Veli Johnin paastouhri
En voinut uskoa silmiäni. Siellä puhujakorokkeella hän seisoi. En ollut nähnyt veli Johnia kirkossa aikaisemmin, puhumattakaan siitä että olisin kuullut hänen lausuvan todistuksensa. Kuukauden kuluttua hän tuli taas kirkkoon ja lausui todistuksensa.
Kaikki alkoi eräänä sunnuntaiaamuna pappeuden johtajistokomitean kokouksessa. Palvelin Nuorten Miesten johtajana. Olimme juuri lukeneet Kirkkokäsikirjaa, ja piispa istui hiljaa mietiskellen. Sitten hän nosti katseensa ja sanoi: ”Haluan meidän Aaronin pappeuden veljiemme alkavan kerätä paastouhreja vähemmän aktiivisilta jäseniltä.” Hän pyysi, että antaisimme tehtävän opettajille ja papeille.
Olin yllättynyt. Etelä-Afrikan Kapkaupungissa useimmat jäsenet asuvat kaukana toisistaan. Kestää noin 35 minuuttia ajaa seurakuntamme toiselta laidalta toiselle. Nuoret miehet eivät olleet koskaan aikaisemmin keränneet paastouhreja, koska he eivät voineet mennä jäsenten koteihin kävellen – välimatka oli liian pitkä, ja olimme huolissamme heidän turvallisuudestaan.
Samalla kun keskustelimme komiteassa siitä, kuinka voisimme voittaa nämä esteet, laadimme suunnitelman. Vanhinten koorumi lupasi antaa veljille tehtäväksi viedä nuoret miehet useisiin koteihin jokaista paastosunnuntaita edeltävänä lauantaina. Jaoimme seurakunnan alueisiin ja annoimme jokaiselle parille tehtäväksi käydä muutaman aktiivisen perheen ja muutaman vähemmän aktiivisen perheen luona. Ymmärsimme, että suunnitelmamme olisi hyvä tilaisuus veljille tutustua nuoriin ja nuorille saada neuvoja vanhimmilta.
Kun esittelimme suunnitelman nuorille miehille, he olivat innokkaita kokeilemaan sitä. Muistutimme heitä siitä, että he pukisivat ylleen sunnuntaivaatteet, ja siitä, että tämä oli osa heidän pyhää vastuullista tehtäväänsä valvoa seurakuntaa.
Minun tehtäväkseni annettiin kyyditä nuorempaa veljeäni Andrew’ta. Seuraavana lauantaina kävimme jokaisen luettelossamme olevan luona, mutta useimmat eivät olleet kotona. Viimeinen jäsen, jonka luona kävimme, oli veli John, jota emme tunteneet hyvin.
Andrew nousi autosta, koputti ovelle ja odotti. Hän oli juuri palaamaisillaan autolle, kun ovi avautui. Andrew kätteli veli Johnia ja sanoi: ”Hei, minun nimeni on Andrew, ja minä kuulun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Huomenna on paastosunnuntai, ja piispa on pyytänyt meitä käymään jäsenten luona ja ottamaan vastaan paastouhrit, joita he haluavat lahjoittaa.”
Andrew ojensi veli Johnille kirjekuoren. Veli John oli yllättynyt, mutta hän meni kirjekuoren kanssa sisälle. Muutaman minuutin kuluttua hän tuli sisältä hymyillen. Hän kiitti kohteliaasti Andrew’ta ja ojensi tälle kirjekuoren. Nousin autosta, ja me kolme juttelimme hetkisen. Kun olimme lähdössä, veli John heilutti hyvästiksi ja sanoi: ”Pitäkää huoli siitä, että tulette ensi kuussakin.” Andrew oli innoissaan koko matkan takaisin kappelille, missä annoimme kirjekuoremme piispakunnan jäsenelle.
Seuraavassa kuussa pidimme huolen siitä, että pääsimme käymään veli Johnin luona. Jälleen hän oli ystävällinen. Muutaman kuukauden kuluttua hän alkoi käydä kirkossa paastosunnuntaisin. Meidän lauantaikäyntimme muistuttivat häntä hänen sunnuntaikokouksistaan, ja hän tuli aina seuraavana päivänä.
Olimme innoissamme, kun veli John tuli aktiiviseksi kirkossa. Tunsimme erityistä yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Tunsimme sanoin kuvaamatonta iloa siitä, että yksi sielu oli palannut laumaan. Muutaman kuukauden kuluttua hän kävi kirkossa säännöllisesti, ja pian hänet kutsuttiin palvelemaan vanhinten koorumin johtajana.
Meille tämän kokemuksen kohokohta oli se, kun veli Johnia pyydettiin puhumaan sakramenttikokouksessa kymmenyksistä ja uhreista. Puheensa lopuksi hän kertoi Andrew’n ensimmäisestä käynnistä.
Kyynelsilmin hän kertoi: ”Andrew, et arvaakaan, kuinka suuri vaikutus sinulla oli elämääni sinä lauantaiaamuna, kun tulit ovelleni se sininen kirjekuori mukanasi. Saatoit ehkä luulla sen olevan ajanhukkaa, mutta elämääni on tullut siunauksia, koska sinä tarjosit minulle mahdollisuuden maksaa paastouhrini. Sinun palvelutyösi on yhtenä syynä siihen, että olen täällä tänään.”