Kukaan ei saa koskaan tietää
Minä synnyin ja vartuin Burleyssä Idahossa Yhdysvalloissa. Isälläni oli siellä maa- ja karjatila, joten aikani kului tekemällä työtä ulkoilmassa. Sukuni on kuulunut kirkkoon sukupolvien ajan, ja sain kasvatukseni uskollisessa kodissa. Mutta kun olin lukiossa, todistustani koeteltiin tilaisuudella, jota olin tavoitellut.
Tiesin lukiostamme henkilön, joka oli ollut vaihto-oppilaana. Ajattelin, että se kuulosti kiinnostavalta kokemukselta, joten hain taustatietoja vaihto-oppilaana olemisesta, otin selville hakumenettelyn ja lähetin hakemuksen. Minut hyväksyttiin. Olin silloin 16-vuotias. Olin opiskellut vuoden saksaa, joten otaksuin neuvojani tavoin, että minut lähetettäisiin Saksaan. Siinä nimenomaisessa vaihto-oppilasohjelmassa koottiin kaikki tiedot oppilaasta, yhdistettiin ne halukkaisiin isäntäperheisiin ja sitten päätettiin vaihto-oppilasmaa.
Kun minut hyväksyttiin, minut määrättiin Brasiliaan, ja minä suostuin siihen. Asuin erään suurenmoisen perheen luona São Paulossa. Heillä oli kuusi poikaa ja yksi tyttö, aivan kuten omassa perheessäni kotona. Onneksi he puhuivat englantia. Kokemus osoittautui hienoksi, vaikka olinkin siellä vain kesän ajan.
Ollessani Brasiliassa sain muutamia ystäviä, jotka olivat siinä elämänvaiheessa, että he kokeilivat kaikenlaista. He alkoivat kutsua minua lähtemään ulos pitämään hauskaa joidenkuiden tapaamiensa tyttöjen kanssa.
Olin tuhansien kilometrien päässä kotoa maassa, jossa minua ei tuntenut kukaan muu kuin isäntäperheeni. Ystävät, joilla oli tapana kutsua minua lähtemään mukaansa, käyttivät lausetta: ”Kukaan ei saa koskaan tietää.” Monessa suhteessa se oli totta. Ainakaan kukaan amerikkalaisesta perheestäni ei saisi koskaan tietää. Olin teini-ikäinen, kaukana kotoa, ja minua kutsuttiin tekemään jotakin, mikä oli väärin, eikä kukaan saisi koskaan tietää.
Mutta minä tiesin, että minä tietäisin. Tiesin, että Herra tietäisi, joten kieltäydyin heidän kutsuistaan ja sanoin aina ei. He pyysivät yhä uudelleen varmoina siitä, että saisivat minut suostumaan. Se ei ollut mikään kertahaaste, mutta joka kerta kun kieltäydyin, halusin päättäväisemmin pitää pintani.
Saatanan järkeilyä
”Kukaan ei saa koskaan tietää” on järkeilyä, jota Saatana käyttää meitä vastaan elämässämme. Se on valhe. Havaitsin sen itse sinä kesänäni Brasiliassa. Saatanan valheeseen lankeaminen on itse asiassa syy siihen, miksi monet ihmiset joutuvat esimerkiksi Internetissä olevan pornografian pauloihin. He ajattelevat voivansa tehdä sen niin, ettei kukaan saa koskaan tietää. Mutta jokaisessa tapauksessa he tietävät ja Jumala tietää.
Älkää koskaan uskoko tuota valhetta millään alueella elämässänne. Olen kiitollinen siitä, että kykenin näkemään, että se oli valheellista järkeilyä, enkä antanut periksi. Henki auttoi minua tuntemaan totuuden. Luotin myös siihen, että perheessäni oppimani perusteella tiesin, mikä on oikein. Vanhempani olivat opettaneet minulle totuutta. Olin oppinut totuutta Alkeisyhdistyksessä, pyhäkoulussa, Aaronin pappeuden toiminnassa ja seminaarissa. Se evankeliumin perusta oli kodissani, saamassani kasvatuksessa ja kirkon opetuksissa.
Kokemukseni kiusauksesta vaihto-oppilaana tuli ulkopuolelta, sinnikkäiltä ystäviltä. Se oli ulkoinen haaste, se kohdistui asioihin, joihin uskoin, ja kykenin pysymään vahvana. Kun sitten sain lisää kokemuksia, opin, että meitä koetellaan joka puolelta. Jotkut vaikeimmista haasteista ovat sisäisiä, kun kiusaukset, joita joutuu vastustamaan, ilmenevät oman sydämemme ja mielemme sopukoissa.
Herran koetteleminen
Yksi näistä haasteista tuli silloin, kun päätin maksaa rehelliset kymmenykset ollessani poissa kotoa. Isällä oli tapana viedä meidät joka vuosi kymmenysselvitykseen. Hän auttoi meitä laskemaan kymmenyksemme, ja me maksoimme ne. Aikuiseksi varttuessani omaksuin tavan maksaa kymmenykset. Jos minulta olisi silloin kysytty, olisin sanonut, että minulla oli todistus kymmenyksistä.
Kun olin suorittanut lukion, pääsin opiskelemaan Harvardin yliopistoon, joten tein töitä sen kesän ja hankin rahaa maksaakseni kulut, joita stipendini ei kattanut. Ensimmäisen lukukauden loppuun mennessä olin typeryyksissäni kuluttanut kaikki rahat, jotka olin ansainnut ja joiden piti riittää koko vuoden ajaksi.
Toisen lukukauden alkaessa hankin työpaikan. En voinut olla töissä kovinkaan paljon, koska olin kokopäiväinen opiskelija, mutta tein töitä muutaman tunnin viikossa ja sain ensimmäisen palkkasekkini. Se ei tietenkään ollut kovin suuri, mutta sillä minun oli tultava toimeen seuraavaan palkkapäivään asti.
Sitten mieleeni nousi kysymys: ”Entä kymmenykset?” Minulla oli ollut tapana maksaa kymmenykset, mutta minulla oli aina ollut riittävästi rahaa niiden maksamiseen. Nyt edessäni oli haaste: maksanko kymmenykseni, kun en tiedä, onko minulla riittävästi rahaa selviytyäkseni seuraavat kaksi viikkoa?
Kun ajattelin sitä, muistin pyhien kirjoitusten kohdan 3. Nefi 24:10, jossa Herra lupaa: ”Koetelkaa minua nyt tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot, enkö minä avaa teille taivaan ikkunat ja vuodata teille siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan.”
Niinpä ymmärsin, että siinä oli vastaukseni. Jättäisin asian Herran haltuun. Maksoin kymmenykseni tietämättä, oliko minulla riittävästi rahaa elämiseen seuraavaan palkkaan asti. Ja ihme tapahtui. Selvisin hengissä ne kaksi viikkoa.
Ymmärsin hyvin väkevästi, että Herra pitää sanansa. Herra teki sen, mitä oli luvannut. Aivan kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan, jos me maksamme kymmenyksemme, Hän siunaa meitä. Tuo sama ihme tapahtui joka toinen viikko koko loppulukukauden ajan. Olin aiemmin luullut, että minulla oli todistus kymmenyksistä, mutta nyt oikean päätökseni johdosta minulla oli voimallinen todistus kymmenyksistä. Herra tekee aina sen mitä sanoo, joten todistukseni jatkoi vahvistumistaan askel askeleelta.
Uskokaa Herraa
Kannustaisin teitä, kun olette vielä teini-iässä ja kasvatatte omaa todistustanne, pitämään Herraa sanansa mittaisena. Kun Herra lupaa jotakin, me voimme luottaa siihen, sillä kuten pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan, Jumala ei voi valehdella. Herra pitää sanansa. Aina kun Herra antaa lupauksen joko profeettansa välityksellä tai suoraan pyhissä kirjoituksissaan, me voimme luottaa siihen.
Pyhissä kirjoituksissa meitä kannustetaan kääntymään Herran puoleen. ”Pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan; sillä pyytävä saa, ja sille, joka kolkuttaa, avataan” (3. Nefi 27:29).
Opin näiden ja muiden kokemusten perusteella, että tämä pyhien kirjoitusten kohta on totta. Taivaallinen Isä on aina apunamme. Olipa haasteemme ulkoinen tai sisäinen, Hänen suunnitelmansa, Hänen pyhät kirjoituksensa, Hänen rakkautensa ja Hänen lahjansa Pyhä Henki auttavat meitä selviytymään.
Opin, että meitä tullaan koettelemaan joka puolelta. Jotkut vaikeimmista haasteista ovat sisäisiä, oman sydämemme ja mielemme sopukoissa.
Maksoin kymmenykseni tietämättä, oliko minulla riittävästi rahaa elämiseen seuraavaan palkkaan asti. Ja ihme tapahtui. Selvisin hengissä ne kaksi viikkoa.
Kuvitus Dan Burr