Kuulkaa ääntä profeetan
Apua parantua
Huhtikuun 2007 yleiskonferenssipuheesta.
Presidentti Monson todistaa, että meillä on oikeus saada apua Herralta.
Toisen maailmansodan aikana minut asetettiin vanhimmaksi – viikkoa ennen kuin lähdin aktiivipalvelukseen laivastoon. Eräs seurakuntamme piispakunnan jäsenistä oli hyvästelemässä minua rautatieasemalla. Juuri ennen kuin juna lähti, hän pani käteeni kirjan: Lähetyssaarnaajan käsikirjan. Naurahdin ja tokaisin: ”Minähän menen laivastoon – en lähetystyöhön.” Hän vastasi: ”Ota se kuitenkin. Siitä saattaa olla hyötyä.”
Niin siitä olikin. Peruskoulutuksen aikana komppaniamme päällikkö opetti meille, kuinka saisimme vaatteemme parhaiten pakatuksi isoon merimiessäkkiin. Hän neuvoi sitten: ”Jos teillä on jokin kova, suorakulmainen esine, jonka voitte panna säkin pohjalle, niin vaatteenne pysyvät paremmin paikoillaan.” Minä ajattelin: ”Mistä minä löydän kovan suorakulmaisen esineen?” Yhtäkkiä muistin Lähetyssaarnaajan käsikirjan. Ja sillä tavoin se palveli kolmen kuukauden ajan tuon merimiessäkin pohjalla.
Joululomalle lähtöä edeltävänä iltana parakeissa oli hiljaista. Yhtäkkiä huomasin, että viereisessä punkassa makaava kaverini – Leland Merrill, joka oli kirkon jäsen – voihki tuskasta. Kysyin: ”Mikä hätänä, Merrill?”
Hän vastasi: ”Minä olen sairas. Olen tosi sairas.”
Tunnit kuluivat hitaasti, ja hänen valituksensa kävivät äänekkäämmiksi. Sitten hän kuiskasi epätoivoisena: ”Monson, etkö sinä olekin vanhin?” Myönsin olevani, jolloin hän pyysi: ”Anna minulle siunaus.”
Tiesin oikein hyvin, etten ollut koskaan antanut siunausta. Rukoilin Jumalaa pyytäen apua. Vastaus tuli: ”Katso merimiessäkin pohjalta.” Niinpä kello kahdelta yöllä tyhjensin säkin. Sitten vein yölampun valoon Lähetyssaarnaajan käsikirjan ja luin, kuinka sairaalle annetaan siunaus. Noin 120 uteliaan merimiehen katsellessa annoin siunauksen. Ennen kuin sain tavarani jälleen pakatuiksi, Leland Merrill nukkui.
Seuraavana aamuna Merrill kääntyi hymyillen puoleeni ja sanoi: ”Monson, olen iloinen, että sinulla on pappeus!” Hänen iloaan suurempaa oli vain minun kiitollisuuteni – kiitollisuus paitsi pappeudesta myös siitä, että olin kelvollinen saamaan kaipaamaani apua hädän hetkellä.
Jos olemme Herran asialla, olemme oikeutettuja saamaan Herralta apua. Hänen apunsa on tullut minulle lukemattomia kertoja läpi elämäni.
Valokuva David Newman; kuvitus Michael T. Malm