Ensimmäinen näky
KUULKAA ÄÄNTÄ PROFEETAN
Huhtikuun 2005 yleiskonferenssipuheesta.
Kasvuvuosinani Saksassa osallistuin kirkon kokouksiin monissa eri paikoissa ja oloissa – vaatimattomissa takahuoneissa, upeissa huviloissa ja erittäin toimivissa nykyaikaisissa seurakuntakeskuksissa. Kaikkia näitä rakennuksia yhdisti yksi tärkeä tekijä: Jumalan Henki oli läsnä ja tunsimme Vapahtajan rakkauden, kun kokoonnuimme yhteen seurakuntaperheenä.
Zwickaun kappelissa oli vanhat palje-urut. Joka sunnuntai jonkun nuorista miehistä piti pumpata lujatekoista vipua, joka liikutti palkeita, jotta urut toimivat. Minulla oli toisinaan suuri etuoikeus auttaa tässä tärkeässä tehtävässä.
Kun seurakunta lauloi rakkaita palautuksen laulujamme, minä pumppasin kaikin voimin, jottei uruista loppuisi ilma. Palkeiden käyttäjällä oli istumapaikka, jolta näki erinomaisesti ikkunaan tehdyn lasimaalauksen, joka kaunisti kappelisalin etuosaa. Lasimaalaus esitti ensimmäistä näkyä, Joseph Smithiä polvistuneena pyhässä lehdossa katse luotuna kohti taivasta ja valopatsasta.
Kun seurakunta lauloi ja jopa kun jäsenemme pitivät puheita ja todistivat, minä katselin usein tätä kuvaa maailmanhistorian mitä pyhimmästä hetkestä. Sieluni silmin näin, miten Joseph sai tietoa, todistuksen ja jumalallisia ohjeita, kun hänestä tuli siunattu väline taivaallisen Isämme käsissä.
Tunsin erityisen hengen, kun tarkastelin tuossa ikkunassa kuvattua kaunista näkymää. Näin kuvan pyhässä lehdossa olevasta uskovasta nuoresta pojasta, joka teki rohkean päätöksen rukoilla vilpittömästi taivaallista Isäämme, joka kuunteli häntä ja vastasi hänelle rakastavasti.
Olin nuori poika toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, ja asuin raunioina olevassa kaupungissa tuhansien kilometrien päässä Pohjois-Amerikan Palmyrasta, yli sata vuotta varsinaisen tapahtuman jälkeen. Pyhän Hengen yleismaailmallisella voimalla tunsin sydämessäni ja mielessäni, että oli totta, että Joseph Smith näki Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ja kuuli Heidän äänensä.
Tuolla nuorella iällä Jumalan Henki lohdutti sieluani ja antoi varmuuden siitä, että se pyhä hetki oli tapahtunut, hetki, joka oli alkuna maailmanlaajuiselle liikkeelle, jonka oli määrä vieriä, ”kunnes se on täyttänyt koko maan” (OL 65:2). Minä uskoin Joseph Smithin todistukseen tuosta ihanasta kokemuksesta pyhässä lehdossa silloin, ja minä uskon siihen nyt. Jumala on jälleen puhunut ihmiskunnalle!