Menestyminen uutena käännynnäisenä
Kun pyrimme ystävystymään muihin, ryhdymme palvelemaan ja kestitsemme itseämme pyhillä kirjoituksilla, luottamuksemme vahvistuu.
Se talviaamu, jolloin kävin ensimmäisen kerran Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, oli epätavallisen kuulas ja kirpeä. Kun lähestyin seurakuntakeskusta, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka kirkkoon liittyminen muuttaisi elämäni. Onneksi on asioita, joita minunlaiseni käännynnäiset voivat tehdä vahvistuakseen evankeliumissa. Meidän pitää luoda ystävyyssuhteita, palvella kirkossa ja kestitä itseämme Kristuksen sanoilla (ks. 2. Nefi 32:3).
Ystävyyssuhteiden luominen
Kaikki kirkon jäsenet, etenkin uudet käännynnäiset, tarvitsevat ystäviä avukseen etenemisessä. Seuraavassa on joitakin tapoja, joilla ystävyyssuhteiden luominen voi vaikuttaa.
Jäsenet voivat osoittaa huomiota käännynnäisille. Ennen kastettani eräs ystävällinen sisar tuli seurakuntakeskuksen kauimmaisesta päästä tervehtimään vain siksi, että hän halusi tavata minut. Minua kosketti se, että hän halusi omalla tavallaan auttaa minua tuntemaan itseni hyvin arvokkaaksi. Monet muut toimivat samoin. Kun käännynnäiset tajuavat, kuinka paljon kirkon jäsenet rakastavat heitä, heidän oma sydämensä täyttyy rakkaudella.
Myös opettajat kirkon luokissa välittävät meistä. Evankeliumin perusperiaatteet -luokkani opettaja oli minulle suurena innoituksen lähteenä. Minusta tuntui usein siltä kuin Vapahtaja olisi puhunut suoraan minulle näissä oppiaiheissa ylentäen minua ja kannustaen minua ponnistelemaan eteenpäin.
Samalla tavoin koti- ja kotikäyntiopettajat huolehtivat kirkon jäsenistä ja siunaavat heitä. Toivottakaa heidät tervetulleiksi kotiinne ja ilmaiskaa heille ja Herralle kiitollisuutenne heidän palvelutyöstään. Kuten vanhin David B. Haight (1906–2004) kahdentoista apostolin koorumista opetti, kiitollisuus ”voi siunata sydäntämme, mieltämme ja sieluamme ja auttaa meitä edelleen jatkamaan sinne, minne haluamme, ja tekemään sitä, mitä meiltä pyydetään”1.
Käännynnäisiä siunataan, kun hekin kääntyvät muiden puoleen. Ostin eräänä päivänä kiitoskortin, jossa oli kuva valtavasta silmämunasta. Kortissa oli teksti: ”Kiitos, että pidät silmällä minua!” Lähetin kortin eräälle seurakunnan sisarelle, joka oli ollut minulle ystävällinen. Kun tein niin, tunsin lämmintä kristillistä rakkautta häntä kohtaan.
Viimeiseksi meidän pitää vahvistaa suhdettamme taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen. Niin tapahtuu, kun me palvelemme muita, ilmaisemme kiitollisuutta ja rukoilemme. Henki vahvistaa, että me olemme sen suuren uhrauksen arvoisia, jonka Vapahtaja teki puolestamme.
Palveleminen kirkossa
Yleensä jossakin vaiheessa pian kasteen jälkeen uusia jäseniä pyydetään ottamaan suurempi rooli palvelemisessa seurakunnassaan. Piispa tai seurakunnanjohtaja esittää heille kutsun johonkin tehtävään. Joillekuille se voi olla vaikea hetki.
Kun minä otin vastaan ensimmäisen saamani tehtävän – Apuyhdistyksen sihteerinä – mietin: ”Kuinka minulle voidaan antaa niin tärkeä tehtävä?” Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, selitti sitä: ”Tulee aikoja, jolloin tunnet lannistuvasi. Yksi tavoista, joilla sinua vastaan hyökätään, on tunne siitä, että olet riittämätön. – – Mutta sinulla on käytössäsi enemmän kuin luontaiset kykysi, etkä työskentele yksin.”2
Vähän myöhemmin Apuyhdistyksen johtaja huomautti, että johtokunnan kokouksessa tekemäni ehdotukset osoittivat, että olin saanut innoitusta. Hämmentyneenä vastasin: ”Olinko?” Hän vakuutti minulle ystävällisesti, että reagoin Hengen ohjaukseen. Jumalan käden huomaaminen työssä, jota teemme, ei ole aluksi helppoa, mutta kun pidämme käskyt ja teemme ahkerasti työtä, huomaamme, että Hän tekee kykeneviksi ne, jotka Hän kutsuu.
Itsemme kestitseminen Kristuksen sanoilla
Ehkäpä paras tapa havaita, että Herra rakastaa meitä ja tukee meitä, on pyhien kirjoitusten tutkiminen. Pyhät kirjoitukset opettavat, että Herra kutsuu ”kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa” (2. Nefi 26:33).
Jotkut uudet jäsenet saattavat hämmästellä muiden tietoja ja todistusta. Mutta muistakaa, että Herran tapa opettaa on rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle (ks. 2. Nefi 28:30). Jokaisen meistä on opittava vähitellen. Edes Jeesus ei ”aluksi saanut täyteydestä vaan jatkoi armosta armoon, kunnes hän sai täyteyden; ja siksi häntä kutsuttiin Jumalan Pojaksi, koska hän ei aluksi saanut täyteydestä” (OL 93:13–14).
Tuo tieto on syventänyt kunnioitustani ja arvonantoani Häntä kohtaan. Hän todella tuntee tuskat, kiusaukset, vastoinkäymiset ja yksinäisyyden, joita olen kokenut (ks. Alma 7:11). Voin kääntyä täysin luottavaisena Hänen puoleensa. Pyhät kirjoitukset opettavat, että Vapahtajan rakkaus, ymmärrys ja myötätunto meitä kohtaan, olimmepa missä tahansa, ovat täydellisiä ja ehtymättömiä.
Kun pyrimme ystävystymään muihin, ryhdymme palvelemaan ja kestitsemme itseämme pyhillä kirjoituksilla, luottamuksemme vahvistuu ja meistä tulee uskollisia myöhempien aikojen pyhiä, jollaisia haluamme olla.
Valokuvakuvitus Matthew Reier, John Luke ja Frank Helmrich