Yrittämistä yhdessä
Jännitys jyskytti Mariano Palermon suonissa, kun hän ja hänen kilpaparinsa soutivat ensimmäisinä ohi 1 000 metrin rajapyykin. He olivat puolimatkassa kohti Marianon unelmaa voittaa vuoden 2003 Argentiinan mestaruus miesten parisoudussa sekä saada mahdollisuus osallistua vuoden 2004 olympiakisojen karsintoihin Ateenassa Kreikassa.
He olivat saavuttaneet mahtavan rytmin – heidän vahvat vetonsa iskivät veteen täydellisessä tasapainossa ja veivät heitä kilpailun kärkeen.
Muutaman sadan metrin jälkeen Marianon jännitys kuitenkin laimeni uupumuksen alkaessa hidastaa hänen kilpaparinsa vauhtia.
Mariano silmäili toisena tulevaa venettä, joka ei ollut kaukana. Riittäisikö heidän kasvattamansa etumatka saamaan heidät maalilinjalle ensimmäisinä?
”Olemme aivan yhtä”
Marianon kaksoissisarella Lucíalla oli oma parikilpailunsa, johon keskittyä hieman myöhemmin samana päivänä, mutta hän piti huolen siitä, että oli seuraamassa veljensä kilpailua. Hän oli haltioissaan, kun Mariano siirtyi parinsa kanssa niin nopeasti johtoon. Hän kuitenkin masentui nähdessään heidän vauhtinsa lopahtavan.
Palermojen kaksoset ovat aina olleet hyvin läheisiä. Samanikäisinä ja moniin samoihin toimintoihin osallistuessaan he ovat aina viettäneet paljon aikaa yhdessä.
”Nuorten yhteiset toiminnat, seminaari, koulu”, Lucía luettelee. ”Nyt kun olemme vanhempia, tilanne on hieman erilainen, mutta harjoittelemme silti yhdessä.”
Näitä kaksosia, jotka kuuluvat Pachecon seurakuntaan Litoralin vaarnassa Buenos Airesissa, yhdistävät muutkin kiinnostuksen kohteet. He kumpikin nauttivat tehdessään työtä käsillään – Lucía tehden käsitöitä tai ommellessaan ja Mariano työskennellessään autojen parissa.
”Rakastan ruoanlaittoa”, Lucía lisää.
”Ja minä pidän syömisestä, joten olemme hyvä pari”, Mariano nauraa. ”Laitan mielelläni ruokaa Lucían kanssa. En ole siinä kovin hyvä, mutta se on hauskaa.”
Vaikka nämä kaksi tulevatkin oikein hyvin toimeen keskenään – ”pystymme puhumaan kaikesta”, Lucía sanoo – niin Mariano kertoo, etteivät useimmat ihmiset käsitä heidän olevan kaksosia. He eivät ole samannäköisiä.
”Emmekä tiedä, mitä toinen ajattelee”, Lucía sanoo vitsaillen siitä, kuinka kaksosia toisinaan kuvaillaan. ”Meihin kuitenkin vaikuttaa hyvin paljon se, mitä toiselle tapahtuu, olipa se sitten koulussa tai kilpailussa. Olemme aivan yhtä. Se on hieno asia.”
Elämä on joukkuelaji
Kun Mariano tunsi kilpaparinsa tahdin hidastuvan, hän tiesi, ettei sillä ollut väliä, kuinka voimakkaaksi hän tunsi itsensä. Jos hän kiskoisi omia airojaan lujemmin tai nopeammin kuin hänen parinsa, heidän epäsymmetriset voimansa veisivät veneen pois oikeasta suunnasta.
Mariano sovitti oman soutunsa parinsa tahtiin ja seurasi, kuinka kilpakumppanit alkoivat saavuttaa heitä.
Kaksosina Marianolla ja Lucíalla on paljon yhteistä. Yhtenä niistä on voimakas pyrkimys harjoitella kovasti ja ponnistella kumpikin parhaan kykynsä mukaan saavuttaakseen tavoitteensa. Parisoudussa henkilökohtaiset ponnistelut eivät kuitenkaan yksin riitä saamaan ketään maalilinjan yli ensimmäisenä. Kaksoset ovat oppineet, että ellei ole samassa tahdissa parinsa kanssa, ei voita.
”Veneen tehokkuus riippuu ykseydestä”, Mariano kertoo. ”Meidän täytyy ajatella samalla tavalla, olipa kysymyksessä kaksikko, nelikko tai kahdeksikko.”
”Ellemme työskentele yhdessä…”, Lucía aloittaa.
”Tarkasti”, Mariano heittää väliin.
”… vene ei kulje”, Lucía lopettaa.
Se on periaate, jonka nämä kaksi ymmärtävät paitsi soutajina myös kaksosina ja kirkon jäseninä.
”Kun joukkue keskittyy samaan päämäärään, se on paljon helpompi saavuttaa”, Mariano sanoo. ”Sama pätee perheeseemme. Meillä on yhteinen tavoite olla yhdessä ikuisesti. Siitä on huimasti apua.”
Nämä kaksi ymmärtävät, että yhdessä työskenteleminen on välttämätöntä paitsi soutamisessa myös siinä, että saavutamme lopullisen tavoitteemme tulla Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi ja palata taivaallisen Isämme kasvojen eteen. Herra on sanonut: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun” (OL 38:27).
Kun olemme oppineet, ettei elämä ole yksilökilpailu vaan joukkuelaji, meistä jokainen kohtaa hyvin tärkeän hengellisen valinnan.
Ketä seuraan?
Kun toisena ollut pari pääsi Marianon veneen rinnalle, Marianolta vaadittiin todellista itsekuria olla antamatta periksi kiusaukselle soutaa niin lujaa kuin mahdollista. Maalilinja oli niin lähellä. Mariano kuitenkin tiesi, että omaan tahtiin soutaminen voisi olla katastrofi. Parhaimmillaan se vain hidastaisi heitä; pahimmillaan se veisi heidät pois oikeasta suunnasta ja mahdollisesti koko kilpailusta.
Tämä päätös seurata oman tahdin sijasta jonkun muun tahtia saavuttaaksemme tavoitteemme on tärkeä periaate, kun sitä soveltaa elämään maan päällä. Me emme pysty palaamaan taivaallisen Isämme kasvojen eteen omin voimin (ks. Room. 3:23).
Onneksi Vapahtaja on sovituksen kautta halukas astumaan veneeseemme (ks. Alma 7:11–12) ja tarjoamaan keinon yltää maalilinjalle, missä taivaallinen Isämme on.
Mutta kuten soutamisessa meidän täytyy palkinnon voittaaksemme olla halukkaita luopumaan kaikesta, mikä estää meitä toimimasta sopusoinnussa Herran kanssa. Sovitus tarkoittaa sovittamista yhteen tai palauttamista sopusointuun. Sopusoinnun saavuttaminen edellyttää halukkuutta luopua kaikista synneistämme (ks. Alma 22:18), hylätä maailmalliset halut ja tehdä Herran tahto (ks. Moosia 3:19).
Se ei ole aina helppoa, mutta Vapahtaja tuntee kilpailun, ”joka on edessämme” (Hepr. 12:1), ja Hän tietää tarkasti, mitä tarvitsemme palataksemme Isämme kasvojen eteen.
Jos päätämme olla seuraamatta Häntä ja teemme asiat mieluummin omalla tavallamme, me emme ole sopusoinnussa, vaan olemme vaarassa hidastaa edistymistämme tai jopa saattaa itsemme ulos kilpailusta.
Yhdessä saavutamme enemmän
Elämässä kuten urheilussakin jotkut haluaisivat mieluummin määrätä itse tahtinsa uskoen, että yksilöllisyys on tie todelliseen vapauteen. He päättävät soutaa elämän läpi yksin käsittämättä, että Jeesuksen Kristuksen kanssa he pystyisivät saavuttamaan paljon enemmän (ks. Mark. 10:27).
Soutumaailmassa on hyvin tiedossa, että ”yhdessä toimiva joukkue pystyy kulkemaan paljon nopeammin kuin yksin toimiva”, Lucía selittää.
Miesten yksinsoudussa 2 000 metrin vakioreitillä hyvä aika on parhaimmillaan alle seitsemän minuuttia (maailmanennätys on 6.35.40). Soutukahdeksikossa sama soutaja pystyisi kuitenkin kulkemaan vieläkin nopeammin, vaikka hän sovittaisikin tahtinsa hitaampien soutajien kanssa. Maailmanennätys soutukahdeksikoilla on 5.19.85.
Aivan samoin kuin yksin soutavan olisi vaikea voittaa yhdessä soutavaa joukkuetta, mekään emme ilman Vapahtajaa voi saavuttaa iankaikkisia tavoitteitamme.
Joskus voittaa, joskus häviää
Mariano ja hänen kilpaparinsa eivät suostuneet luovuttamaan. Hieman ennen maalilinjaa heidät kuitenkin ohitettiin, ja he jäivät toiselle sijalle.
Lucía oli veneluiskalla, kun Mariano kiskoi venettään kuiville kilpailun jälkeen. Lucíalla oli oma tuleva kilpailu ajateltavanaan, mutta kun hän näki Marianon pettymyksen kyyneleet, hän puhkesi itse kyyneliin.
”Tiesin, kuinka lujasti hän oli tehnyt töitä”, Lucía kertoo. ”En kestänyt nähdä häntä niin pettyneenä. En ollut koskaan nähnyt häntä sellaisena.”
Yhdessä kaksoset surivat Marianon pettymystä. Viimein Lucían valmentaja otti heidät erilleen huolissaan siitä, ettei Lucía pystyisi keskittymään omaan kilpailuunsa. Kun hetki koitti, Lucía ja hänen kilpaparinsa kuitenkin voittivat parikilpailunsa ja myöhemmin Etelä-Amerikan mestaruuden ansaiten oikeuden kilpailla vuoden 2004 olympialaisissa.
Ja aivan kuten he olivat yhdessä surreet Marianon pettymystä, he yhdessä iloitsivat Lucían menestyksestä.
”Olin niin innoissani, kun hän voitti tilaisuuden kilpailla olympialaisissa”, Mariano kertoo. ”Hän ansaitsi sen.”
Kristuksen kanssa me kaikki voimme voittaa
Olympialaisissa Lucía ja hänen parinsa jäivät 17. sijalle. Marianon tulosten tavoin Lucíankaan lopputulos ei ollut aivan sitä, mistä hän oli haaveillut. Siltikin heidän tavoitteensa ovat yhä korkealla. Lyhyellä tähtäimellä he haluavat yltää olympiamitaliin. Pitkällä tähtäimellä he haluavat yltää iankaikkiseen elämään.
Kumpikin tavoite edellyttää uhrauksia ja halua työskennellä yhdessä toisen kanssa.
Mutta kun maailma palkitsee vain yhden voittajan (ks. 1. Kor. 9:24), olipa jokainen joukkue kuinka yhtenäinen tahansa, niin Herran tarjoaman palkinnon voivat saada kaikki, jotka täyttävät sen vaatimukset. Nefi sanoi, että ”monet meistä, elleivät kaikki, voivat pelastua hänen valtakuntaansa” (2. Nefi 33:12, kursivointi lisätty), mutta meidän tulee ensin tehdä sovinto Kristuksen kanssa (ks. 2. Nefi 33:9) uhraamalla maailmalliset halumme Häntä seurataksemme.
Palermojen kaksoset ovat yhtä siinä toivossa, että heidän uskonsa ja uhrauksensa riittävät tuomaan heille voiton kaikkein tärkeimmässä kilpailussa.