Kirkko otti vastaan George A. ja Bathsheba Smithiä koskevaa esineistöä
Pöydällä olevat esineet, jotka kuuluivat George A. ja Bathsheba Wilson (Bigler) Smithille, sitovat yhteen vuosisadan kirkon historiaa.
Muistoesineet – aina likinäköisen apostolin silmälasikokoelmasta valokuviin, joissa tulee esiin kirkon varhainen näkyvä historia – kertovat erään kirkon vaikutusvaltaisimman avioparin inhimillisyydestä.
Mormonin kirja, naisten päähineet, kašmirkuvioinen saali, käsintehty lippu, monet valokuva-albumit, kirjeet ja leikekirja matkasta Pyhään maahan ovat niiden esineiden joukossa, jotka täyttivät kirkon historia- ja taidemuseon kuraattorin Richard Omanin vastaanottamat useat laatikot.
George A., millä nimellä hänet tunnettiin, oli hyvin sitoutunut kirkkoon siitä asti, kun hänet vuonna 1832 kastettiin, siihen asti, kun hän kuoli vuonna 1875. Profeetta Joseph Smithin serkkuna ja innokkaana käännynnäisenä hän sanoi: ”Olin aina Josephin ystävä; hänen vihollisensa ovat minun vihollisiani” (Preston Nibley, ”Youngest Modern Apostle”, Church News, 1950–1951, lehdessä jatkokertomuksena viikoittain ilmestynyt George A. Smithin elämäkerta). Hän patikoi Siionin leirikunnan mukana vuonna 1834, karkotettiin sairaalloisten vanhempiensa kanssa Missourista vuonna 1838, ja vuonna 1840, kun hän oli niin sairas, että pystyi tuskin kävelemään, lähti lähetystyöhön Englantiin.
Myöhemmin hänestä tuli huomattava siirtokuntien perustaja, jonka mukaan nimettiin St. Georgen kaupunki Utahissa, kirkon historioitsija ja ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa.
Hänen vaimonsa Bathsheba (lausutaan BATH-sh-ba) oli Apuyhdistyksen neljäs ylijohtaja. Hän pani alulle lehden Woman’s Exponent ja puhui voimakkaasti naisten äänioikeuden puolesta. Hänen huolellisesti kokoamansa valokuva-albumit pioneereista ja hänen rasiansa, joissa oli territorion juhlallisuuksista tunnollisesti säästettyjä ryppyisiä punaisia, valkoisia ja sinisiä nauhoja, kertovat hänen uskollisesta osallistumisestaan silloisiin tapahtumiin ja hänen rakkaudestaan perhettään kohtaan.
”Hän juurrutti viiteen sukupolveen aikakirjojen pitämisen tärkeyden”, sanoi arkistonhoitaja Christy Best. ”Näen Bathsheban perhehistorian säilyttäjän roolissa – kirkon historian säilyttäjän roolissa.”
Bathsheban Mormonin kirja oli se, jota Hyrum Smith luki vähän ennen marttyyrikuolemaa; Eterin kirjan lehdenkulma on edelleen taitettuna, kuten mainitaan kohdassa OL 135:4. Vanhin Smith osti kirjan alun perin Englannista, jossa se oli painettu, ja siihen on painettu koristekirjaimin Bathsheban tyttönimi. Vanhin Smith oli tavannut Bathsheban ja asunut tämän kodissa aiemmalla lähetystyömatkallaan vuonna 1837. Hän oli paikalla, kun Bathsheba kastettiin 15-vuotiaana, ja 20-vuotias teki ”väliaikaisia järjestelyjä – – mikäli Kaikkivaltias meitä varjelee, että meidät kolmen vuoden päästä vihittäisiin”. Siellä hän myös piti kaksi ja puoli tuntia kestävän saarnan uuvuttaakseen kysymyksillä ahdistelijat. (Ks. ”Youngest Modern Apostle”.)
Kolmen vuoden kuluttua Kaikkivaltias oli todellakin varjellut heitä, mutta vastakkaisilla puolilla Atlantin valtamerta. Kirjeessä eräälle sukulaiselle juuri kutsuttu apostoli kirjoitti: ”Kerro sisar Bathsheballe, etten ole todella unohtanut häntä. – – Jos hän on naimisissa, toivota hänelle paljon onnea puolestani, ja jos hän on naimaton, toivota hänelle paljon onnea kanssani.”
George A. palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1841, kävi tapaamassa vanhempiaan ja meni sitten suoraan Biglerien kotiin. Hänet ja Bathsheba vihittiin kymmenen päivää myöhemmin, 25. heinäkuuta.
Vuonna 1844 George A. oli Michiganissa levittämässä evankeliumin sanomaa. Smithien muistoesineiden joukossa on siltä ajalta ja sieltä peräisin oleva pieni mainoslehtinen, jossa esitetään Joseph Smithiä Yhdysvaltojen presidentiksi ja luvataan ”jeffersonilaista demokratiaa”. Saatuaan kuulla marttyyrikuolemasta vanhin Smith kiiruhti kotiin. Hän vastusti Willard Richardsin rinnalla koston tavoittelemista Carthagessa.
”Carthagen vaikeuksista ja niitä seuranneesta länteen muuton haasteesta huolimatta George A. Smith oli huumorintajuinen mies”, huomautti veli Oman. ”Elämä rajaseudulla ja poliittisessa mielessä ei ollut helppoa, mutta hän oli aina hyvällä tuulella. Hänen nimensä piute-intiaanien kielellä oli ’Mies, joka pystyy hajottamaan itsensä osiin’. Kun vaarnakonferenssissa oli kuuma, oli hienoa, että hän pystyi puhuessaan ottamaan pois hiuslisäkkeensä ja pyyhkimään sillä otsaansa. Hänessä ei ollut kerrassaan mitään tärkeilevää.”
Toiminnantäyteisen elämän elettyään George A. Smith kuoli 58-vuotiaana vuonna 1875 jättäen Bathsheban leskeksi seuraavien 35 vuoden ajaksi. Hänen kuolemansa tuli järkytyksenä hänen vaimolleen, joka istui hänen vieressään, kun hän nojautui tätä vasten ja veti viimeisen henkäyksensä.
Seuraavina vuosina Bathsheba pysyi aktiivisena. Hän palveli Deseret Hospitalin johtokunnassa ja teki työtä Endowment Housessa ja temppeleissä, kun ne valmistuivat. Hän oli kuulunut ensimmäiseen Apuyhdistykseen, kun se järjestettiin vuonna 1842 Nauvoossa, ja hänet kutsuttiin Zina D. H. Youngin toiseksi neuvonantajaksi tämän palvellessa Apuyhdistyksen ylijohtajana. Sisar Youngin kuoltua sisar Smith palveli Apuyhdistyksen ylijohtajana vuodesta 1901 kuolemaansa asti vuonna 1910.
Mukailtu Church News -lehdessä 5. toukokuuta 2007 julkaistusta artikkelista.