Toimiva perhe
Millainen on toimiva perhe? Sellainen, jossa perheenjäsenet haasteita kohdatessaan tekevät yhdessä työtä parantaakseen keskinäisiä suhteitaan.
Muistan nuorena isänä lukeneeni kohdan OL 93:40, jossa Herra sanoo: ”Minä olen käskenyt teidän kasvattaa lapsenne valossa ja totuudessa” ja ihmetelleeni: ”Kuinka minä oikein teen sen?” Olin kuullut monien ihmisten puhuvan toimimattomista perheistä, mutta minä halusin kasvattaa toimivan perheen. Millainen siis tarkalleen on toimiva perhe?
Ihmiset näyttävät ajattelevan, että toimivissa perheissä perheenjäsenet tulevat täydellisesti toimeen keskenään ja ratkaisevat ongelmat täydellisesti yhdessä. Tietenkin todellisuudessa on niin, ettei perheen määritteleminen ”toimivaksi” tarkoita sitä, että perhe on täydellinen. Kaikki perheet kohtaavat haasteita perheenjäsenten ainutlaatuisten persoonallisuuksien kohdatessa. Perheessä, joka toimii hyvin, perheenjäsenet kuitenkin ymmärtävät, että heillä on heikkouksia, ja he tekevät työtä parantaakseen keskinäisiä suhteitaan heikkouksistaan huolimatta. Perheenjäsenet ovat todellakin onnellisempia, kun he pyrkivät soveltamaan evankeliumin periaatteita elämäänsä omien ja perheen keskinäisten suhteiden parantamiseksi.
Työskenneltyäni monia vuosia avioparien ja perheiden ammattiauttajana olen oppinut joitakin periaatteita, joiden uskon auttavan perheitä toimimaan hyvin. Tässä artikkelissa käsitellään niistä vain muutamia, ja voitte keksiä joitakin itsekin. Kun luette näitä periaatteita, pohtikaa hetkinen sitä, kuinka ne saattaisivat soveltua omaan perheeseenne.
Toimivassa perheessä vanhemmat keskittävät tarmonsa siihen, että opettavat lapsilleen oikeita periaatteita ja sallivat heidän käyttää tahdonvapauttaan. Isänä ja isoisänä pohdin ja näen vaivaa antaakseni mahdollisimman paljon rakkautta, opetusta, aikaa, huolenpitoa, apua, ohjausta ja huomiota opettaakseni lapsilleni ja lastenlapsilleni oikeita periaatteita. Siihen kuuluu se, että opetan heille, että valinnoilla on seurauksia – sekä hyviä että huonoja.
Joskus me vanhempina omaksumme huomaamattamme johtajan roolin yrittäen kontrolloida lapsiamme, koska odotamme haluttua tulosta. Tämän menettelytavan ongelma on, että lapset vastustavat pakottamista etenkin tullessaan vanhemmiksi. Olemme sitä tehokkaampia mitä vähemmän toimimme johtajina ja mitä enemmän toimimme valmentajina, neuvojina ja opastajina. Se tarkoittaa sitä, että me opetamme lapsillemme oikeita periaatteita, ja heidän kypsyytensä ja kokemuksensa lisääntyessä annamme heille yhä suuremman liikkumavaran tehdä valintoja ja kokea niiden seuraukset.
Toimivassa perheessä vanhemmat tietoisesti vahvistavat perhettään. Se tarkoittaa sitä, että pohditte säännöllisesti ja kahden kesken kunkin lapsen tarpeita ja arvioitte niitä perheen kokonaistarpeiden valossa. Monet meistä huomaavat reagoivansa yhtenään elämän haasteisiin. Kiireisten aikataulujen ja elämän vaatimusten vuoksi voi olla vaikeaa päättää omaehtoisesti, kuinka haluaa elää ja vastata perheen tarpeisiin ja vaatimuksiin. Se tarkoittaa sitä, että olosuhteet, muut ihmiset tai vanhat tavat voivat päätyä sanelemaan, kuinka reagoi tiettyyn tilanteeseen sen sijaan että päättäisi itse, kuinka toimii. On tarpeetonta sanoakaan, että sellaiset reaktiot johtavat usein onnettomiin tilanteisiin, joissa me emme elä parhaan kykymme mukaan.
Yksi parhaista tavoista, joilla vanhemmat voivat vahvistaa perhettään, on varata tietty hetki joka viikko keskusteluun siitä, miten perheellä menee. Sanon sitä ”perhekeskusteluhetkeksi”. Pitämällä kiinni perhekeskusteluhetkestä sinä ja puolisosi sitoudutte pohtimaan säännöllisesti perheenne tarpeita. Silloin teillä on myös aikaa harkita muutoksia, joita teidän ja perheenne on kenties tehtävä. Jos olet yksinhuoltaja, voit varata joka viikko tietyn ajan, jolloin pohdit perhettäsi koskevia asioita ja rukoilet niiden johdosta.
Tietoinen keskittyminen perheeseenne merkitsee myös sitä, että ajattelette vaikutusta, joka sanomisillanne tai sanomatta jättämisillänne on lapsiinne. Vanhempina alatte lastenne syntymähetkestä lähtien lähettää viestejä siitä, mitä ajattelette heistä. Näihin viesteihin sisältyvät sananne, tekonne ja asenteenne, tarkoitittepa niitä tai ette. Kaikki nämä viestit muovaavat sitä, miten lapset tulevat suhtautumaan itseensä.
Esimerkkejä tahattomista, vaikkakin usein harmittomista viesteistä ovat välinpitämättömyys tai kärsimättömyys lasta kohtaan. Jos olette liian kiireisiä viettämään aikaa poikanne tai tyttärenne kanssa, saatatte lähettää viestin: ”Sinä et ole minulle kovin tärkeä.” Muistakaa kuitenkin, ettette joskus mahda mitään sille, että teillä on kiire, joten älkää olko liian herkkänahkaisia tässä asiassa. Muistakaa vain, että on tärkeätä lähettää tietoisesti myönteisiä viestejä lastenne valistamiseksi ja arvioida silloin tällöin, mitä viestejä lähetätte, niin että voitte tehdä tarvittaessa muutoksia.
Mitä viestejä haluaisitte tietoisesti lähettää lapsillenne? Haluatteko heidän tietävän, että rakastatte heitä ja ajattelette heitä? Jos suunnittelette etukäteen, voitte usein lähettää myönteisiä viestejä silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Oletetaan esimerkiksi, että teidän on lähdettävä töihin joka päivä ennen kuin lapsenne ovat hereillä. Ajatelkaa, kuinka yllättynyt ja onnellinen lapsi olisi, jos tekisitte värillisestä paperista pienen kyltin ja kiinnittäisitte sen hänen sänkynsä jalkopäähän, niin että se olisi ensimmäinen asia, jonka lapsenne näkee herätessään. Kyltissä voisi lukea jotakin tällaista: ”Hei! Isi rakastaa sinua! Nähdään illalla. Pelataan yhdessä, kun tulen kotiin!” Sellaisella myönteisellä viestillä voi olla pysyvä ja voimallinen hyvää tekevä vaikutus.
Toimivassa perheessä keskinäiset suhteet ovat äärimmäisen tärkeitä. On hyvä ajatus tutkailla säännöllisesti jokaisen ihmissuhteen tilaa perheessä. Koskaan ei tiedä, milloin saattaa olla jokin tietty tarve, johon ei ole vastattu ja josta lapsenne eivät ole jostakin syystä kertoneet teille. Voitte todennäköisemmin saada selville, miten lapsillanne menee ja mitä tarpeita heillä on, kun kuuntelette tarkoin ja olette vastaanottavaisia Hengelle.
Se herättää tietenkin kysymyksen: Kun tajuatte, että joku perheessänne tarvitsee jotakin apua joko suhteessaan teihin tai johonkuhun toiseen, kuinka autatte tilannetta kohenemaan? Yksi asia, jonka olen oppinut, on se, että ihmissuhteet eivät yleensä tule paremmiksi vahingossa vaan sen sijaan ne paranevat, kun me teemme kaikkemme niiden kohentamiseksi.
Yrittäkää uhrata aikaa suhteeseen selkein tavoin. Seuraavat ovat joitakin tapoja, joita olen kokeillut ja jotka voisivat toimia kohdallanne: keskustelkaa, leikkikää ja pelatkaa yhdessä, viettäkää aikaa kahden kesken lapsen kanssa, lähettäkää kiintymystä osoittavia kirjeitä, kortteja tai viestejä, lausukaa kohteliaisuuksia, tehkää jotakin hauskaa ja odottamatonta, sanokaa ”Minä rakastan sinua”, kuunnelkaa lasta, pyytäkää hänen apuaan jossakin projektissa, kertokaa omista tunteistanne. Kaikki ne edellyttävät, että menette henkilökohtaisesti mukaan siihen, mitä toinen ihminen tekee. Puhukaa jälkeenpäin pyrkimyksistänne puolisonne kanssa perhekeskusteluhetkessä. Saatatte yllättyä siitä, kuinka kauaskantoinen myönteinen vaikutuksenne voi olla.
Toimivassa perheessä vanhemmat ovat aktiivisia opettajia. Aadam ja Eeva olivat erinomaisia esimerkkejä vanhemmista, jotka ovat hyviä opettajia. Esimerkiksi ”Aadam ja Eeva – – ilmoittivat kaikki asiat pojillensa ja tyttärillensä” (Moos. 5:12). He opettivat lapsilleen evankeliumin periaatteita kuten pelastussuunnitelman ja käskyjen pitämisen tärkeyden ja siunaukset. Meillä on sama vastuu opettaa lapsillemme paitsi elämässä tarvittavia taitoja niin myös evankeliumia. Jos jätämme lastemme hengellisen kasvatuksen sattuman tai jonkun toisen ihmisen varaan, otamme suuren riskin, etteivät he opi niitä asioita, jotka tuovat heille todellista onnea.
Se merkitsee sitä, että meidän on mietittävä, mitä me opetamme ja kuinka me opetamme. Kun esimerkiksi teillä on perhekeskusteluhetki, voisit kysyä: ”Mitä me haluamme opettaa perheessämme muutamien seuraavien kuukausien aikana? Kuinka, milloin ja missä me haluamme opettaa sen?” Voisitte halutessanne kirjoittaa vastaukset muistiin perheen tavoitteina ja kiinnittää ne näkyvään kohtaan, niin että muistatte ne. Edetkää sitten tavoitteidenne mukaisesti.
Mitä muuta voisitte opettaa? Kaikkea, mitä perheenne pitää mielestänne oppia. Joitakin aiheita voivat olla kohteliaisuus, rehellisyys, rukoileminen, pyhien kirjoitusten tutkiminen, talousasiat ja velasta vapautuminen, keskinäinen kunnioitus perheessä, tehokas ajankäyttö, vihantunteiden käsitteleminen, koulunkäynnin tärkeys ja se, miten tärkeää on, että kaikki perheenjäsenet tekevät oman osansa kotona.
Opettaa voi tehokkaasti myös muulloin kuin virallisissa tai suorissa opetustilanteissa. Kun opetatte sanoitta, opetatte epäsuorasti. Itse asiassa ette kenties ole edes läsnä, kun ”opettamista” tapahtuu! Minä esimerkiksi ripustin näkyville kuvia, jotka kuvasivat luonteenpiirteitä, joita haluaisin lasteni ajattelevan, kuten kuvan pioneereista taivaltamassa lumimyrskyssä kuvaamaan periksiantamattomuutta vaikeina hetkinä. Meillä on myös 29 valokuvaa, yksi jokaisesta lastenlapsestamme, kotona olohuoneemme takanreunuksella. Vaikka näihin kuviin ei ole kirjoitettu sanoja, tämä visuaalinen esitys saa paljon kommentteja osakseen. Ihmiset eivät voi olla huomaamatta niitä. Valokuvat lähettävät viestin, että lastenlapsemme ovat tärkeä osa perhettämme.
Toimivassa perheessä vanhemmat johtavat esimerkillään. Lapset seuraavat ja tarkkailevat aina käytöstämme, tiesimmepä sen tai emme. Roolissani isänä arvioin säännöllisesti käytöstäni kysymällä itseltäni: ”Voinko suositella lapsilleni, että he seuraisivat esimerkkiäni sekä julkisuudessa että yksityiselämässä?” Jos vastaus on ei, teen tarvittavat korjaukset.
Olen esittänyt itselleni seuraavia kysymyksiä:
-
Haluanko lasteni olevan kärsivällisiä? Kyllä, joten yritän olla heitä kohtaan niin kärsivällinen kuin osaan.
-
Haluanko lasteni rentoutuvan, pitävän hauskaa ja oppivan nauttimaan elämästä? Kyllä, koska uskon, että nuo ominaisuudet ovat keskeisiä terveiden, onnellisten ihmissuhteiden kehittymiseksi. Yritän pitää hauskaa lasteni kanssa niin usein kuin voin.
-
Haluanko lasteni lukevan pyhiä kirjoituksia ja tervehenkisiä kirjoja? Kyllä, joten huolehdin siitä, että he näkevät minun lukevan, ja minä luen heille.
-
Haluanko lasteni välittävän perhesuhteista? Kyllä, joten suukotan ja halaan heitä, hymyilen heille, kuuntelen heitä, pelaan ja leikin heidän kanssaan ja kerron heille henkilökohtaisista kokemuksista.
Muistakaa, että lapsemme haluavat vanhempiensa näyttävän esimerkkiä henkilöstä, jolla on selkeä käsitys suunnasta niin henkilökohtaisissa kuin hengellisissäkin asioissa. Meidän on vanhempina elettävä kelvollisina Pyhän Hengen johdatukseen kaikkina aikoina ja etenkin silloin, kun on vaikeaa.
Lopuksi toimivassa perheessä vanhemmat opettavat lapsilleen uskoa taivaalliseen Isään ja Herraan Jeesukseen Kristukseen. Tämä usko antaa perhe-elämälle varman ja lujan perustan, jota ei voi saada millään muulla tavalla. Se on myös taivaalliselta Isältämme saatu käsky. Kuningas Benjamin opetti velvollisuudesta lapsiamme kohtaan, että ”te opetatte heitä kulkemaan totuuden ja vakavamielisyyden teitä; te opetatte heitä rakastamaan toisiaan ja palvelemaan toisiaan” (Moosia 4:15).
Ehkäpä tärkein asia, mitä teemme elämässä, on se, että opetamme perheemme jäseniä uskomaan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen opetuksiinsa sekä pitämään käskyt. Perhejulistuksessa sanotaan: ”Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset.”1 Opettakaa lapsillenne oikeita periaatteita sanoin ja esimerkillä sekä Hengen avulla, kun lausutte heille todistuksenne.
Muistakaa olla kärsivällisiä itseänne ja perheenne jäseniä kohtaan. Ihmissuhteet paranevat yleensä vaiheittain, eivät yhdessä yössä. Niiden vahvistaminen vaatii aikaa ja työtä. Kun pyritte saamaan toimivan perheen, joka perustuu taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen opetuksille ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa, annatte kuitenkin perheellenne parhaan mahdollisen tilaisuuden kasvaa tiiviimmin yhteen ja kohdata haasteet suurempaa sopusointua ja onnea tuntien.