Vanhimmat, tarvitsetteko kyydin?
Ajettuani koko pitkän päivän bussiani Victoriassa Australiassa olin illan viimeisellä kierroksella menossa kotiin. Matkalla näin kaksi hyvinpukeutunutta nuorta miestä kävelemässä. Päätin pysäyttää bussin ja kysyä heiltä, tarvitsivatko he kyytiä.
Kysyin heiltä, miksi heillä oli nimikyltit, valkoiset paidat ja solmiot. Toinen heistä selitti, että he olivat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajia. Kun esitin heille kysymyksiä heidän työstään, tunsin bussin täyttyvän jollakin, minkä tajusin myöhemmin olevan Pyhä Henki. Pyytäessäni heitä kertomaan minulle enemmän Jeesuksesta Kristuksesta en voinut muuta kuin innostua heidän vastauksistaan.
Valitettavasti oli jo myöhä, joten jätin lähetyssaarnaajat kyydistä Dandenongissa. Jälkeenpäin olin surullinen tajutessani, etten saanut heidän puhelinnumeroaan. Viikkokausia rukoilin, että tapaisin heidät taas. Kun ajoin bussireittiäni, etsin jopa heitä. Kuukaudet kuluivat, ja sitten, syntymäpäivänäni 19. elokuuta 2002, tapahtui jotakin uskomatonta.
Kun söin lounasta vaimoni Camelian kanssa, oveen koputettiin. Kun hän meni avaamaan ovea, kuulin tuttuja ääniä. Siellä olivat lähetyssaarnaajat, jotka olin tavannut bussissa! He olivat aivan yhtä yllättyneitä nähdessään minut kuin minä olin nähdessäni heidät. He olivat kulkeneet kadullamme ovelta ovelle, ja heidät oli johdatettu talollemme. Rukouksiini oli vastattu.
Vanhimmat Jason Frandsen ja James Thieler alkoivat heti opettaa meitä. Mormonin kirja ja profeetta Joseph Smith olivat meille uusia asioita, mutta ymmärsimme helposti evankeliumin, koska taustamme oli kristillinen. Lähetyssaarnaajat pyysivät meitä rukoilemaan siitä, mitä opimme, ja pohtimaan sitä. Kun teimme niin, tunsimme Hengen, halua käydä kirkossa ja kehotuksen mennä kasteelle. Meitä on siunattu siitä asti.
Nyt useita vuosia myöhemmin ajan edelleen bussia ja annan edelleen kyytiapua lähetyssaarnaajille. Mutta nyt autan heitä viemään lähetystyötä eteenpäin esittelemällä heille ihmisiä sekä jakamalla matkustajilleni Mormonin kirjoja ja muuta kirkon aineistoa.
Ihmiset bussissani eivät voi olla huomaamatta, kuinka onnellinen olen. Kun he kysyvät syytä siihen, vastaan yksinkertaisesti: ”Herra on tehnyt näin minulle. Hän voi muuttaa teidänkin elämänne.”