Sukupolvia
Olitpa uusi jäsen tai olipa perheesi ollut kirkossa vuosikymmenten ajan, nuoret myöhempien aikojen pyhät Guadeloupessa voivat kertoa sinulle, että evankeliumin mukaan eläminen tuo ajan myötä voimaa.
12-vuotiaalla Coralie ”Coco” Gamiettella on monia lempipaikkoja, joissa käydä, ja yksi niistä on eräs vesiputous. Se on nimeltään la Cascade aux Écrevisses. Se on paikka, jossa kastettiin monet kirkon varhaisista jäsenistä Länsi-Intian saariin kuuluvassa Guadeloupessa.
Coco sanoo, että vesiputous muistuttaa häntä Mormonin kirjassa mainitusta paikasta, Mormonin vesistä, jota kuvattiin puhdasvetiseksi lähteeksi ja jonka lähellä oli ”pienten puiden muodostama tiheikkö”. Siellä kastettiin 450 ihmistä, jotka uskoivat Alman opetuksiin. (Ks. Moosia 18.)
Nykyisin tietenkin Guadeloupessa niin kuin useimmissa paikoissa kirkon piirissä ihmiset kastetaan seurakuntakeskuksen kastealtaassa. Mutta Cocon mielestä la Cascade on silti miellyttävä paikka, jossa voi käydä retkellä, kahlata purossa ja istua viileässä varjossa ajattelemassa kirkon perintöä hänen omassa perheessään.
Rakkauden myötä Ranskasta
Tuo perintö on hieman monimutkainen kertomus, joka ulottuu noin 20 vuoden taa Angoulêmen kaupunkiin Ranskaan. Siellä kokoaikaiset lähetyssaarnaajat johdatettiin Michel Menardin -nimisen miehen luo, joka oli tullut Guadeloupesta, Ranskan merentakaisesta siirtomaasta suorittamaan asepalvelustaan. Michel otti evankeliumin vastaan, ja hänet kastettiin ja konfirmoitiin.
Samana vuonna samassa kaupungissa lähetyssaarnaajat jättivät lehtisen erääseen postilaatikkoon. Se herätti kiinnostuksen Claudine-nimisessä yksinhuoltajaäidissä, jolla oli 19-vuotias tytär Delphine. He molemmat saivat todistuksen, ja heidätkin kastettiin ja konfirmoitiin.
Michel ja Claudine tapasivat kirkossa, tulivat siihen tulokseen, että olivat tarkoitetut toisilleen, ja menivät naimisiin. (He ovat Cocon isovanhemmat.) Kun Michelin äiti Marthé tuli häihin, hän jäi asumaan Angoulêmeen, tutustui kirkkoon ja liittyi siihen.
Myöhemmin Delphine kutsuttiin lähetystyöhön Seattleen Washingtonin osavaltioon Yhdysvaltoihin. Hänen palvellessaan siellä hänen vanhempansa ja isoäitinsä muuttivat takaisin Guadeloupeen. Lähetystyönsä jälkeen Delphine tuli käymään heidän luonaan ja ollessaan Guadeloupessa hän tapasi Claude Gamietten, joka oli äskettäin palannut Jacksonvillen lähetyskentältä Floridasta Yhdysvalloista. Claude palveli Delphinen isäpuolen neuvonantajana seurakunnan johtokunnassa. Nämä lähetystyössä palvelleet nuoret alkoivat seurustella ja solmivat jonkin ajan kuluttua avioliiton. Claude ja Delphine ovat Cocon vanhemmat. Nyt 14 vuotta ja viisi lasta myöhemmin Claude, jonka oma perhe on ollut kirkossa vuosia, on Basse-Terren piirin johtaja Guadeloupessa.
Kaiken edellisen huomioon ottaen Coco on siis neljännen sukupolven myöhempien aikojen pyhä. ”Olen kasvanut kirkon piirissä”, hän sanoo. ”Olen kuullut siitä koko ikäni, käynyt Alkeisyhdistyksessä ja nyt Nuorissa Naisissa ja kuullut vanhempieni ja heidän vanhempiensa ja heidän vanhempiensa lausuvan todistuksensa. Olen aina tiennyt, että evankeliumi on totta. Kun luen Moosian kirjasta lupauksia, joita uskovat antoivat Alman kastaessa heidät, se on samaa, mitä olen nähnyt ja tuntenut koko elämäni ajan.”
Coco muistaa isoäitinsä äidin sanoneen, että perhe ulottuu äitiä ja isää ja heidän lapsiaan kauemmas. ”Hän sanoo, että perhe ulottuu yli sukupolvien iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, Coco sanoo. ”Sen minä näen omassa perheessäni.”
Vähän kerrallaan, päivä kerrallaan
Toisessa osassa saarta, Basse-Terren pääkaupungissa, kirkosta on muodostumassa kahden sukupolven perintö 13-vuotiaalle Luidgia Duflolle ja hänen 17-vuotiaalle sisarelleen Stellalle, jotka liittyivät kirkkoon kaksi vuotta sitten yhdessä isosiskonsa, pikkuveljensä ja vanhempiensa kanssa. He sanovat, että evankeliumi on opettanut heitä kunnioittamaan äitiään ja isäänsä. He nauttivat erityisesti perheillasta, jonka he pitävät isän pienen kaupan yläpuolella sijaitsevassa perheen asunnossa. Isä myy taloustavaroita, sokeria, mausteita, makeisia ja eläinten ruokaa. Yksi paikoista, joissa he juttelevat mieluiten isän kanssa, on hänen toimistossaan kaupan takahuoneessa, jonka seinä on täynnä valokuvia eri myöhempien aikojen pyhien temppeleistä.
”Näin hän saa tilaisuuden tehdä vähän lähetystyötä, kun ihmiset tulevat sinne työasioissa ja haluavat tietää, mitä ne kaikki rakennukset ovat”, Stella selittää. ”Mutta luulen, että se myös muistuttaa häntä joka päivä hänen iankaikkisista lupauksistaan ja tavoitteistaan, sillä meille ainakin käy niin. Meidän tulee valmistautua menemään temppeliin, ja hän muistuttaa meitä siitä yhtenään.”
Duflon perhe näkee edessään kirkkaan tulevaisuuden. ”Kirkko kasvaa edelleen Guadeloupessa, ja se tulee kukoistamaan”, Stella sanoo. ”Meidän on vain tehtävä oma osamme vähän kerrallaan, päivä kerrallaan luottaen Herraan kaikessa ja kertoen evankeliumista milloin vain voimme.”
Seminaari ja Goljat
15-vuotias Eole Montredon tulee seminaariin joka kouluaamu, vaikka hän ei ole vielä kirkon jäsen. ”Monella tapaa”, hän sanoo, ”on kuin olisin ollut jäsen koko ikäni, koska olen kasvanut kirkon lähettyvillä ja evankeliumi on minulle tuttu asia.”
Hän sanoo pitävänsä seminaarissa käymisestä, koska ”meidän nuorten on hyvä tutkia yhdessä pyhiä kirjoituksia, vaikka meidän täytyykin nousta seminaariin menoa varten ennen aurinkoa”. Seminaari alkaa kuudelta, joten hän nousee viideltä. ”Jotkut ystävistäni pitävät minua hulluna, mutta kun sitten selitän, mitä me teemme, heidän mielestään se kuulostaa hyvältä. Sitä paitsi tunnen Pyhän Hengen ollessani siellä. Se on hyvä tunne, jonka muistan koko päivän ajan.”
Yksi hänen lempikertomuksiaan Raamatussa on Daavid ja Goljat. Hän sanoo, että hän saa rohkeutta tietäessään, että Herra auttaa pieniä ihmisiä voittamaan suuria ongelmia, koska hänen elämässään on haaste, joka tuntuu hänestä joskus suuremmalta kuin Goljat. Eolen vanhemmat ovat eronneet, ja vaikka hänen äitinsä on aktiivinen kirkon jäsen, joka haluaisi nähdä, että hänestä tulee myöhempien aikojen pyhä, hänen isänsä vaatii häntä odottamaan. Ja niinpä kunnioittaakseen isäänsä hän odottaa eläen kärsivällisesti evankeliumin mukaan ja rukoillen, että jonakin päivänä isän sydän muuttuu.
”Jos voisin lähettää viestin kirkon nuorille”, Eole sanoo, ”se olisi, että tulkaa seminaariin joka arkipäivä ja kirkkoon joka sunnuntai, koska mitä useammin tekee niin, sitä paremmin näkee, kuinka hyvä se on ja kuinka se tekee ihmisen vahvaksi.” Vaikka Eole ei voikaan nauttia useiden sukupolvien perinnöstä kirkossa – ei vielä – hän tietää, että hän voi tehdä työtä tänään rakentaakseen perintöä tuleville sukupolville. ”Tiedän, että minun pitää aloittaa nyt”, hän sanoo, ”ja jos pysyn uskollisena, tapahtuu hyviä asioita.”
Varhaisaamun uudistuminen
Aamuseminaariluokassa Abymesissa näkyy sama halu saada ajan myötä voimaa. Luokan jäsenet kilpailevat keskenään löytääkseen pyhien kirjoitusten viitteitä. He tulevat innokkaasti taululle piirtämään. Joka kerta opettajan esittäessä kysymyksen kädet nousevat ripeästi tarjoamaan vastausta.
”Seminaari auttaa meitä tuntemaan paremmin Jumalan”, sanoo 14-vuotias Travis Devarre. ”Se myös auttaa meitä valmistautumaan niin, että voimme tehdä lähetystyötä nyt ja olla valmiita kokoaikaiseen lähetystyöhön myöhemmin. Kun oppii tutkimalla Jumalan sanaa, tulee kouluun täysin hereillä pää täynnä hyviä ajatuksia. Siinä uudistuu.”
Yksi sanan uudistua merkityksistä on ”uudestisyntyä hengellisesti tai kääntyä”. Se voi merkitä myös ”palautumista parempaan, korkeampaan tai kelvollisempaan tilaan”. Travis sanoo, että hän uudistuu myös pappeuden palvelutyössä. ”Se on siunauksena minulle ja perheelleni, koska sen avulla voin auttaa lähimmäisiäni, mukaan lukien perheeni. Se täyttää sydämeni onnella.”
”Jos me luotamme taivaalliseen Isään, meitä voidaan siunata”, sanoo 15-vuotias Leslie Amoussouga. ”Me tiedämme, että Hän valmistaa aina tien meille. Jos emme epäile, jos meillä on uskoa ja pidämme käskyt, Hän tuo auringonpaistetta sieluumme.” Toisin sanoen Hän auttaa meitä uudistumaan sukupolvesta toiseen.
Valokuvat Richard M. Romney
Yllä, ylimmästä alkaen: Seminaarioppilaat Luidgia, Travis, Eole ja Leslie (viereisellä sivulla) nauttivat evankeliumin opiskelemisesta yhdessä. Coco (edellisellä sivulla) tietää, että evankeliumi vahvistaa hänen perhettään.