Todellinen tarkoitukseni lähetyssaarnaajana
Olin palvellut kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Argentiinassa vasta kaksi kuukautta, kun sain tiedon, että nuorempi ja ainoa sisareni oli kihloissa. Olimme Rebeccan kanssa läheiset kasvuvuosinamme ja olimme unelmoineet toistemme häistä, mutta nyt en pääsisi hänen häihinsä.
Vanhempani lähettivät minulle suunnitelmia, valokuvia, ruokalistoja ja aikatauluja, mutta tunsin silti jääväni syrjään ja yksin ja etäälle. Lähetystyö oli rankkaa ja hidasta. Huomasin miettiväni, mitä tein niin kaukana kotoa, ja hämmennyin siitä, mitä minun oletettiin saavan aikaan.
Siitä huolimatta tiesin, että Herra oli kutsunut minut palvelemaan, ja minulla oli vahva todistus rukouksesta ja pappeuden voimasta. Sain lohdun siunauksen, jossa minulle luvattiin, että olin siellä, missä minun pitikin olla.
Lähetyssaarnaajina lausuimme usein kehotuksen, joka on kohdassa Moroni 10:4–5. Uskoin lujasti noiden jakeiden lupaukseen – että jos kysyisin Jumalalta, iankaikkiselta Isältäni, Jeesuksen Kristuksen nimessä, voisin tietää totuuden kaikesta Pyhän Hengen voimalla. Rukoilin uutterasti tietääkseni, olinko tehnyt oikein tulemalla Argentiinaan sen sijaan että olisin jäänyt kotiin, missä olisin ollut auttamassa sisartani valmistautumaan häihinsä. Kun hänen hääpäivänsä lähestyi, rukouksistani tuli yhä hartaampia. Tunsin Hengen rauhoittavan vaikutuksen, mutta toivoin yhä vastausta.
Kaksi viikkoa ennen häitä olimme toverini kanssa kävelemässä kotiin lounaalta jäsenten luota seurakunnassa, jossa palvelimme. Seurakunta oli pienessä kaupungissa Argentiinan keskiosissa, missä ihmiset viettivät keskipäivällä siestaa. Siihen aikaan päivästä kukaan ei yleensä ollut liikkeellä.
Kun kävelimme, joku nuorukainen kuitenkin kutsui meitä. Koska monet nuoret miehet kiusasivat meitä, emme olleet kuulevinamme vaan jatkoimme kävelemistä. Kun hän kutsui uudelleen, tunsin kehotuksen vastata hänelle.
Hänen nimensä oli Horacio, ja hän halusi tietää, olimmeko ystäviä niiden kahden nuoren naisen kanssa, jotka olivat lukeneet Mormonin kirjaa hänen serkkunsa kanssa. Hän kertoi meille tunteneensa jotakin erikoista näiden sisarten, jotka myös palvelivat seurakunnassamme, lukiessa. Hän halusi tietää, voisiko hän tulla kirkkoomme.
Kun opetimme Horaciota paikallisten jäsenten avulla, hän oppi nopeasti rakastamaan evankeliumia. Hän muutti elämänsä kasvaessaan evankeliumissa, vaikka hänen perheensä alkoi estellä ja hänen ystävänsä hylkäsivät hänet. Siitä huolimatta Horacio tunsi Herran rakkauden ja halusi seurata Häntä. Sain joitakin lähetystyöni hienoimmista kokemuksista opettaessamme Horaciota.
Kun perheeni istui Oaklandin temppelissä Kaliforniassa katsomassa, kuinka sisareni suorittaisi yhden niistä toimituksista, jotka auttaisivat häntä valmistautumaan selestiseen valtakuntaan, minä istuin pienessä kappelissa General Picossa Argentiinassa odottamassa, että Horacio saisi päätökseen puhuttelun valmistautuessaan saamaan ensimmäisen pelastavan toimituksensa – kasteen. Sisareni oli kyennyt valmistautumaan toimituksiinsa ilman minun apuani, mutta Horacio ei ehkä olisi kyennyt tekemään niin. Hän tarvitsi toveriani ja minua opettamaan hänelle evankeliumia, ja minä tarvitsin häntä muistuttamaan minua todellisesta tarkoituksestani lähetyssaarnaajana – auttaa sielujen tuomisessa Kristuksen luokse.
Kun valmistauduin lähtemään Argentiinasta lähetystyöni päättyessä, Horacio valmistautui palvelemaan omassa lähetystyössään. Horacion avulla taivaallinen Isä oli vastannut rukouksiini ja lähetti sitten hänet vastaamaan muiden rukouksiin.