Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Ensimmäisen näyn kallisarvoisia hedelmiä
Kasvuvuosinani Saksassa osallistuin kirkon kokouksiin monissa eri paikoissa ja oloissa – vaatimattomissa takahuoneissa, upeissa huviloissa ja erittäin toimivissa nykyaikaisissa seurakuntakeskuksissa. Kaikkia näitä rakennuksia yhdisti eräs tärkeä tekijä: Jumalan Henki oli läsnä. Tunsimme Vapahtajan rakkauden kokoontuessamme yhteen seurakuntaperheenä.
Zwickaun kappelissa oli vanhat paljeurut. Joka sunnuntai joku nuorista miehistä sai tehtäväkseen pumpata lujatekoista vipua, joka liikutti palkeita, jotta urut toimivat. Jo ennen kuin olin Aaronin pappeuden haltija, minulla oli toisinaan suuri etuoikeus auttaa tässä tärkeässä tehtävässä.
Kun seurakunta lauloi rakkaita palautuksen laulujamme, minä pumppasin kaikin voimin, jottei uruista loppuisi ilma. Urkurin katse ilmaisi selvästi, suoriuduinko hyvin vai pitikö minun pikaisesti lisätä ponnistelujani. Tämän tehtävän tärkeys ja se, että urkuri luotti minuun, saivat minut aina kunnioituksen valtaan. Tunsin suurenmoista tyydytystä siitä, että minulla oli tehtävä ja että sain olla osa tätä suurta työtä.
Tästä tehtävästä koitui muutakin hyötyä: palkeiden käyttäjä istui paikalla, josta näki ikkunaan tehdyn lasimaalauksen, joka kaunisti kappelisalin etuosaa. Lasimaalaus esitti ensimmäistä näkyä, Joseph Smithiä polvistuneena pyhässä lehdossa katse luotuna kohti taivasta ja valopatsasta.
Kun seurakunta lauloi ja jopa kun jäsenemme pitivät puheita ja todistivat, minä katselin usein tätä kuvaa mitä pyhimmästä maailmanhistorian hetkestä. Sieluni silmin näin, miten Joseph sai tietoa, todistuksen ja jumalallisia ohjeita, kun hänestä tuli siunattu työkalu taivaallisen Isämme käsissä.
Tunsin erityisen hengen tarkastellessani tässä ikkunassa kuvattua kaunista näkymää pyhässä lehdossa olevasta uskovasta nuoresta pojasta, joka teki rohkean päätöksen rukoilla vilpittömästi taivaallista Isäämme – Isää, joka kuunteli häntä ja vastasi hänelle rakastavasti.
Hengen todistus
Siinä minä olin – nuori poika toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa – asuen raunioituneessa kaupungissa tuhansien kilometrien päässä New Yorkin Palmyrasta Pohjois-Amerikassa ja eläen toistasataa vuotta varsinaisen tapahtuman jälkeen. Pyhän Hengen yleismaailmallisella voimalla tunsin sydämessäni ja mielessäni, että oli totta, että Joseph Smith näki Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ja kuuli Heidän äänensä. Tuolla nuorella iälläni Jumalan Henki lohdutti sieluani ja antoi varmuuden siitä, että se pyhä hetki oli todella ollut, hetki, joka oli alkuna maailmanlaajuiselle liikkeelle, jonka oli määrä vieriä, ”kunnes se on täyttänyt koko maan” (OL 65:2). Minä uskoin Joseph Smithin todistukseen tuosta ihanasta kokemuksesta pyhässä lehdossa silloin, ja minä tiedän sen nyt. Jumala on puhunut jälleen ihmiskunnalle!
Katsoessani taaksepäin tunnen kiitollisuutta niitä monia ystäviä kohtaan, jotka auttoivat minua nuoruudessani saamaan todistuksen Jeesuksen Kristuksen palautetusta kirkosta. Osoitin ensiksi yksinkertaista uskoa heidän todistuksiinsa ja sitten sain mieleeni ja sydämeeni Hengen jumalallisen todistuksen. Pidän Joseph Smithiä yhtenä niistä, joiden todistus Kristuksesta auttoi minua saamaan oman todistuksen Vapahtajasta. Ennen kuin tunnistin Hengen ohjauksen, joka todisti minulle, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta, nuori sydämeni tunsi, että hän oli Jumalan ystävä ja olisi siten, aivan luonnollisesti, minunkin ystäväni. Tunsin voivani luottaa Joseph Smithiin.
Pyhät kirjoitukset opettavat meille, että hengellisiä lahjoja annetaan niille, jotka pyytävät Jumalalta, jotka rakastavat Häntä ja jotka pitävät Hänen käskynsä (ks. OL 46:9).
”Sillä kaikille ei ole annettu jokaista lahjaa; sillä lahjoja on monia, ja jokaiselle ihmiselle on annettu lahja Jumalan Hengen kautta.
Toisille on annettu toinen, ja toisille on annettu toinen, jotta kaikki siten hyötyisivät.” (OL 46:11–12.)
Nykyään tiedän, että nuorelle todistukselleni oli suurta hyötyä profeetta Joseph Smithin ja monien sellaisten kirkossa olevien ystävien todistuksista, jotka tiesivät Pyhän Hengen kautta, ”että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että hänet ristiinnaulittiin maailman syntien tähden” (OL 46:13). Heidän hyvä esimerkkinsä, huolehtivainen rakkautensa ja auttavat kätensä siunasivat minua niin, että kaivatessani lisää valoa ja totuutta sain toisen erityisen Hengen lahjan, jota pyhissä kirjoituksissa kuvataan: ”Toisten annetaan uskoa heidän sanoihinsa, jotta hekin saisivat iankaikkisen elämän, jos he pysyvät uskollisina” (OL 46:14). Kuinka suurenmoinen ja kallisarvoinen lahja tämä onkaan!
Uskon lahja
Kun me nöyrrymme vilpittömästi, meitä siunataan sillä lahjalla, että meillä on uskoa ja että toivomme sellaista, mikä ei näy mutta on totta (ks. Alma 32:21). Kun me kokeilemme pyhien kirjoitusten ja elävien profeettojen meille antamia sanoja – vaikka meillä olisi vain halu uskoa – emmekä vastusta Herran Henkeä, sielumme avartuu ja ymmärryksemme valaistuu (ks. Alma 32:26–28).
Vapahtaja itse selitti tämän armollisen periaatteen selvästi koko maailmalle suurenmoisessa esirukouksessaan, jonka Hän lausui paitsi apostoliensa myös kaikkien pyhien puolesta, jopa meidän, jotka elämme nykyään, missä sitten lienemmekin. Hän sanoi:
”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.
Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:20–21, kursivointi lisätty.)
Joseph Smithin ensimmäinen näky siunaa tällä tavoin meidän henkilökohtaista elämäämme, perheemme elämää ja lopulta koko ihmissukua – profeetta Joseph Smithin todistuksen perusteella me alamme uskoa Jeesukseen Kristukseen. Profeetat ja apostolit ovat kautta ihmiskunnan historian saaneet samankaltaisia jumalallisia ilmoituksia kuin Joseph. Mooses näki Jumalan kasvoista kasvoihin ja sai tietää olevansa Jumalan poika, Hänen Ainosyntyisensä kaltainen (ks. Moos. 1:6). Apostoli Paavali todisti, että ylösnoussut Jeesus Kristus ilmestyi hänelle Damaskoksen tiellä (ks. Ap. t. 26:9–23). Tämä kokemus johti siihen, että Paavalista tuli yksi Herran suurista lähetyssaarnaajista. Kuullessaan oikeudenkäynnissä Kesareassa Paavalin todistuksen mahtava kuningas Agrippa myönsi: ”Ei paljo puutu, ettes minua saa kristityksi” (Ap. t. 26:28, vuoden 1776 suomennos).
Oli monia muitakin entisaikojen profeettoja, jotka myös todistivat voimallisesti Kristuksesta. Kaikki nämä ilmoitukset, muinaiset ja nykyiset, johdattavat ne, jotka uskovat, kaiken vanhurskauden ja toivon jumalallisen lähteen – Jumalan, taivaallisen Isämme, ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen – luo.
Jumala on puhunut Joseph Smithille siunatakseen kaikkia lapsiaan armollaan ja rakkaudellaan jopa epävarmuuden ja turvattomuuden, sotien ja sotahuhujen, luonnonmullistusten ja henkilökohtaisten katastrofienkin aikoina. Vapahtaja on sanonut: ”Katso, minun armon käsivarteni on ojennettuna teitä kohti, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan” (3. Nefi 9:14). Ja jokaisen, joka ottaa vastaan tämän kutsun, ”ympäröi hänen rakkautensa verraton runsaus” (Alma 26:15).
Kun uskomme profeetta Josephin henkilökohtaiseen todistukseen ja ensimmäisen näyn todellisuuteen ja kun tutkimme ja rukoilemme syvällisesti ja vilpittömästi, meitä siunataan lujalla uskolla maailman Vapahtajaan, joka puhui Josephille ”kauniin, kirkkaan päivän aamuna aikaisin keväällä tuhatkahdeksansataakaksikymmentä” (JS–H 14).
Usko Jeesukseen Kristukseen ja todistus Hänestä ja Hänen koko maailmaa koskevasta sovituksestaan ei ole pelkästään oppi, jolla on merkittävää teologista arvoa. Sellainen usko on yleismaailmallinen lahja, loistava asia kaikille tämän maailman kulttuurialueille riippumatta etnisestä taustasta, ihonväristä, kielestä, kansallisuudesta tai sosioekonomisista oloista. Tätä lahjaa voi pyrkiä ymmärtämään järjen voimin, mutta syvällisimmin sen vaikutukset tuntevat ne, jotka ovat halukkaita vastaanottamaan sen siunaukset. Ne tulevat nuhteettomasta ja puhtaasta elämästä, siitä, että kulkee tosi parannuksen polkua ja elää Jumalan käskyjen mukaan.
Kiitollisuus profeetasta
Kun muistelemme ja kunnioitamme profeetta Joseph Smithiä, sydämeni täyttyy kiitollisuudesta häntä kohtaan. Hän oli hyvä, vilpitön, nöyrä, älykäs ja rohkea nuorukainen, jolla oli kultainen sydän ja horjumaton usko Jumalaan. Hän oli rehellinen. Vastauksena hänen nöyrään rukoukseensa taivaat avautuivat jälleen. Joseph Smith oli tosiaankin nähnyt näyn. Hän tiesi sen, ja hän tiesi, että Jumala tiesi sen, eikä hän voinut sitä kieltää (ks. JS–H 25).
Hänen työnsä ja uhrinsa ansiosta minulla on nyt oikea ymmärrys taivaallisesta Isästämme ja Hänen Pojastaan, Lunastajastamme ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta, ja voin tuntea Pyhän Hengen voiman ja tietää taivaallisen Isän suunnitelmasta meitä, lapsiaan, varten. Minulle nämä ovat todellakin ensimmäisen näyn hedelmiä.
Olen kiitollinen siitä, että minua siunattiin varhain elämässäni yksinkertaisella uskolla siihen, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta, että hän näki näyssä Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Joseph Smith käänsi Mormonin kirjan Jumalan lahjan ja voiman avulla. Tätä todistustani on vahvistettu kerta toisensa jälkeen.
Todistan, että Jeesus Kristus todella elää, että Hän on Messias. Minulla on henkilökohtainen todistus siitä, että Hän on koko ihmiskunnan Vapahtaja ja Lunastaja. Tämän tiedon on antanut minulle Jumalan Hengen sanoin kuvaamaton rauha ja voima, ja sydämeni ja mieleni halu on olla puhdas ja uskollinen palvellessani Häntä nyt ja ikuisesti.
Joseph Smithin ensimmäinen näky siunaa tällä tavoin meidän henkilökohtaista elämäämme, perheemme elämää ja lopulta koko ihmissukua – profeetta Joseph Smithin todistuksen perusteella me alamme uskoa Jeesukseen Kristukseen.
Usko Jeesukseen Kristukseen ja todistus Hänestä ja Hänen koko maailmaa koskevasta sovituksestaan ei ole pelkästään oppi, jolla on merkittävää teologista arvoa. Sellainen usko on yleismaailmallinen lahja, loistava asia kaikille tämän maailman kulttuurialueille riippumatta etnisestä taustasta, ihonväristä, kielestä, kansallisuudesta tai sosioekonomisista oloista.
Walter Ranen teos Sydämeni halut, Kirkon historia- ja taidemuseon luvalla
Valokuvakuvitus Matthew Reier; Del Parsonin teos Hän on noussut kuolleista