Kuulkaa ääntä profeetan
Pyhällä maalla
Muistan sen ajan, jolloin minut asetettiin diakoniksi. Meidän piispakuntamme tähdensi sitä pyhää vastuuta, joka meillä oli jakaa sakramentti. He tähdensivät asiallista pukeutumista, arvokasta käytöstä ja sitä, kuinka tärkeää on olla puhdas niin sisältä kuin ulkoakin. Kun meille opetettiin, kuinka sakramentin jakaminen tapahtui, meille kerrottiin, kuinka meidän tulisi auttaa Louis McDonaldia, erästä seurakuntamme veljeä, joka oli osittain halvaantunut, jotta hänellä olisi mahdollisuus nauttia nämä pyhät vertauskuvat.
Muistan hyvin, kuinka minulle annettiin tehtäväksi jakaa sakramentti siihen riviin, jossa veli McDonald istui. Pelkäsin ja olin epävarma lähestyessäni tätä hienoa veljeä, ja sitten näin hänen hymynsä ja sen innokkaan kiitollisuuden ilmeen, joka osoitti hänen haluavan nauttia sakramentin. Pitäen tarjotinta vasemmassa kädessäni otin pienen palan leipää ja painoin sen hänen huulilleen. Vesi tarjottiin myöhemmin samalla tavoin. Tunsin olevani pyhällä maalla. Ja niin olinkin. Etuoikeus jakaa sakramentti veli McDonaldille teki kaikista meistä diakoneista parempia.
Lokakuun 2005 yleiskonferenssipuheesta.
Mietittävää
-
Alussa presidentti Monson pelkäsi jakaa sakramenttia veli McDonaldille. Miksi? Kuinka hänen tunteensa muuttuivat? Miksi?
-
Miksiköhän presidentti Monsonista tuntui, että hän oli pyhällä maalla? Miltä luulet veli McDonaldista tuntuneen?
-
Mitä sinä olet oppinut sakramentin nauttimisesta? Jos olet valmistautumassa saamaan Aaronin pappeuden, mitä olet oppinut sakramentin jakamisesta?
-
Mitä muuta ajattelit lukiessasi tätä artikkelia?