Minä voin olla lähetyssaarnaaja nyt
”Minä olen teidän kanssanne; ja missä paikassa te julistattekin minun nimeäni, teille avataan ovi menestykselliseen työhön, niin että he voivat ottaa vastaan minun sanani” ( OL 112:19).
Oli iltahämärä, kun Micah ja hänen pikkuveljensä Noah polvistuivat vuoteidensa viereen pitämään iltarukouksiaan. Micah ajatteli yhä heidän naapuriaan, vanhaa Sam-nimistä miestä. Juuri silloin äiti tuli ovelle.
”Olen iloinen siitä, että te aiotte pitää rukouksenne”, hän sanoi hymyillen veljeksille.
”Minä aion rukoilla tänä iltana Samin puolesta”, Micah sanoi. ”Minä aion pyytää häntä tulemaan sunnuntaina meidän kanssamme kirkkoon ja haluan taivaallisen Isän apua, kun pyydän häntä.”
”Luuletko, että hän tulee kirkkoon meidän kanssamme?” Noah kysyi. ”Meidän Alkeisyhdistyksen opettaja sanoi meille, että taivaallinen Isä on mielissään, kun me pyydetään meidän naapureita tulemaan kirkkoon.”
”Minä tiedän, että taivaallinen Isä auttaa sinua pyytämään Samia”, äiti sanoi.
Seuraavana aamuna Micah ja Noah heräsivät varhain. He halusivat innokkaasti puhua Samin kanssa. Sam oli asunut Micahin ja Noahin perheen naapurina jo kauan ennen Micahin ja Noahin syntymää. Micah tiesi, että Sam oli ollut hyvin yksinäinen siitä lähtien kun hänen vaimonsa oli kuollut.
Pojat sijasivat vuoteensa muistuttamatta ja söivät nopeasti aamiaisensa ennen kuin kiiruhtivat ulos ovesta.
”Pelottaako sinua?” Noah kysyi Micahilta.
”Ei. Luulen, että Sam suostuu”, Micah vastasi. ”Tai ehkä minua vähän pelottaa”, hän lisäsi.
He juoksivat Samin talolle. Micah oli varma, että Noah oli yhtä hermostunut kuin hän. Mitä jos Sam sanoisi ei? Mitä jos Sam ei haluaisi olla enää heidän ystävänsä ja lakkaisi viemästä heitä ja isää kalaan?
He kävelivät hiljaisuuden vallitessa Samin etuovelle. Juuri kun he koputtivat oveen, joku tuli esiin talon takaa. ”Hei pojat!” mies tervehti kävellen heitä kohti. ”Mitäs teillä kahdella on mielessä tänään?” Vaikka suuri olkihattu peittikin miehen kasvot, pojat tiesivät äänestä, että siinä oli Sam. Ja he tiesivät, että Sam hymyili.
”Me tultiin katsomaan sinua”, Micah sanoi.
”Niin”, Noah sanoi. Hän lisäsi nopeasti: ”Micah haluaa kysyä sinulta jotakin.”
Sydän jyskytti Micahin rinnassa. Hän veti syvään henkeä ja sanoi nopeasti: ”Tuletko huomenna meidän kanssamme kirkkoon? Pääset meidän kyydissä – meillä on paljon tilaa – ja voit istua meidän kanssa kirkossa.”
”Olen nähnyt, että perheenne lähtee kirkkoon joka sunnuntai, enkä ole ollut kirkossa pitkään aikaan”, Sam sanoi. ”Kai minä voin lähteä teidän kanssanne kirkkoon tänä sunnuntaina.”
”Jee!” molemmat pojat huudahtivat yhtä aikaa.
Noah sanoi: ”Me lähdetään puoli kymmeneltä. Me haetaan sinut silloin!”
Poikien juostessa kotiin Micah kääntyi ja huusi Samille, joka hymyili vieläkin. ”Nähdään huomenaamulla puoli kymmeneltä!”
Kun he tulivat kotiin, äiti ja isä odottivat heitä.
”Mitä Sam sanoi?” isä kysyi. ”Lähteekö hän kirkkoon meidän kanssamme?”
Micah virnisti. ”Lähtee. Me sanottiin, että me haetaan hänet puoli kymmeneltä.”
Pitäessään sinä iltana iltarukouksiaan Noah ja Micah muistivat kiittää taivaallista Isää siitä, että Hän oli auttanut heitä pyytämään Samia lähtemään heidän kanssaan kirkkoon.
”Minulla on tosi hyvä olo”, Micah sanoi.
”Niin minullakin”, Noah sanoi.
Pojat kiipesivät vuoteisiinsa, ja Micah muisti, mitä heidän piispansa oli sanonut viikkoa aikaisemmin sakramenttikokouksessa: ”Jokainen jäsen on lähetyssaarnaaja!”
Kuvitus Gregg Thorkelson