Kutsu toimintapäivään
”Kootakseen yhteen kaikki – – Jumalan lapset” (Joh. 11:52).
”Muistathan, että tänään koulun jälkeen on toimintapäivä”, äiti sanoi aamiaisella.
Clarissa huokaisi. ”Tiedän.”
”Mikä hätänä?” äiti kysyi. ”Luulin, että pidät toimintapäivistä.”
”On ne ihan mukavia”, Clarissa sanoi.
”Muistatko, miten innoissasi olit niistä, kun täytit kahdeksan?” äiti kysyi. ”Ja sinä pidät sisar Cobianista.”
”Hän on kiva”, Clarissa sanoi. ”On vain kurjaa, kun siellä ei ole muita kuin Ashley ja minä. Minä pidän Ashleystä, ja hän on aina kiltti minulle. Mutta hän on melkein 12-vuotias, ja minä täytin vasta 9. En oikein tiedä, mitä sanoisin hänelle. Se ei ole yhtään hauskaa.”
Äiti kietoi kätensä Clarissan ympärille. ”Ikävää, että sinusta tuntuu kurjalta. Meillä on pieni Alkeisyhdistys eikä paljon tyttöjä, mutta olen varma, että sinulla on mukavaa tänään iltapäivällä.”
Koulun jälkeen Clarissa käveli yhden korttelin matkan kirkolle, missä toimintapäivä pidettiin. Sisar Cobian ja Ashley tervehtivät häntä iloisesti. Alkurukouksen jälkeen sisar Cobian sanoi: ”Kysyin Alkeisyhdistyksen johtajalta tytöistä, jotka kuuluvat Alkeisyhdistykseen mutta eivät käy toimintapäivässä eivätkä Alkeisyhdistyksessä. Minulla on tässä luettelo tytöistä ja heidän puhelinnumeroistaan. Ajattelin, että jos soittaisimme heille ennen jokaista toimintapäivää, he saattaisivat tulla joukkoomme.”
”Se on hyvä ajatus!” Clarissa huudahti. ”Olisi hauskaa, jos täällä olisi enemmän tyttöjä.”
Sisar Cobian hymyili. ”Olen iloinen siitä, että pidät ideasta, koska haluan pyytää sinua soittamaan tytöille ennen seuraavaa toimintapäiväämme.”
”Minuako?” Clarissa nielaisi. Hän ei ollut kovin innoissaan. Sisar Cobian antoi hänelle luettelon. Hän tunsi kaikki tytöt koulusta, ja jotkut heistä kävivät toisinaan kirkossa. Mutta voisi olla pelottavaa soittaa ja kutsua heidät.
”Teetkö sen?” sisar Cobian kysyi.
Clarissa katsoi luetteloa uudelleen. Jotkut näistä tytöistä olivat hänen ikäisiään. Toimintapäivä olisi paljon hauskempi, jos hekin tulisivat. ”Tietysti”, hän sanoi.
Ennen seuraavaa toimintapäivää Clarissa soitti luettelossa oleville tytöille. Hän jätti viestejä tai puhui kaikkien kanssa. Se ei ollut ollenkaan vaikeaa.
Seuraavana päivänä koulussa Olivia, yksi tytöistä, joille Clarissa oli soittanut, kysyi häneltä, voisivatko he kävellä toimintapäivään yhdessä. Clarissa oli innoissaan! Koulun jälkeen Clarissa ja Olivia kävelivät yhdessä kirkolle. Kun he menivät Alkeisyhdistyksen huoneeseen, sisar Cobian tervehti heitä leveästi hymyillen.
Ennen seuraavaa toimintapäivää Clarissa soitti taas tytöille. Olivia halusi innokkaasti tulla uudelleen. Chelsea sanoi, että hänkin tulisi. Seuraavana iltapäivänä Clarissa oli hyvin onnellinen kävellessään seurakuntakeskukseen Olivian ja Chelsean kanssa.
Sinä iltana Clarissa kertoi äidilleen, kuinka hauska toimintapäivä oli, kun tyttöjä oli enemmän. ”Kunpa Madison tulisi”, Clarissa sanoi. ”Hän on minun paras ystäväni.”
”No, miksei hän voi tulla?” äiti kysyi.
”Äiti, hän ei ole luettelossa. Hän ei ole kirkon jäsen.”
”Ei se haittaa”, äiti sanoi. ”Sinä teet lähetystyötä, kun kutsut hänet. Olet jo nyt lähetyssaarnaaja kannustamalla Oliviaa ja Chelseaa.”
Clarissa mietti sitä. Kun hän soitti taas toimintapäivätytöille, hän soitti Madisonillekin. Madison kysyi äidiltään, saisiko hän tulla, ja hänen äitinsä antoi luvan. Clarissa ei voinut uskoa, kuinka helppoa se oli. Hän mietti, miksi hän ei ollut kutsunut Madisonia kuukausia sitten!
Sen viikon toimintapäivässä sisar Cobian ilmoitti jotakin jännittävää. Seuraavana toimintapäivänä he saisivat erityisvieraan, joka opettaisi heitä koristelemaan kakkuja. Clarissa ja Madison hymyilivät toisilleen. Se kuulosti hauskalta! Kun he sinä iltapäivänä lähtivät, Madison sanoi: ”Kiitos, kun kutsuit minut. Haluan tulla seuraavalla kerralla koristelemaan kakkuja.”
Heti seuraavana päivänä Clarissa alkoi puhua kaikille ystävilleen koulussa kakunkoristelutoiminnasta. Madison auttoi. Monet heidän ystävistään sanoivat haluavansa tulla.
”Seuraavassa toimintapäivässämme saattaa olla 15 tyttöä”, Clarissa kertoi äidilleen.
”Viisitoista!” äiti huudahti. ”Mistä sinä löysit niin monta tyttöä?”
”Olen kutsunut kaikki tytöt meidän luokalta”, Clarissa sanoi.
”Sehän on hienoa!” äiti sanoi. ”Mutta sinun on parasta kertoa sisar Cobianille, että hän osaa varautua niin moneen.”
Clarissa soitti sisar Cobianille kertoakseen hänelle, kuinka monta tyttöä oli odotettavissa. Toimintapäivänä Alkeisyhdistyksen huone oli täynnä tyttöjä, jotka juttelivat ja nauroivat koristellessaan kakkuja. Sisar Cobian iski silmää Clarissalle ja hymyili hänelle leveästi.
Jälkeenpäin Clarissa auttoi sisar Cobiania siivoamaan. Hänen ystävänsä Emily tuli hyvästelemään. ”Kiitos”, hän sanoi ujosti sisar Cobianille. ”Sopiiko, että kutsun isosiskoni ja kaksi serkkuani seuraavalla kerralla?”
Sisar Cobian hymyili. ”Se olisi hienoa, Emily”, hän sanoi.
Clarissa malttoi tuskin odottaa seuraavaa toimintapäivää!
Kuvitus Jennifer Tolman