisen suunnanmuutoksen. Mutta jos kuljemme johonkin suuntaan varoen ja päättämättöminä, meidän on vaikea tietää ajoissa, onko suunta oikea vai väärä, tehdäksemme suunnanmuutoksen.
Herra on sanonut: ”Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma!” (Ilm. 3:15.)
Meidän tulee päättää nyt, että teemme valintamme rukoillen ja sitten kuljemme eteenpäin uskossa, tarmokkaasti ja päättäväisinä.
Perustotuus 3
Pieni kipinä voi sytyttää ison tulipalon.
Eteenpäin kulkiessa syntyy yleensä muutamia kipinöitä. Väärinkäsitykset, mielipide-erot ja monenlaiset luonteet ja tyylit voivat aiheuttaa hankausta. Muistakaa, että ellemme ole varovaisia, kärpäsestä voi helposti tulla härkänen.
Päättäkää nyt sammuttaa ristiriidan kipinät ajattelemalla toisista hyvää. Kuten Herra on opettanut: ”Sovi vastustajasi kanssa nopeasti, kun olet hänen kanssaan matkalla” (3. Nefi 12:25).
Älkää arvostelko. Se, mitä sanotte toisista, saattaa (ja yleensä niin tapahtuukin) kantautua heidän korviinsa. Nähkää ihmisissä piilevä hyvä ja kehittäkää sitä hyvää horjumattoman ystävyytenne, hyväksyntänne, uskollisuutenne, luottamuksenne ja rakkautenne avulla.
Perustotuus 4
Suurimmista vahvuuksistamme voi tulla suurimpia heikkouksiamme.
Saatatte olla taitavia ja hyvin valmentautuneita joillakin elämänne alueilla, mutta jos luotatte yksinomaan näihin kykyihin, siitä voi myös tulla suuri heikkous. Ellette ole varovaisia, hankkimanne taidot – kun niitä ei tasapainoteta asianmukaisesti – voivat hyödyttää hyvin pitkälle vain teitä itseänne, ja niistä voi tulla hyvin rajoittavia.
Esimerkiksi, ellette osaa tulla toimeen toisten ihmisten kanssa, te epäonnistutte. Teidän täytyy nyt soveltaa saamaanne tietoa vahvistaaksenne kirkkoa, perhettänne, työtänne, asuinyhteisöänne ja ystävyyssuhteitanne.
Suurimmista vahvuuksistamme voi tulla meille heikkouksia aina kun unohdamme, että olemme saaneet lahjamme, kykymme ja älymme Jumalalta – aina kun luotamme ”luonnolliseen ihmiseen” (ks. Moosia 3:19) ja unohdamme, että Jumala on kaikkien elämän lahjojen antaja. Jos haluamme estää vahvuuttamme kääntymästä heikkoudeksi, meidän täytyy tunnustaa Hänen kätensä kaikessa ja noudattaa Hänen käskyjään (ks. OL 59:21).
Perustotuus 5
Epäonnistuminen on yksi suurimmista opettajista, jos meillä on kylliksi uskoa ottaa siitä opiksi.
Vapahtaja on sanonut: ”Maailmassa te olette ahtaalla.” Kuitenkin koska Hän on voittanut maailman, me voimme pysyä rohkeina (ks. Joh. 16:33) – me voimme voittaa epäonnistumisemme. Sen vuoksi meidän tulee käyttää tilaisuutta oppia virheistämme, eritellä, missä olisimme voineet tehdä paremmin, ja suunnitella edistymistä.
Niin tehdessämme huomaamme, että takaiskut ja pettymykset kestävät vain pienen tuokion ja ovat meidän hyväksemme (ks. OL 122:4, 7). Uskon avulla voimme suhtautua vakavasti Herran neuvoon etsiä uutterasti, rukoilla alati ja uskoa, ”niin kaikki yhdessä koituu [meidän parhaaksemme]” (OL 90:24).
Perustotuus 6
Sillä ei ole merkitystä, kuinka kilpa alkaa tai missä kukin on kilvan aikana. Vain sillä on merkitystä, kuinka kilpa päättyy.
Tanzanialainen maratonjuoksija John Stephen Akhwari kilpaili vuoden 1968 kesäolympialaisissa. Vaikka hän matkan aikana kärsi uupumuksesta, jalkakrampeista, kuivumisesta sekä ajan ja paikan tajun hämärtymisestä, ääni hänen sisimmässään kehotti häntä jatkamaan, ja niin hän jatkoi. Uupuneena ja hoiperrellen John Stephen saapui viimeisenä kilpailijana stadionille. Kun Akhwarilta kysyttiin, miksi hän juoksi loppuun kilpailun, jota hän ei pystyisi kuitenkaan enää voittamaan, hän vastasi: ”Minun maani ei lähettänyt minua 7 000 mailin [11 200 km:n] päähän juoksemaan kilpailun alun. He lähettivät minut 7 000 mailin päähän juoksemaan kilpailun loppuun.”
Elämässä meitä ei lähetetä maan päälle vain syntyäksemme kuolevaisuuteen. Me tulimme mukanamme tehtävä ja päämäärä, ja se tarkoittaa kestämistä loppuun asti.
Muistattehan vertauksen viinitarhan työmiehistä. He kaikki palvelivat isäntää, ja kaikki saivat yhtäläisen palkan. Sillä ei ollut merkitystä, että jotkut saapuivat toisten jälkeen – vain sillä oli merkitystä, että he lopulta tulivat. (Ks. Matt. 20:1–16.)
Jos olette nuoruudessanne ottaneet harha-askelia, älkää antako masennuksen voittaa teitä. Herran tuomiot eivät ole hengellisten suorituspisteiden keskiarvoja, jossa lopullinen arvosana muodostuu aiempien syntien ja erehdysten keskiarvon pohjalta. Hän on luvannut, että ”se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää” (OL 58:42).
Jos te siis ette ole siellä, missä haluatte olla, päättäkää tänään päästä sinne.
Elinaikamme arvosana määräytyy sen mukaan, kuinka hyvin elämme niiden liittojen mukaan, joita pelastavissa toimituksissamme – kaste, Pyhän Hengen saaminen, pesut, voitelut, endaumentit ja sinetöinnit – solmittiin.
Te voitte ylittää maaliviivan kaikkien muiden kanssa.
”Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, – – ja eteenpäin, eteenpäin voittoon!” (OL 128:22.)
Perustotuus 7
”Jos haluatte rikastua, säästäkää, mitä hankitte. Hullukin voi ansaita rahaa, mutta vain viisas pystyy säästämään ja käyttämään sitä omaksi edukseen.”1
Aidon onnen kehittäminen elämässämme on omaksi parhaaksemme. Profeetta Joseph Smith on opettanut, että tämä ”onni on olemassaolomme päämäärä ja tarkoitus”.2 Valitettavasti elämme ahneuden – ajallisten asioiden pohjattoman, orjuuttavan himon – aikakautta.
Muistakaa, että ajallinen merkitsee ”väliaikaista”. Eivätkä väliaikaiset asiat voi tuoda iankaikkista onnea.
Katsokaa siis eteenpäin. Katsokaa pitkälle eteenpäin. Olkaa kärsivällisiä. Maksakaa kymmenyksenne ja uhrinne. Ja säästäkää rahanne. Älkää yrittäkö saada itsellenne nyt sitä, minkä saaminen vaati vanhemmiltanne vuosien kärsivällistä säästämistä.
Onnellisia ovat ne ihmiset, jotka osaavat elää varojensa mukaan nyt ja nauttia siitä.
Perustotuus 8
Te ette voi oppia Herran tahtoa ilman, että käytätte tahdonvapauttanne ja tulette vastuullisiksi valinnoistanne.
Liian usein ajattelemme, että me voisimme pienin ponnisteluin tai ilman niitä saada Pyhältä Hengeltä vastauksia kysymyksiimme. Oliver Cowderyn tavoin emme käytä harkintaa, paitsi että pyydämme (ks. OL 9:7). Ja valitettavasti toisinaan emme edes rukoile.
Tämä ei kuitenkaan ole Herran tapa. Hän on käskenyt meitä tutkimaan asiaa tarkoin mielessämme ja sitten kysymään Häneltä, onko se oikein (ks. OL 9:8).
Esimerkiksi kun valitsemme iankaikkista kumppania, me emme esitä nimiluetteloa Herralle ja pyydä Häntä päättämään. Sen sijaan käytämme tahdonvapauttamme hankkimalla kokemusta seurustelusta. Tutustumme toisen ihmisen sisäisiin asenteisiin ja ulkoiseen käytökseen. Sitten teemme päätöksen ja viemme sen Herran eteen.
Tällä tavoin me tulemme tilivelvollisiksi päätöksistämme ja vastuullisiksi rukoillen ratkaisemaan mitkä tahansa esiin nousevat haasteet.
Perustotuus 9
Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät ennallaan.
Vuonna 1975 puhuin opiskelijoille Brigham Youngin yliopistossa. Pidin vasenta kättäni koholla ja sanoin: ”Me olemme tässä.” Sitten siirtäen oikeaa kättäni pois vasemman luota sanoin: ”Ja maailma siirtyy yhä kauemmaksi.” Siihen aikaan kuvittelin maailman tapojen olevan satojen kilometrien päässä evankeliumin tavoista. Sitten viitaten vasempaan käteeni sanoin: ”Mutta kirkko on yhä tässä.”
Siitä on miltei 32 vuotta. Nykyään maailma on paljon kauempana kuin silloin. Omasta näkökulmastani sanoisin, että se on tuhansien kilometrien päässä – ehkä kauempanakin – mutta kirkko ei ole edelleenkään siirtynyt.
Tämän kirkon jäseninä teidän tulee odottaa olevanne erilaisia kuin toverinne maailmassa. Teidän tulee odottaa välimatkan kasvavan. Mutta älkää kauhistuko. Ne, joilla on silmät nähdä, näkevät teidän olevan valo vuorella, ja he tulevat näiden viimeisten aikojen pimeyden läpi ollakseen teidän kanssanne ja paistatellakseen teidän valossanne.
Perustotuus 10
Jumalan temppeli on suurenmoisin yliopisto.
Tieto Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuuksista on kaikkein arvokkain tieto, mitä teillä koskaan tulee olemaan.
Menkää temppeliin. Endaumentti on iankaikkinen opetussuunnitelma. Siinä meille opetetaan, mistä me tulimme ja miksi olemme täällä maan päällä, ja meille annetaan lupaus iankaikkisen elämän saavuttamisesta selestisessä valtakunnassa, jos noudatamme käskyjä ja liittoja.
Nämä 10 perustotuutta mielessäni haluan lausua teille henkilökohtaisen todistuksen ja antaa teille lupauksen. Pyrkiessänne menestymään Jumalan poikana tai tyttärenä teidän ei tarvitse koskaan tehdä myönnytyksiä valtakunnan asioiden suhteen. Mitä tulee Jumalan teille antamaan tehtävään, teitä ei tulla koskaan rankaisemaan evankeliumin mukaan elämisestä. Sitä vastoin jos teette myönnytyksiä Jumalan iankaikkisissa periaatteissa omaksi ajalliseksi hyödyksenne, te menetätte ne iankaikkiset siunaukset, jotka ovat oikeutetusti teidän.
Varttuessani New Yorkissa kävin muutaman tuhannen oppilaan lukiota, jossa oli minun lisäkseni vain pari kirkon jäsentä. Hiljattain pidetyssä 50-vuotisluokkakokouksessamme entiset luokkatoverini muistivat, kuinka elin arvojeni ja uskonkäsitysteni mukaan. Käsitin silloin, että yksikin rikkomus viisauden sanan tai moraaliarvojen suhteen olisi tarkoittanut, etten voisi koskaan sanoa: ”Tähän minä uskon” ja saada ystävieni luottamuksen.
Me voimme kertoa evankeliumista muille vain siinä määrin kuin elämme sen mukaan. Elämäni aikana collegessa, armeijassa adjutanttina ja hävittäjälentäjänä, suorittaessani jatko-opintoja tai ammattiurallani myynnissä ja markkinoinnissa, osaston johtajana tai liikeyksikön varatoimitusjohtajana yrityksen pääkonttorissa – minua ei koskaan vaadittu tekemään myönnytyksiä arvoihini tai uskonkäsityksiini.
Oliko se helppoa?
En tiedä. En etsinyt helppoja ratkaisuja.
Oliko se vaikeaa?
En etsinyt vaikeitakaan ratkaisuja. Se vain oli sellaista.
Oliko miehiä ja naisia, jotka toisinaan asettivat uskonkäsitykseni kyseenalaisiksi?
Oli tietenkin.
Kun pidin kiinni uskonkäsityksistäni, kunnioittivatko ja arvostivatko he tekemääni sitoumusta elää evankeliumin mukaan?
Joka kerta.
Jos te muistatte, keitä olette, ja toimitte sen mukaisesti, jos teette kunniakkaasti jokaisen tehtävän, työn ja toimeksiannon, jos pysytte uskollisina Vapahtajan nimelle ja kelvollisina Hänen iankaikkisille siunauksilleen, niin Pyhän Hengen valo on aina oleva teidän kanssanne, johtava teitä, opastava teitä ja kannatteleva teitä. Teiltä ei tule koskaan puuttumaan, mitä sanoa tai kuinka toimia. Se annetaan teille.
Se, kuinka elätte, mitä edustatte, kuinka kohtelette tovereitanne ja kuinka kunnioitatte ja arvostatte kumppanianne ja perhettänne, levittää Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen vaikutusta. Sillä sen suurempaa kristillistä palvelua ei ole kuin tulla Hänen kaltaisekseen, tarkata Hänen Henkensä neuvoa ja tehdä Hänen tahtonsa.
Vuosien varrella löydätte lisää perustotuuksia, jotka kuvastavat omaa kokemustanne evankeliumin mukaisesta elämästä. Ottakaa niistä opiksi ja eläkää niiden mukaan.
Herra siunatkoon teitä ja pitäköön teistä huolta, niin että teillä olisi hyvä elämä, jotta voisitte olla sitä, mitä haluatte, ja täyttäisitte unelmanne nyt ja palaisitte kunnialla iankaikkisuuksiin.
Brigham Youngin yliopistossa 14. elokuuta 2003 todistustenjakotilaisuudessa pidetystä puheesta.