Avaimia tulevaisuuteen
Tämä nuorukainen Italiassa tietää, että pappeutta käyttämällä hän voi rakentaa sillan onneensa.
Firenzessä Italiassa avioparit noudattivat ennen erästä vanhaa perinnettä: he kiinnittivät riippulukkoja Ponte Vecchion siltaan ja heittivät avaimet alla virtaavaan Arnojokeen merkiksi siitä, että heidän rakkautensa oli ”lukittu” iankaikkisuudeksi.
Nykyään riippulukkojen kiinnittämistä ei katsota suopein silmin, sillä aina keskiajalta peräisin olevaa historiallista siltaa halutaan suojella. Mutta 16-vuotias Cristian Morelli tietää, että jo kauan ennen Ponte Vecchiota oli olemassa todellisia avaimia – voimallisia pappeuden avaimia, jotka palautettiin profeetta Joseph Smithille vuonna 1829, kun Aaronin ja Melkisedekin pappeudet palautettiin. Yksi noista avaimista on sinetöimisvoima, ja Cristian tietää, että perheen rakkaus voidaan todellakin ”lukita” iankaikkisuudeksi. Hänen vanhempansa sinetöitiin temppelissä henkilön toimesta, jolla oli tuo pappeuden valtuus, ja jonakin päivänä hänkin aikoo saada temppelin siunaukset. Hän valmistautuu täyttämällä Aaronin pappeuden velvollisuutensa ja elämällä tämän pyhän luottamustehtävän arvoisena.
Puhdasta luovuutta
Firenze tunnetaan renessanssin – taiteen, kirjallisuuden ja tieteellisen ajattelun kukoistuskauden – synnyinsijana. Kuten lahjakkaat renessanssiajan ihmiset ennen häntä, Cristian tietää, että musiikista ja kirjoista löytyy paljon hyvää. Hän on soittanut bassokitaraa kolme vuotta ja pitää englantilaisen kirjallisuuden ja filosofian tutkimisesta.
Mutta hän tietää hyvin, että joskus ”luovuudesta” tulee syntiä. Hän tuntee joitakuita nuoria, jotka harrastavat vääränlaista musiikkia tai pornografista viihdettä. Koska Cristian muistaa olevansa pappeudenhaltija, hän tietää, että hänen täytyy olla erilainen.
Puhdistavaa tulta
Vuonna 1497 eräs firenzeläismunkki sai kaupunkilaiset polttamaan kaiken omaisuuden, jota saatettaisiin pitää maailmallisena tai jumalattomana, kuten peilit, kalliit vaatteet ja taideteokset. Vuonna 2008 Cristianin menettelytapa on hieman erilainen. Sen sijaan että yrittäisi puhdistaa ympärillään olevan yhteiskunnan hän tavoittelee Pyhän Hengen tulta puhdistaakseen oman elämänsä.
”Se voi olla vaikeaa”, Cristian sanoo. Hänen seminaariluokassaan on vain neljä oppilasta, eivätkä he voi kokoontua joka päivä, koska he asuvat hajallaan niin laajalla maantieteellisellä alueella. Hän tuntee usein olevansa yksin, mutta hän tietää, että koettelemuksista voi saada pyhittävää voimaa. Innoitusta saadakseen hän katsoo muita, jotka ovat kohdanneet vastustusta.
Jeesuksen Kristuksen apostoli Pietari koki koettelemuksia Cristianin kotimaassa ollen vangittuna Roomassa ja kokien todennäköisesti siellä marttyyrikuoleman. Näihin aikoihin asti Pietarilla ollutta pappeuden valtuutta on kuvattu usein siten, että hän pitelee suuria avaimia. Pietarin tavoin Cristiankin haluaa olla tosi opetuslapsi ja pysyä sitoutuneena pappeuden tehtäviinsä, olipa hinta mikä hyvänsä.
Toinen Cristianin sankareista on Nefi. ”Pietarin tavoin Nefinkin oli kestettävä useita koettelemuksia”, Cristian sanoo. ”Nuo koettelemukset auttoivat tekemään hänestä sellaisen kuin hän oli.”
Rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen ja turvasatama, jota Cristian sanoo kodikseen, auttavat tekemään hänestä sen, mitä hän on – myöhempien aikojen pyhä, joka on sitoutunut kunnioittamaan pappeuttaan, palvelemaan lähetystyössä ja tulemaan jonakin päivänä vanhurskaaksi aviomieheksi ja isäksi.
Keskittyneenä iloon
Sellaiset tavoitteet erottavat Cristianin hänen ystävistään. ”Olen halunnut palvella lähetystyössä siitä asti kun olin Alkeisyhdistyksessä”, hän sanoo. Valitettavasti hänen ystävänsä eivät välitä kuulla hänen uskonkäsityksistään tai minkäänlaisesta uskonnosta, koska ”he ovat niin keskittyneet opiskeluun, urheilemiseen ja hauskanpitoon”.
Hän muistaa saaneensa hengellisiä kokemuksia jakaessaan sakramenttia diakonina ja paastotessaan erään sairaan sukulaisen hyväksi. Hän tuntee suurta tyydytystä kotiopetuksesta, kun hän ”voi huomata eron vierailua ennen ja sen jälkeen”, kun perheet, joita hän ja hänen isänsä opettavat, ”saavat lohtua ja ovat kiitollisia sanoista, jotka on lausuttu”.
Ne ovat tunteita ja kokemuksia, joita monet Cristianin ystävistä eivät voi ymmärtää. Hän saattaa tuntea toisinaan tulevansa ymmärretyksi väärin, mutta hengellinen näkemys on siunaus, jota hän ei halua koskaan menettää. Niin kuin sokea mies, jonka Vapahtaja paransi eräässä Cristianin lempikertomuksista Uudessa testamentissa (ks. Joh. 9:1–11), Cristian voi selkeästi nähdä evankeliumin ilon, kun taas monet hänen ystävistään ovat yhä sokeita sille.
Näkemyksen välittämistä
Se on yksi syy siihen, miksi hän odottaa palvelemista lähetystyössä: auttaa muita näkemään hengellisiä tosiasioita, joiden ymmärtämisellä häntä on siunattu. Lapsuudestaan asti hän on ollut hyvä ystävä lähetyssaarnaajien kanssa ja tuntenut surua aina, kun joku heistä on saanut siirron. ”Ajan kuluessa saatan unohtaa lähetyssaarnaajan nimen, mutta en koskaan unohda kokemusta. Jokainen on tehnyt vaikutuksen”, hän sanoo. ”Haluan olla niiden lähetyssaarnaajien kaltainen, jotka olen tähän mennessä tuntenut.”
Erityisen suuren vaikutuksen Cristianiin tekee päättäväisyys, jota hän näkee tarjoutuessaan työhön lähetyssaarnaajien kanssa. Vaikka ”monet ihmiset ehkä sanovat ehdottomasti: ’Ei, en ole kiinnostunut’ tai lyövät oven kiinni heidän nenänsä edestä, he vain jatkavat”, Cristian kertoo. ”He koputtavat taas seuraavaan oveen ja yrittävät välittää tiedon evankeliumista jollekulle toiselle.”
Cristian valmistautuu omaan lähetystyöhönsä paitsi pysymällä puhtaana ja tutkimalla evankeliumia niin myös pukeutumalla tilanteeseen sopivasti – ilman näyttämisenhalua.
Muoti on iso asia Firenzessä, mutta Cristianille kalliit vaatteet eivät ole tärkeitä. Sunnuntaisin ”käytän valkoista paitaa, pikkutakkia ja solmiota osoittaakseni kunnioitusta lepopäivälle ja Herralle”, Cristian sanoo. Hän tietää, että se auttaa häntä noudattamaan lähetyssaarnaajien pukeutumisohjetta. Muulloin viikolla hän pukeutuu niin kuin haluaa. ”En ole koskaan pitänyt muodin seuraamisesta”, hän sanoo. ”En välitä, mitä minulla on päälläni, kunhan pukeudun asianmukaisesti” – kiinnittämättä huomiota siihen, kenen nimi tuotemerkissä on.
Onnen avaimia
Cristian odottaa Melkisedekin pappeuden saamista, temppeliendaumenttia, kutsua palvella kokoaikaisena lähetyssaarnaajana ja jonakin päivänä tilaisuutta ”lukita rakkautensa” omaksi iankaikkiseksi perheekseen.
Lopuksi Cristian odottaa Jeesuksen Kristuksen toista tulemista. ”Minua lohduttaa tieto siitä, että kun Hän tulee”, maailman synnit ja kaikki niistä johtuva murhe ”ovat ohi”. Siihen asti Cristian kunnioittaa niitä, joilla on pappeuden avaimet, ja pitää liitot, jotka tuovat hänet lähelle Vapahtajaa. Hän tietää, että se on ainoa tapa olla hengellisesti turvassa ja iankaikkisesti onnellinen.