2007
Polttouhriksi
Syyskuu 2007


Polttouhriksi

Kun minut hyväksyttiin yliopistoon, huusin ilosta. Kuinka voisin sitten uhrata opiskeluni palvellakseni lähetystyössä?

”Jumala sanoi Abrahamille: ’Vaimoasi Saraita – – minä siunaan – – ja annan hänen synnyttää sinulle pojan.’ – – Abraham heittäytyi kasvoilleen, [ja riemuitsi].” (1. Moos. 17:15–17; ks. JSR 1. Moos. 17:23.)

Huusin ilosta. Varmasti koko lukio kuuli. Toiset oppilaat tuijottivat minua ihmetellen, mikä oli saanut minut kiljumaan, mutten pystynyt pidättelemään iloani, kun näin nimeni Filippiinien parhaimpaan yliopistoon hyväksyttyjen luettelossa. Tunsin itseni todella siunatuksi.

”Ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak. Minä pidän voimassa liiton myös hänen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa hänen jälkeläistensäkin kanssa.” (1. Moos. 17:19.)

Kun ihmiset saivat tietää, että menisin yliopistoon, he katsoivat minua kunnioitusta tuntien. Kun ajattelin asiaa, en voinut olla hymyilemättä. Tulevaisuuteni oli järjestyksessä. Olin hyvin kiitollinen Herralle siitä, että Hän oli auttanut minua onnistumaan pääsykokeissa.

”Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: ’Abraham! – – Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, – – ja uhraa hänet – – polttouhriksi.’” (1. Moos. 22:1–2.)

”Taivaallinen Isä, en voi mennä lähetystyöhön juuri nyt. Minua varten on täällä niin paljon. Anna minun jatkaa opintojani. Kun olen suorittanut tutkintoni, menen julistamaan Sinun evankeliumiasi.

Minun täytyy jatkaa opiskelua, Isä. Tarvitsen tätä tulevaisuuttani varten.

Sinä tiedät, että olen yrittänyt taivutella laitoksen johtajaa myöntämään minulle kahden vuoden poissaololuvan. Hän ei suostu myöntämään sitä. Hän sanoi minulle, että minun pitäisi pyytää perusteltua eroa yliopistosta, jos päättäisin lähteä.

Taivaallinen Isä, en voi mennä lähetystyöhön juuri nyt. Tarvitsen tätä tulevaisuuttani varten.”

”Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa” (1. Moos. 22:6).

Sydämeni oli raskas, kun lähestyin yliopiston sihteerin toimiston ovea. Hän sanoisi minulle, että olin järjiltäni, että uhraisin lupaavan tulevaisuuden. Kuinka osaisin selittää hänelle, että Herra oli kutsunut minut?

”Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. – – Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa.” (1. Moos. 22:9–10.)

”Tulin tapaamaan yliopiston sihteeriä.”

”Asia koskee perustellun eron pyytämistä.”

”Ei, menestyn hyvin opinnoissani.”

”Ei, en ole ollut mukana missään rikoksessa.”

”Miksikö? Olen vastaanottanut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolta saamani kutsun palvella kokoaikaisessa käännytyslähetystyössä. Minun täytyy luopua opinnoistani yliopistossa palvellakseni Herraa.”

”Ei, lähetystyötä ei voi siirtää, ja palvelen kahden vuoden ajan.”

”Tiedän, että se merkitsee, etten voi palata.”

”Herran enkeli huusi hänelle taivaasta – – [ja] sanoi: ’Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.’” (1. Moos. 22:11–12.)

”Mitä? Voin anoa poissaololupaa? Laitokseni johtaja sanoi, että minun pitäisi lähteä yliopistosta, koska poissaololupa voidaan myöntää vain yhdeksi vuodeksi.”

”Yliopiston toimintaperiaatettako muutettiin hiljattain? Hän ei varmaan tiennyt asiasta, niin kuin en minäkään.”

”Kiitos oikein paljon.”

”Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: ’Näin sanoo Herra: – – Siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, – –. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.’” (1. Moos. 22:15–18.)

Palveltuani Ilagan lähetyskentällä Filippiineillä vuosina 2000–2002 jatkoin opintojani Filippiinien yliopistossa Quezon Cityssä, ja siirryin sitten Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampukselle. Odotan innolla solmivani avioliiton ja kasvattavani perheen evankeliumissa.

Herra haluaa meidän uhraavan kaiken Hänelle. Se ei tarkoita sitä, ettemme voisi saada sitä, mitä sydämemme halajaa. Joskus Hän vain haluaa nähdä, asetammeko Hänet ensimmäiseksi.

Tulosta