Koetuksen yö
Kun olin alakoulun viimeisellä luokalla, kaikki oppilaat menivät ennen päättäjäispäiväämme telttailemaan Negros Occidentalin provinssiin Filippiineillä. Pystytimme telttamme leiripaikalle, ja meillä oli hauskaa tehdessämme tutkimusretkiä guava- ja mangopuiden keskellä. Kun yö koitti, vanhempani tulivat tarkistamaan tilanteeni. He kehottivat minua olemaan varovainen, ja sitten he lähtivät.
Yksi luokkatovereistani pyysi ystäviäni ja minua lähtemään ajelulle hänen ja hänen vanhemman serkkunsa kanssa. Hänen serkkunsa ajelutti meitä ympäriinsä, ja meillä oli hauskaa, kunnes – yllätyksekseni – luokkatoverini ottivat esiin olutta ja savukkeita. Pysäköimme auton leiripaikan lähelle, ja he alkoivat juoda olutta ja tupakoida autossa. He pyysivät minuakin tekemään niin, mutta kieltäydyin.
Sanoin, etten tekisi samoin, koska tupakointi lyhentäisi elinaikaani. Sanoin myös, että se oli vastoin sitä, mihin uskoin, koska minulle oli opetettu viisauden sanaa. Kerroin heille, että viisauden sana on laki, joka opettaa, että meidän tulee pitää kehomme puhtaana, koska se on Jumalan temppeli. Kerroin heille, että meidän täytyy välttää tupakoimista, alkoholin, teen ja kahvin juomista sekä huumeiden käyttämistä. Paras ystäväni ja minä jätimme joukon ja menimme nukkumaan telttaamme.
Kun pääsin kotiin, olin iloinen, kun saatoin kertoa isälleni, etten ollut tehnyt niin kuin luokkatoverini vaan sen sijaan olin kertonut heille viisauden sanasta. Olin onnellinen, että Pyhä Henki oli opastamassa minua ja antamassa minulle rohkeutta puhua ystävilleni.
Tästä kokemuksesta opin, että kuuliaisuuttamme koetellaan, kun olemme omillamme ilman vanhempia tai muita, jotka tukisivat meitä. Tunnen kiitollisuutta viisauden sanasta, ja olen sitoutunut noudattamaan sitä. Kun olen kyllin vanha, aion lähteä lähetystyöhön ja kertoa monille ihmisille viisauden sanan tärkeydestä.