Riittävä paasto
En ehkä paastoa samalla tavalla kuin muut, mutta uhraus tuo silti siunauksia.
Kun olin pieni, paastosunnuntai oli aikamoinen koetus. Pieni vatsani kurisi koko päivän, ja jaksoin tuskin odottaa päivällisaikaa, jolloin saatoin lopettaa paastoni. Kuudetta luokkaa edeltävään kesään mennessä olin alkanut paremmin ymmärtää paaston periaatetta, ja juuri siinä vaiheessa se tapahtui – sairastuin.
Se ei ollutkaan tavallista flunssaa. Kehoani särki hyvin oudolla tavalla, eikä kukaan tuntunut tietävän syytä siihen. Neljän kuukauden kuluttua ja lukemattomien erikoislääkäreillä käyntien jälkeen sain lopulta vastauksen. Minulla diagnosoitiin harvinainen sairaus, jonka takia minua janottaa koko ajan ja olen erittäin herkkä nestevajaukselle. Koska sairaus on harvinainen, lääkärit eivät osanneet kertoa minulle paljoakaan siitä, millaista päivittäinen elämä tulisi olemaan. Minulle vain annettiin lääkettä siinä toivossa, että siitä olisi apua.
Kun sitten seuraava paastosunnuntai koitti, yritin paastota olemalla syömättä ja juomatta, kuten olin aina tehnyt. Se oli iso virhe. Sairauteni takia jo muutaman tunnin juomatta oleminen tekee minut erittäin sairaaksi, kuten nopeasti huomasin.
Tämä masensi minua kovasti. ”Jos juon paastotessani”, ajattelin itsekseni, ”se ei ole täydellinen paasto! Se ei riitä!” Tämä ajatus vaivasi minua kuukausien ajan. Tutkin pyhien kirjoitusten kohtia paastoamisesta ja rukoilin tämän ongelman vuoksi paljon. Puhuin asiasta myös vanhemmilleni ja Nuorten Naisten johtajille, mutta oloni oli yhä rauhaton.
Vastaus tuli minulle eräänä paastosunnuntaiaamuna, kun luin Uudesta testamentista kertomusta lesken rovosta (ks. Mark. 12:41–44). Lesken uhri oli pieni maailman silmissä, mutta Vapahtaja hyväksyi sen rakastaen, koska Hän tiesi, että se oli kaikki, mitä leskellä oli. Silloin tiesin, että minun paastoni oli riittävä, koska se oli kaikkein parasta, mihin pystyin. Herra ei mitannut uhriani sen mukaan, mitä muut antoivat, vaan sen mukaan, mitä minä pystyin antamaan.
Sen päivän jälkeen olen saanut lujan todistuksen paastoamisesta. Olen oppinut, että minun täytyy paastotessani myös tutkia ja rukoilla, jotta Henki voi olla kanssani. Ennen kaikkea olen kuitenkin oppinut aina tekemään parhaani, ja se riittää. Herra ei pyydä meitä tekemään enempää kuin mihin meillä on voimia (ks. Moosia 4:27).