Suloinen on rauha, jonka temppeli tuo

Jäsenet kertovat rauhasta, jonka he ovat saaneet käydessään temppelissä.

Temppeliavioliiton ilo

Lapsesta lähtien meillä kummallakin on ollut halu solmia avioliitto temppelissä. Olimme valmistautuneet ja pitäneet itsemme kelvollisina astumaan eräänä päivänä pyhään temppeliin. Kun päätimme solmia avioliiton, meitä kohtasi suuri siunaus: eräs toinen aviopari soi meille mahdollisuuden mennä Hongkongin temppeliin, joka sijaitsee kaukana kodistamme Indonesiassa, ja meidät sinetöitiin siellä 17. helmikuuta 2004.

Tunsimme suurta iloa, kun polvistuimme alttarin ääressä ja olimme varmoja siitä, että rakkautemme oli iankaikkista ja että olisimme aviopari ajan ja iankaikkisuuden. Olemme kiitollisia saadessamme kokea temppelin siunauksia. Olemme kiitollisia voidessamme mennä kasteelle esivanhempiemme puolesta ja suoda heille mahdollisuuden saada endaumentti ja tulla sinetöidyksi ikuisiksi perheiksi. Ei ole mitään muuta onnea, joka voi korvata ilon, joka tulee temppelitoimitusten suorittamisesta.

Edi ja Lisa Rochadi, Indonesia

Kaukana maailmasta

Kun asuin Argentiinassa, matkustin kahdesti Buenos Airesin temppeliin – kerran saadakseni oman endaumenttini ja toisen kerran osallistuakseni toimituksiin kuolleiden puolesta. Sanat eivät pysty ilmaisemaan sitä, mitä tunnen ollessani temppelissä. Voin vain kertoa teille, kuinka kaukana maailmasta tunnen olevani siellä ja kuinka onnelliseksi tulen ajatellessani menemistä takaisin temppeliin. Voin todistaa Pyhän Hengen kumppanuudesta, rakkaudesta ja lohdusta. Tunnen varmuudella sen rakkauden, jota taivaallinen Isämme on osoittanut minua ja veljiäni ja sisariani kohtaan antamalla meille evankeliumin ja profeetat.

Norma Rodríguez, Israel

Henkeäsalpaavia siunauksia

Kun asuin mieheni ja kahden pienen poikamme kanssa San Diegossa Kaliforniassa, minulla oli uskomaton mahdollisuus käydä temppelissä viikoittain. Kerran kun osallistuin temppelitoimituksiin erään edesmenneen sisaren puolesta, tunsin aivan kuin olisin kokenut toimitukset ensimmäistä kertaa. Istuin silmät suurina imien itseeni kaiken, mitä opin. Sieluni tosiaankin janosi kaikkea, mitä opetettiin. Oli henkeäsalpaavaa ajatella niitä siunauksia, joita tälle sisarelle ja hänen jälkeläisilleen luvattiin temppelitoimituksen kautta. On miltei mahdotonta kuvailla niitä ilon ja kiitollisuuden tunteita, joita koin. Itkin avoimesti. Halusin huutaa ilosta ja halata jokaista näkemääni!

Kun palasin pukuhuoneeseen, halasin erästä yllättynyttä temppelityöntekijää ja kerroin hänelle tuntemuksistani. Olin yllättynyt, kuinka kirjaimellisesti olin ollut välineenä tuomassa iankaikkisia totuuksia jollekulle, joka oli kuollut.

Ritva Hokkanen, Suomi

Ihmeitä temppelissä

Elokuussa 2002 presidentti Gordon B. Hinckley tuli yllättäen New York Cityyn ja puhui meille sanoen: ”Tänään haluamme ilmoittaa teille, että kahden vuoden kuluttua te saatte oman temppelin. Toivon olevani täällä näkemässä sen.” Aika kului, ja odotuksemme kasvoivat. Viimein ilmoitettiin, että avoimien ovien tilaisuudet alkaisivat varhain toukokuussa 2004. Laitoin nimeni jokaiseen vapaaehtoistyöntekijäluetteloon, jonka vain löysin, ja koska minulla oli pitämättömiä vapaapäiviä työstä, pystyin työskentelemään temppelissä kokonaiset 11 päivää.

Tutustumiskierrosoppaana tunsin Hengen vaikutuksen jokaisella kierroksella, ja paras palkinto oli kuulla kävijöiden kommentteja. Muistan erään isokokoisen miehen, joka käveli kepin kanssa. Kierroksen jälkeen hän sanoi silmät loistaen: ”En olisi uskonut löytäväni paikkaa, joka säteilisi niin suurta rauhaa, kuin olen tuntenut täällä tänään.” Temppelin avoimien ovien tilaisuudet saivat aikaan monia tämän kaltaisia ihmeitä. Ne koskettivat monien sydäntä ja saivat monet pohtimaan ja tuntemaan siellä vallitsevaa hyvin erityistä henkeä.

Eräänä päivänä tapasin erään Chilestä kotoisin olevan nuoren naisen, joka työskenteli paikannäyttäjänä avoimien ovien aikana. Hän oli hyvin innoissaan ja tarjoutui auttamaan kaikkialla, missä häntä tarvittiin. Hän kertoi minulle olevansa Yhdysvalloissa katselemassa nähtävyyksiä vain muutaman viikon ajan, ja pian hän palaisi omaan maahansa. Kysyin häneltä, kuinka kauan hän oli ollut kirkon jäsen, ja hämmästyin, kun hän kertoi, ettei häntä ollut vielä kastettu.

Hän varmaankin huomasi, että jäin sanattomaksi, joten hän kertoi minulle tarinansa. Lomamatkansa toisena päivänä hän oli nähnyt sanomalehdessä ilmoituksen temppelin avoimista ovista. Hän oli utelias ja päätti mennä katsomaan. Kierroksen aikana hän tunsi niin suurta liikutusta näkemänsä kauneuden ja tuntemansa rauhan vuoksi, ettei kyennyt pidättelemään kyyneliään. Kun kierros oli ohi, hän pyysi lähetyssaarnaajia kertomaan hänelle lisää kirkosta. Kun häntä oli opetettu, hän teki päätöksen mennä kasteelle. Hän oli tullut tänne lomalle, ja Herra oli valmistanut hänelle keinon kuulla evankeliumista. Ja vaikkei hän vielä ollutkaan jäsen, hän oli pyytänyt saada työskennellä paikannäyttäjänä avoimien ovien tilaisuuksissa!

Epäilemättä temppelissä tapahtuu ihmeitä – joka kerta kun joku saa endaumentin tai joku kastetaan edesmenneen esivanhemman puolesta tai rakastava nuoripari sinetöidään ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Ja jo ennen kuin Manhattanin temppeli New Yorkissa vihittiin, Henki asui siellä. Presidentti Gordon B. Hinckleyn sanoin: ”Tämä on valon paikka, rauhan paikka, rakkauden paikka, jossa me olemme tekemisissä iankaikkisten asioiden kanssa.”

Carlos González, Meksiko