Evankeliumin klassikoita
Ensiksi tulee kaste
Entä ne miljoonat taivaallisen Isämme lapset, jotka voisivat saada iankaikkiseksi perheeksi tulemisen siunaukset, jos heidät kastettaisiin?
Perheiltakirjassa – – on ensimmäisenä mitä innoittavin oppiaihe. Sen teemana on ”Perheet ovat ikuisia”. Perheitä neuvotaan laittamaan pöydälle useita eri tavaroita, joiden joukossa on vihkitodistus, temppelisuositus, temppelin kuva ja kastetodistus. – –
Kirkon jäsenet tietävät, että kaikki nämä pöydälle asetetut esineet liittyvät temppeliavioliittoon ja mahdollisuuteen olla ”iankaikkinen perhe”. – – Haluaisin tähdentää yhtä noista pöydälle asetetuista tavaroista – kastetodistusta.
”Iankaikkiseksi perheeksi” tuleminen edellyttää, että avioparilla on kastetodistukset, että he ovat kelvollisia kirkon jäseniä, joilla on temppelisuositus, ja että heillä on selestisen avioliiton solmimisesta kertova vihkitodistus. Entä ne miljoonat taivaallisen Isämme lapset, jotka voisivat saada iankaikkiseksi perheeksi tulemisen siunaukset, jos heidät kastettaisiin?
Meidän kokoaikaiset lähetyssaarnaajamme ovat saavuttaneet kaikkialla maailmassa yhä suurempaa menestystä sielujen saattamisessa kasteen vesiin. Heidän menestyksensä voisi kuitenkin moninkertaistua, jos kirkon jäsenet tekisivät innokkaasti yhteistyötä heidän kanssaan. Tuntuu kuin useimmilla kirkon jäsenillä olisi sisäänrakennettu vastahakoisuus kertoa evankeliumista ystävilleen ja naapureilleen. Monet meistä puhuvat ylpeinä kirkon kasvusta tai maailmanlaajuisen lähetystyön menestyksestä, mutta eivät ole koskaan tutustuttaneet kirkkoon ketään tuttavaansa tai naapuriaan. Kun kotiin palanneilta lähetysjohtajilta kysytään: ”Miten olisitte voineet saada lähetyskentällä enemmän käännynnäisiä?”, kuulemme saman vastauksen: ”Jos me vain voisimme saada jäsenet auttamaan lähetyssaarnaajia ja valmistamaan ystäviään ja naapureitaan ottamaan vanhimmat vastaan.”
Olemmeko me unohtaneet velvollisuutemme? Olemmeko unohtaneet, mitä Herra on sanonut?
”Katso, minä lähetin teidät maailmaan todistamaan ja varoittamaan kansaa, ja jokaisen, jota on varoitettu, kuuluu varoittaa lähimmäistään. Ja nyt, he eivät voi puolustautua.” (OL 88:81–82). – –
[Meidän lähetyssaarnaajiamme] koulutetaan opettamaan evankeliumia, opettamaan hyvässä järjestyksessä, innoitetulla tavalla, joka toivottavasti johtaa kasteeseen. Lähetyssaarnaajalle jokainen hetki on kallisarvoinen ja käytettävä hyödyllisesti. Käsitättekö, että lähetyssaarnaajat kastavat ehkä yhden ihmisen jokaista 1 000 kotia kohti, jonka ovella he käyvät? Nämä samat lähetyssaarnaajat kastavat 600 jokaisesta 1 000 ihmisestä, joita opetetaan jäsenten kodeissa – 600 kertaa enemmän käännynnäisiä, kun jäsenet ovat uskollisesti mukana.
Näitä innostuneita nuoria Herran palvelijoita on seurakunnissanne nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lähetyssaarnaajat lähtevät nykyään kentälle paremmin valmistautuneina ja opetettuina ja suuremmin toivein ja odotuksin. Jokaisella evankeliumin vastaan ottaneella perheellä on velvollisuus kertoa siitä naapureilleen. Me voimme saada ihmiset kiinnostumaan evankeliumista pelkästään olemalla luonnollisia ja vilpittömiä ja osoittamalla rakkautta heitä kohtaan. – –
Erään lentomatkan aikana muuan ystäväni ryhtyi keskustelemaan vieressään istuvan naismatkustajan kanssa. Ystäväni kertoi tälle olevansa matkalla Andersoniin Etelä-Carolinaan tapaamaan kaukaista serkkuaan, koska hän etsi tietoja joistakin esivanhemmistaan. Hän kysyi naiselta: ”Haluaisitteko tietää, miksi olen kiinnostunut sukulaisistani, jotka ovat kuolleet kauan sitten?”
”Haluaisin kyllä”, nainen vastasi.
”Minä yritän löytää tietoja esivanhemmistani, jotta voisin tehdä heidän puolestaan erään työn temppelissä. Tiedättekö te, missä Vapahtaja oli niiden kolmen päivän aikana, jolloin Hänen ruumiinsa lepäsi haudassa ristiinnaulitsemisen jälkeen?”
”En. Missä?”
Ystäväni jatkoi: ”Apostoli Pietari sanoi Kristuksen saarnanneen vankeudessa oleville hengille, jotka eivät totelleet Nooan päivinä.” Ja sitten hän kysyi: ”Luuletteko, että maailman Vapahtaja käyttäisi kolme päivää saarnaten niille ihmisille, elleivät nämä voisi tehdä mitään sen johdosta?”
”En. En ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä”, nainen sanoi.
Ystäväni jatkoi selittämällä kastetta kuolleiden puolesta ja ylösnousemusta. Hän lainasi Paavalin sanoja: ”Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?” (1. Kor. 15:29.)
”Muistatteko, että kun menitte naimisiin, vihkitoimituksessa käytettiin ilmausta ’kunnes kuolema teidät erottaa’? Avioliittosopimuksenne päättyy, kun toinen teistä kuolee.”
Nainen vastasi: ”Taidatte olla oikeassa, mutten ole koskaan ajatellut sitä tuolta kannalta.”
Ystäväni jatkoi: ”Minun vaimoni kuoli noin kuukausi sitten, mutta hän on minun vaimoni iankaikkisesti. Meidät on vihkinyt henkilö, jolla on pappeuden valtuus vahvistaa taivaassa avioliitto, joka solmitaan täällä maan päällä. Me kuulumme toisillemme iankaikkisesti, ja lisäksi meidän lapsemme kuuluvat meille ikuisesti.”
Juuri ennen koneen laskeutumista ystäväni sanoi naiselle: ”Tiedättekö, miksi me tapasimme? Tapasimme siksi, että tekin saisitte tietää evankeliumista ja että teidät voitaisiin sinetöidä aviomieheenne ja lapsiinne ja esivanhempiinne iankaikkisesti – tullaksenne iankaikkiseksi perheeksi.”
Pian tämän tapauksen jälkeen ystäväni lähetti tälle naiselle ja hänen perheelleen vanhin LeGrand Richardsin kirjan Kummia tekoja ja ihmeitä ja laittoi kirjan väliin käyntikorttinsa. Tämän naisen nimi päätyi lopulta hänen kotikaupungissaan Pennsylvanian osavaltiossa työskentelevien kokoaikaisten lähetyssaarnaajasisarten käsiin. Käytyään hänen luonaan ensimmäisen kerran sisaret kirjoittivat: ”Tapaamamme rouva oli erittäin ystävällinen. Teidän olisi pitänyt nähdä, kuinka hänen silmänsä kirkastuivat hänen nähdessään meidät. [Mies, jonka hän oli tavannut lentokoneessa,] oli kylvänyt mitä hedelmällisimmän siemenen todistuksellaan ja uskollaan siihen, että hän ja hänen rakkaansa voisivat olla yhdessä tämän elämän jälkeen. Me lähetyssaarnaajat tunsimme rauhaa. Saimme tunteen, että Herra oli mukana työssämme, koska tätä perhettä oli valmistettu.”
Teiltä minä haluaisin nyt kysyä, muistatteko ”iankaikkisen perheen” perusehdot: kastetodistukset, temppelisuositukset, vihkitodistuksen? Mutta ensimmäiseksi ystävienne ja naapurienne on saatava kastetodistus. – –
Herra on julistanut:
”Sillä kaikkien [ihmisten] täytyy tehdä parannus ja ottaa kaste. – –
Ja teidän kättenne kautta minä teen ihmeellisen teon ihmislasten keskuudessa monien saamiseksi vakuuttuneiksi synneistään, jotta he tulisivat parannukseen ja – – tulisivat minun Isäni valtakuntaan.” (OL 18:42, 44.)
Jos otatte mukaan koko perheenne – rukoilette yhdessä menestystä, valitsette jonkin perheen perehdytettäväksenne, asetatte tavoitteita ja määräpäiviä, joihin pyritte, päätätte tehdä mitä tahansa, mikä tuntuu sopivalta, ja sitten paastoatte ja rukoilette, ja sitten rukoilette ja paastoatte – minä lupaan teille, että teidän varoittava äänenne kuullaan. Tämä on päivä, jolloin sato on jo kypsää, viinikuurna on täynnä. Herra siunaa teidän työnne. Te näette ystävienne astuvan kasteen vesiin.
Ihmiset, joiden elämää kosketatte, voivat unohtaa, mitä olette sanoneet, mutta he eivät koskaan unohda, mitä te saitte heidät tuntemaan. Perheet ovat ikuisia, minä todistan teille nöyrästi Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Lokakuun 1976 yleiskonferenssipuheesta; lainaukset, välimerkitys ja kappalejako ajanmukaistettu.
Kuvitus James L. Johnson
Ystäväni kysyi vieressään istuvalta: ”Haluaisitteko tietää, miksi olen kiinnostunut sukulaisistani, jotka ovat kuolleet kauan sitten?”
Teidän varoittava äänenne kuullaan. Herra siunaa teidän työnne. Te näette ystävienne astuvan kasteen vesiin.