Lauman kaitseminen: johtamistaitojen opettaminen nuorille

Haastattelusta presidentti Dieter F. Uchtdorfin, joka on toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin M. Russell Ballardin kanssa.

Joidenkuiden nuorten mielestä aikuisuus on kaukana edessä. Mutta ennen pitkää nouseva sukupolvi johtaa kodeissaan ja kirkossa. Mitä me voimme opettaa heille nyt?

Nousevan sukupolven valmistaminen luomaan vahvoja perheitä, johtamaan kirkkoa ja palaamaan taivaallisen Isänsä luo on tärkeä tehtävä, joka koskettaa johtajia, opettajia ja ennen kaikkea vanhempia. ”Tehtävä rakentaa johtajuutta kirkon piirissä kuuluu isälle ja äidille”, selittää vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista. ”Nuorten kasvaessa ja kypsyessä teini-iän vuosinaan ja edetessä kohti aikuisuutta kirkko alkaa ottaa tärkeää roolia tässä kehityksessä antamalla nuorille tilaisuuksia johtaa, mutta se alkaa kotoa.”

Seuraavassa vanhin Ballard ja presidentti Dieter F. Uchtdorf, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, esittävät omien havaintojensa ja kokemustensa perusteella kymmenen periaatetta, jotka liittyvät johtamistaitojen opettamiseen nuorille.

1. Aloittakaa kotona

Johtajana olemista voi opettaa kotona yksinkertaisimmissakin tilanteissa, kuten kun isä tai äiti on valmistamassa ruokaa tai korjaamassa jotakin kotona, vanhin Ballard kertoo.

”Minun mielestäni mikään ei korvaa sitä, että isä tai äiti ottaa lapsen – vaikka tämä olisi pienikin – mukaan ja näyttää lapselle, mitä hän tekee ja kuinka hän sen tekee. Pelkästään olemalla isänsä tai äitinsä vierellä lapsi oppii tietämään paljon elämästä ja siitä, miten asioita tehdään. Näin lapsi myös oppii tuntemaan, että hän kuuluu perheneuvostoon.

On tilanteita, jolloin nuorilla ei ole kotona sekä isää että äitiä. Tietenkin ymmärrämme sen. Joku kuitenkin kasvattaa heitä, ja juuri tuo henkilö on se, joka opettaa heitä tekemään asioita ja johtamaan.”

Evankeliumia voidaan oppia kotona silloinkin, kun nuoret ovat kirkon jäseniä mutta heidän vanhempansa eivät ole, presidentti Uchtdorf sanoo. Seurakunnan johtohenkilöt voivat kutsua vanhempia – olivatpa vanhemmat myöhempien aikojen pyhiä tai eivät – mukaan lastensa toimintaan kirkossa. Jotkin parhaista menetelmistä ovat jo olemassa olevien välineiden käyttämistä.

”Johtajat voivat hyödyntää kirkossa jo olevia välineitä – Nuorten voimaksi -kirjasta ja Uskollisuus Jumalalle ja Edistyminen -ohjelmia. Kirjasessa Opas vanhemmille ja nuorten johtajille selitetään, kuinka me voimme auttaa nuoriamme suorittamaan nämä ohjelmat ja oppimaan johtamistaitoja”, presidentti Uchtdorf sanoo. ”Viekää nämä välineet nuorten koteihin. Kutsukaa vanhemmat auttamaan lapsiaan tavoitteiden saavuttamisessa ja tehtävien suorittamisessa ja muissa hyvissä asioissa, joita on tarjolla.

Vaikka se edellyttääkin johtajilta erityistä ponnistelua, se auttaa näitä vanhempia panemaan alulle ne johtamisen mahdollisuudet, joita perhe-elämä tuo tullessaan. Se myös osoittaa heille, mihin me uskomme ja mitä me yritämme saada aikaan. Se osoittaa heille, että kirkko yhdistää perheitä ja että se edustaa hienoja arvoja – arvoja, jotka tekevät meistä enemmän Kristuksen kaltaisia. Se osoittaa näille vanhemmille, että ’me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta – –, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa’ (2. Nefi 25:26). Jos me käytämme sitä, mitä meillä jo on, me voimme auttaa kaikkia nuoriamme tulemaan johtajiksi.”

2. Opettakaa neuvostossa

Vanhin Ballard huomauttaa, että aikuisjohtajat ottavat usein itselleen vastuun, joka itse asiassa kuuluu nuorille. ”Johtamistaidot nuorten keskuudessa kasvavat, kun johtajat neuvottelevat perinpohjaisesti järjestöönsä kuuluvien kanssa”, hän sanoo. ”Sanotaan esimerkiksi, että diakonien koorumissa on viisi poikaa, jotka ovat aktiivisia, ja kolme, jotka eivät ole. Kenen tehtävänä on tuoda takaisin ne kolme, jotka eivät ole aktiivisia? Aivan liian monet johtajat sanoisivat, että se on heidän tehtävänsä.”

Sen sijaan johtajan pitäisi tuoda asia käsiteltäväksi yhteiseen neuvostoon koorumin johtokunnan jäsenten kanssa ja kysyä: ”Mitä aiomme tehdä, kuinka aiomme tehdä sen ja kuka tekee mitäkin?” vanhin Ballard sanoo.

”Jos nuoret näkevät, että piispa tai joku toinen johtaja hoitaa kaiken, ei ota muita mukaan eikä tuo neuvostoon kaikkia voimavaroja, joita hänellä on käytettävissään, nuoret alkavat ajatella, että niin johtaja tekee. Hyvin murheellista on, kun piispa ajattelee: ’Tämä on minun seurakuntani, ja me teemme tämän minun tavallani’ unohtaen, että kyse on Herran seurakunnasta. Meidän pitäisi pyrkiä tietämään, mitä Hän haluaa meidän tekevän ja kuinka Hän haluaa meidän saattavan voimavarat yhteen saadaksemme jotakin aikaan.”

3. Tarjotkaa opetustilaisuuksia kotona ja kirkossa

On välttämätöntä, että nuorilla on tilaisuuksia opettaa – jopa niinkin yksinkertaisia kuin todistuksen lausuminen, ajatuksen esittäminen jostakin pyhien kirjoitusten kohdasta tai evankeliumin periaatteiden vahvistaminen pienissä keskusteluryhmissä, presidentti Uchtdorf muistuttaa. Hän lisää, että opettaminen on johtamisen ydin.

”Usein nuoremme ovat ainoita jäseniä koulussaan, joten heidän pitää oppia, että he ovat todella arvokkaita ja että he tuntevat uskontonsa. Heidän pitää ymmärtää, että tekivätpä he mitä tahansa, he opettavat koko ajan. Autamme nuoriamme suuresti, jos me tarjoamme heille opetustilaisuuksia ja kannustamme heitä olemaan häpeämättä evankeliumia.”

Kirkon organisaatio tarjoaa tilaisuuksia paitsi hengelliseen kasvuun niin kasvuun muillakin alueilla. Presidentti Uchtdorf sanoo urastaan ilmailualalla: ”Kaiken sen, mikä auttoi minua saavuttamaan sen, mitä ammatissani saavutin, opin kirkossa.”

Hän sanoo näkevänsä nyt saman tapahtuvan perheensä jäsenten kohdalla. ”Lasteni pojat tunnetaan kirkon jäsenyydestään, ja heidät tunnetaan luokkiensa parhaina esiintyjinä. Miksi? Koska he ovat oppineet nämä taidot kotona ja kirkossa. He eivät edes tiedosta, että he oppivat sellaista – niin vain tapahtuu.”

4. Auttakaa heitä voittamaan pelko

Vanhin Ballard kutsuttiin piispaksi, kun hän oli alle 30-vuotias. ”Olin hyvin huolissani”, hän muistelee. ”En ollut koskaan aiemmin ollut piispa. Molemmat neuvonantajani olivat kyllin vanhoja isäkseni. Ajattelin kaikkia piispoja, joita minulla oli ikinä ollut, ja yritin koota heidän esimerkistään niitä asioita, joita ihailin ja joita pidin arvokkaina. Mutta viime kädessä vasta tehtävän tekeminen, olipa se mikä hyvänsä, auttaa voittamaan pelon.”

Pelko kuuluu luonnostaan uuteen tehtävään, vanhin Ballard lisää. ”12-vuotiasta, josta tulee diakonien koorumin johtaja, pelottaa hieman. Hän saattaa miettiä: ’Kuinka johdan kokouksen?’ No, hänelle näytetään, kuinka se tehdään. Hän voi tehdä virheitä, ja se voi olla vaikeaa. Mutta muutaman kerran jälkeen hän tietää pystyvänsä siihen. Hän on ottanut valtavan askeleen eteenpäin. Kun osaa tehdä jotakin, voikin äkkiä johtaa pelkoa tuntematta.”

Myös ymmärrys siitä, keitä me olemme, tuo varmuutta, presidentti Uchtdorf lisää. ”Ajatellaan vaikka Moosesta Kallisarvoisessa helmessä. Hän saa tietää, että hänet on luotu Jumalan kaltaiseksi ja että Jumalalla on hänelle tehtävä. On erilaista, kun tietää olevansa Herran asialla. Siksi nuortemme pitää tietää, keitä he ovat ja että Herra on heidän kanssaan.

Kun olin teini-ikäinen, eräs lähetyssaarnaaja opetti luokkaamme, koska lähetysseurakuntamme oli pieni. Eräs asia, jonka hän sanoi, painui syvälle mieleeni: ’Kun Jumala on kanssasi, kuka voi olla sinua vastaan?’ Sellainen varmuus tuo voimaa tehdä asioita, vaikka pelkääkin, vaikka tunteekin, ettei ole pätevä tekemään niitä.”

5. Antakaa heidän oppia velvollisuutensa

Johtajat saattavat tuntea houkutusta johtaa, huolehtia musiikista tai rukoilla nuorten takkavalkeaillassa tai muussa kokouksessa, mutta heidän pitäisi olla ”varjojohtajia” ja valvoa nuoria, jotka hoitavat nämä tehtävät, presidentti Uchtdorf mainitsee.

”Se voi olla haaste vanhemmille ja johtajille, koska he tietävät osaavansa luultavasti tehdä sen nopeammin tai paremmin. Vaatii kärsivällisyyttä antaa nuorten tehdä sen. Joskus siihen kuuluu, että antaa heidän tehdä virheitä. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ’Että minun kansaani voitaisiin opettaa täydellisemmin ja se saisi kokemusta ja tietäisi täydellisemmin velvollisuuksistaan ja siitä, mitä minä vaadin sen käsistä’ (OL 105:10, kursivointi lisätty).

Te näytätte esimerkin ja annatte heidän opetella. Miettikää Vapahtajaa. Hän antaa meidän tehdä Hänen työtään täällä eri tehtävissä. Hän on kärsivällinen meitä kohtaan. Niin meidänkin pitää olla nuoriamme kohtaan.”

Vanhin Ballard kertoo esimerkkinä kokemuksen, joka hänellä oli lähetystyöstä palanneen lapsenlapsensa kanssa, joka halusi ripustaa jotakin asuntonsa kevyttiiliseinille. Vanhin Ballard meni tämän nuoren miehen asunnolle ja näytti, kuinka reikiä porataan ja holkkeja asennetaan.

”Tein yhden ja kysyin sitten häneltä, minne hän halusi laittaa seuraavan. Hän näytti minulle, ja minä sanoin: ’Hyvä on, laita se siihen. Näit minun tekevän sen. Tee sinä se nyt. Tässä on porakone.’ Niin hän sitten tekikin. Ja hän hoiti loputkin niistä. Hän eteni hitaasti, koska hän oli hermostunut. Olisin voinut tehdä kaiken kaksi kertaa nopeammin. Mutta nyt hän osaa sen. Se kasvatti hänen itseluottamustaan. Jos hän haluaa ripustaa jotakin muuta, hän vain tulee lainaamaan työkalun. Toivon, että hän tuo sen takaisin!”

6. Antakaa heille kokonaiskuva

On tärkeää selittää nuorille, että yksi niistä syistä, miksi heitä pyydetään tottelemaan ja palvelemaan, on se, että tulevaisuudessa he johtavat perhettä ja kirkkoa. Mutta heidän kuuliaisuudestaan ja palvelemisestaan on heille enemmänkin hyötyä kuin se, että ne valmistavat heitä tuleviin perheen ja kirkon tuomiin tehtäviin. Ne valmistavat heitä myös toteuttamaan oman elämäntehtävänsä.

Keskittyminen kokonaiskuvaan on siunaukseksi paitsi nuorille niin myös heidän johtajilleen, presidentti Uchtdorf toteaa. ”Joskus keskitymme mielestäni liikaa yksityiskohtiin. Jos aikuisjohtajamme välittävät nuorten sydämeen ja mieleen kokonaiskuvan tarkoituksistamme ja mahdollisuuksistamme, yksityiskohdat hoituvat helposti.”

Erittäin tärkeää on myös ymmärtää nuoria ja viestiä heidän kanssaan selkeästi ja ystävällisesti, hän lisää. ”Kun olin 13-vuotias, minut kutsuttiin diakonien koorumin johtajaksi. Seurakunnanjohtajamme käytti muutaman minuutin siihen, että hän etsi luokkahuoneen ja haki minut käytävästä keskustellakseen kanssani ja kertoakseen minulle, mitä minun piti tehdä. Hän antoi hienoja ohjeita siitä, mitä sekä hän että Herra odottivat minulta.

Tiedättekö, kuinka monta diakonia meidän luokassamme oli? Kaksi. Mutta silti hän käytti aikaa valmistaakseen itseään ja valmistaakseen minua. Siitä on 50 vuotta, ja muistan yhä, miten se kosketti sydäntäni. Hän halusi minun onnistuvan. Hän osoitti minulle huomiotaan ja antoi aikaansa. Hän antoi ystävällisiä mutta selkeitä ohjeita, ja hän hoiti seurannan.”

7. Tehkää heistä tilivelvollisia

Presidentti Uchtdorf sanoo, ettei Herra tarvitse ihailijoita vaan seuraajia. ”Johtajaksi oppii olemalla ensin seuraaja. Pyhissä kirjoituksissa käsketään ’toimimaan’ eikä olemaan ’toiminnan kohteita’ (2. Nefi 2:26).

Seuraava askel on seuranta. Sen me opimme temppelissä – periaatteen tulla takaisin antamaan selonteko. Jotkut johtajistamme arastelevat kuitenkin ohjeiden antamista, ystävällistä mutta selkeää viestiä siitä, mitä odotetaan, ja sitten seurantaa. Asiat eivät tule tehdyksi täydellisesti, mutta kun nuoret yrittävät, rohkaiskaa heitä. Nuoret muistavat sen. He eivät ehkä muista sanoja mutta he muistavat tunteet.”

8. Tietäkää, että olette oikeutettuja innoitukseen

Kun vanhin Ballard oli nuori piispa, riehakas yhdeksänvuotias poika aiheutti Alkeisyhdistyksen opettajalleen paljon huolta. Muutaman viikon kuluttua opettaja toi pojan piispan toimistoon ja sanoi: ”Piispa, tässä on yksi laumastasi. Kaitse häntä.”

Piispa Ballard ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Mutta sillä hetkellä hän sai ajatuksen: pyytää lasta raportoimaan joka viikko käytöksestään Alkeisyhdistyksessä. Piispa Ballard esitti pojalle haasteen, ja se muutti pojan asenteen. Lapsi huomasi voivansa toimia toisin.

”Minulla ei ollut mielessäni sitä tilivelvollisuuden ajatusta, ennen kuin hän tupsahti eteeni”, vanhin Ballard sanoo. ”Mutta Henkensä voimalla Herra innoittaa kelvollista ja vanhurskasta opettajaa tai johtajaa tietämään, mitä tehdä ja mitä sanoa, jotta kenestä tahansa, ja etenkin nuoristamme, saataisiin esiin parhain.”

Siitä yhdeksänvuotiaasta tuli muuten mainio kaveri, vanhin Ballard kertoo. Hän palveli lähetystyössä ja solmi temppeliavioliiton, ja hänestä tuli suuri johtaja.

Innoituksen saamisen edellyttämä hengellinen valmistautuminen vaatii työtä, presidentti Uchtdorf toteaa, mutta se on välttämätöntä. Hän oppi samankaltaisen läksyn lentäjänurallaan. Hän kertoo, että 747-lentokoneilla lentäminen oli hauskaa, mutta sellaisen koneen ilmaan saamiseen tarvittavat valmistelut olivat työläitä. ”Opettajalle tai johtajalle työtä on rukoileminen ja se, että ottaa selville, mitä kukin yksittäinen nuori mies tai nainen tarvitsee. Johtajien pitää myös huolehtia siitä, ettei nuorten ohjelma ole vain hauskanpitoa ja pelaamista vaan suurenmoisia, riemullisia tapahtumia, jotka auttavat heitä edistymään omassa elämässään ja tulemaan sellaisiksi, millaisiksi heidät on tarkoitettu tulemaan.”

9. Viekää tietoa takaisin kotiin

Viime kädessä johtajien – erityisesti piispakuntien – pitää olla vastuussa siitä, että he neuvovat ja opettavat sopivalla tavalla vanhemmille, mitä seurakunnan nuorten parissa tapahtuu. Piispojen ja seurakunnanjohtajien ei pidä paljastaa henkilökohtaisia, luottamuksellisia asioita, mutta he voivat opettaa yhteisesti yleisistä huolenaiheista.

”Jos olisin piispa tänä päivänä”, vanhin Ballard sanoo, ”en uskoakseni epäröisi mennä pappeuskokouksen ja Apuyhdistyksen opetustuokioon viidentenä sunnuntaina puhumaan vanhemmille joistakin huolenaiheista, joita minulla olisi nuorista. Sanoisin heille: mitä tiedän nuoristanne puhuteltuani heitä vuosien varrella, on heidän ja minun välinen asia, ja he tietävät sen. En petä heidän luottamustaan. Mutta yleisesti ottaen meillä on ongelma. Teidän vanhempien on syytä tietää siitä ja tarttua siihen…’ Jotkut vanhemmat pelkäävät ehkä kuulla siitä, mitä todella tapahtuu. Mutta heidän pitää tietää.”

10. Ymmärtäkää nuorten iankaikkiset mahdollisuudet

”Olemme nostaneet rimaa”, vanhin Ballard sanoo. ”Mutta sitä ei ole nostettu vain nuorten osalta. Sitä on nostettu vanhempien osalta, joilla on ensisijainen vastuu opettaa lapsilleen periaatteita. Sitä on nostettu johtajien osalta. Sitä on nostettu opettajien osalta. Meidän jokaisen on otettava askel ylöspäin maailmassa, joka on rappioitumassa niinkin nopeasti kuin tämä.

Näemme, että he rakastavat Herraa”, hän jatkaa. ”Muistakaa, että Hän rakastaa heitä. Opettamanne nuoren miehen tai nuoren naisen pienessä kehossa on iankaikkinen henki. Nämä nuoret kuuluvat taivaalliselle Isällemme, ja Hän on hyvin kiinnostunut kaikkien lastensa elämästä. Meidän on pidettävä tuo todistuksen liekki palamassa heissä.”

Haastattelusta presidentti Dieter F. Uchtdorfin, joka on toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin M. Russell Ballardin kanssa.