Uusien käännynnäisten auttaminen pysymään vahvoina
Olemme kaikki mukana uusien jäsenten aktiivisena pitämisen prosessissa. Se on jatkuva kääntymysprosessi – kääntyminen ja kääntyminen aina uudelleen Herran puoleen.
Valokuva sisar Tannerista Busath Photography; valokuvakuvitus Henrik Als; kuvitus Steve Kropp
Käydessäni Etelä-Brasiliassa jokin aika sitten mieheni oli mukanani. Se oli aluetta, jolla hän oli palvellut lähetystyössä. Kun saavuimme eräänä iltana kokoukseen, meitä tervehti ovella nuori äiti, joka esittäytyi tulkikseni kokouksessa. Hän kääntyi innoissaan mieheni puoleen ja sanoi: ”Vanhin Tanner, te olette se, joka toi evankeliumin perheeseeni monta vuotta sitten. Olin silloin vasta pikkulapsi, mutta varttuessani kuulin nimenne yhdistettävän ensimmäisiin kasteisiin perheessämme.” Sitten hän kertoi meille kunkin perheenjäsenen uskollisuudesta kirkossa vuosien varrella. Mikä koskettava jälleennäkeminen se olikaan!
Katsellessaan yleisöä kokouksen aikana mieheni näki ihmisten joukossa siellä täällä muita, joille hän oli opettanut evankeliumia ja jotka olivat pysyneet uskollisina. Lausuessaan todistuksensa mieheni ilmaisi ilonsa siitä, että hän tiesi heidän olevan edelleen uskollisia. Hän sanoi, että hänen mieleensä tuli Mormonin kirjan kertomus, jossa Alma tapasi matkallaan rakkaat ystävänsä, Moosian pojat:
”Nyt nämä Moosian pojat olivat Alman kanssa silloin, kun enkeli ensiksi ilmestyi hänelle; sen tähden Alma riemuitsi tavattomasti nähdessään veljensä, ja mikä vielä lisäsi hänen iloaan, he olivat yhä hänen veljiään Herrassa” (Alma 17:2, kursivointi lisätty).
Sinä iltana Brasiliassa miehenikin tapasi menneiltä ajoilta rakkaita ystäviä, jotka ”olivat yhä hänen veljiään [ja sisariaan] Herrassa”.
Jokaisen uskollisen lähetyssaarnaajan toive on, että uudet käännynnäiset pysyvät kirkossa ja ”[vahvistuvat] totuuden tuntemisessa” (Alma 17:2). Jokaisen uskollisen vanhemman toive on, että hänen lapsensa pysyvät lujina uskossa. Se on myös jokaisen kirkon johtajan toive jäsenistä, jotka ovat heidän hoivissaan, ja se on taivaallisen Isämme toive lapsistaan (ks. Moos. 1:39).
Niiden etsiminen, jotka ovat eksyneet
Minua liikuttaa se, kuinka usein Herra ilmaisee rakkautensa kansaansa kohtaan, vaikka he ovat eksyneet – ehkäpä erityisesti silloin kun he ovat eksyneet. Ajatelkaa vertauksia, joita Vapahtaja esittää eksyneistä ja kadonneista: lampaasta, kolikoista, tuhlaajapojasta (ks. Luuk. 15). Paimen lähtee etsimään eksynyttä lammasta, nainen etsii talostaan kadonnutta hopearahaa uutterasti, isä juoksee vastaan omille teilleen lähtenyttä poikaansa, kun tämä on vielä kaukana ja sulkee hänet syliinsä ja suutelee häntä (ks. Luuk. 15:20). Samoin vertauksessa oliivipuusta saamme välähdyksen Herran pitkämielisestä rakkaudesta eksyneitä kohtaan (ks. MK Jaak. 5). Yhä uudelleen viinitarhan Herra vaikeroi: ”Tämän puun menettäminen surettaa minua” (MK Jaak. 5:7, 11, 13, 32). Läpi Jesajan kirjan Herra vakuuttaa Israelille, ettei Hän voi unohtaa sitä: ”Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt” (Jes. 49:16). Hesekielin kirjassa Herra sanoo: ”Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen” (Hes. 34:16).
Kun me olemme mukana aktiivisena pitämisen ja uudelleen aktivoimisen työssä, meistä tulee Herran kumppaneita rakkauden työssä etsiessämme veljiämme ja sisariamme, jotka saattavat olla kuin eksynyt lammas, kadonnut hopearaha tai tuhlaajapoika.
Uuteen maailmaan astuminen
Tie voi olla vaarallinen myös niille, jotka ovat uusia kirkossa, kun he yrittävät sopeutua tähän valtavaan muutokseen elämässään. Yksi uusi jäsen kuvasi tätä vaikeaa muutosta. Hän sanoi: ”Kun me tutkijat tulemme kirkon jäseniksi, hämmästykseksemme huomaamme astuneemme kokonaan vieraaseen maailmaan, maailmaan, jolla on omat perinteensä, oma kulttuurinsa ja kielensä. Huomaamme, ettei ole ketään ihmistä eikä mitään paikkaa, josta voisimme pyytää opastusta matkallamme tähän uuteen maailmaan.”1
Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) opetti toistuvasti, että sekä uudet jäsenemme että eksyneet jäsenemme tarvitsevat apuamme. He tarvitsevat ystävän, tehtävän ja hengellistä ravitsemista kuten Moronin kirjassa opetetaan: ”Kun heidät oli päästetty kasteelle – – heidät luettiin Kristuksen kirkon kansaan; ja heidän nimensä merkittiin muistiin, jotta heitä muistettaisiin ja ravittaisiin Jumalan hyvällä sanalla, heidän pitämisekseen oikealla tiellä” (Moroni 6:4).
Samalla Brasilian-matkalla kävin monien nuorten naisten kotona, koska halusin ”muistaa ja ravita” heitä. Muutamat olivat täysin urhoollisia todistuksessaan, kun taas toiset eivät olleet enää aktiivisia kirkossa. Joka kerta kysyin heiltä, osasivatko he sanoa ulkoa Nuorten Naisten johtoaiheen. Jokainen osasi! Sitten kysyin itse kultakin, mikä Nuorten Naisten arvo merkitsi hänelle eniten ja miksi. Kun kukin tyttö vastasi minulle, tunsin Hengen ja huomasin, että niissä, jotka eivät enää käyneet kirkossa, oli yhä elossa ainakin uskon kipinä. Tiesin, että jos joku muistaisi kutakin heistä ja rakastaisi heitä ja ravitsisi tuota pientä uskon kipinää, heidän valonsa voisi palaa jälleen kirkkaana.
Henkilökohtainen vastuu
Jumalan hyvällä sanalla ravitseminen viittaa siihen, että me huolehdimme muiden hengellisestä kasvusta ja hyvinvoinnista aivan kuten fyysisen kehomme ravitsemisesta. Vaikka vanhempien, johtajien ja ystävien tulee auttaa tässä prosessissa, uusilla käännynnäisillä, kysymyksiä täynnä olevilla nuorilla ja ongelmiensa kanssa kamppailevilla jäsenillä on myös henkilökohtainen vastuu auttaa itseään. Se käy parhaiten tutkimalla itsekseen evankeliumia.
Muistan hyvin sen kesän, kun pääsin ylioppilaaksi. Se oli minulle hengellisesti myrskyisää aikaa, jolloin etsin tietäni evankeliumissa kuten monet uudet käännynnäiset. Lääkkeeni näihin ongelmiin oli Mormonin kirjan ahkera lukeminen ja tutkiminen joka päivä, usein pitkiä aikoja kerrallaan. Muistan vieläkin joitakin noista Hengen täyttämistä hetkistä. Se oli perustan laskemisen vaihe todistukseni ravitsemiselle ja kasvulle.
Sen lisäksi että muistamme ja ravitsemme niitä, jotka ovat kadoksissa tai eksyneet, meidän pitää antaa heille tilaisuuksia palvella. Vapahtaja kehotti apostoli Pietaria: ”Kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi” (Luuk. 22:32). Kirkon tehtävät antavat jäsenille tilaisuuden vahvistaa muita, ja juuri sillä tavoin palvelemalla kasvaa itsekin.
Kun lapseni olivat teini-ikäisiä eivätkä aina halunneet lähteä toimintailtaan tai muihin kokouksiin, puhuin heille heidän vastuustaan. Sanoin, ettemme aina käy kokouksessa sen vuoksi, mitä voimme saada siitä, vaan sen vuoksi, mitä voimme antaa. Sanoin usein: ”Te tarvitsette kirkkoa ja kirkko tarvitsee teitä.” Uusien käännynnäisten ja vähemmän aktiivisten jäsenten pitää tuntea itsensä tarpeellisiksi, koska heitä todella tarvitaan.
Työtehtävä kaikille
Olemme kaikki mukana uusien jäsenten aktiivisena pitämisen prosessissa. Se on jatkuva kääntymysprosessi – kääntyminen ja kääntyminen aina uudelleen Herran puoleen. Alma sanoo sitä voimalliseksi muutokseksi (ks. Alma 5:14). Kääntyminen on työtä, joka kuuluu meille, teimmepä sitä sitten tutkijoiden, nuorten, vähemmän aktiivisten jäsenten tai jopa aktiivisten jäsenten parissa. Meidän kaikkien tulee olla auttamassa Herran työssä, Hänen lastensa kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttamisessa (ks. Moos. 1:39).
Mieheni on kirjoittanut lähetystyöaikaiseen päiväkirjaansa: ”Kääntymys on ihmeistä suurin. Se on vielä suurenmoisempi kuin sairaiden parantaminen tai kuolleiden herättäminen. Sillä ihminen, joka parantuu, sairastuu ennen pitkää uudelleen ja lopulta kuolee, mutta kääntymyksen ihme voi kestää ikuisesti ja vaikuttaa niin käännynnäisen kuin hänen jälkeläistensäkin iankaikkisuuksiin. Kokonaiset sukupolvet parantuvat ja lunastetaan kuolemasta kääntymyksen ihmeen ansiosta.”
Lähtekäämme Herran kanssa etsimään eksyneitä, tuomaan takaisin laumasta harhautuneita ja sitomaan murtuneita. Silloin, sinä suurena Herran päivänä, saamme riemuita niin kuin mieheni riemuitsi, kun huomaamme, että ne, joita olemme rakastaneet evankeliumissa, ovat yhä veljiämme ja sisariamme Herrassa.
Uudet jäsenet ja eksyneet jäsenet tarvitsevat apuamme. He tarvitsevat ystävän, tehtävän ja hengellistä ravitsemista.
Valokuvakuvitus Steve Bunderson; Steve Kroppin teos He toivat minut takaisin