Aberdeenin nuoret temppelissä
Aberdeenin vaarnan nuorille Skotlannissa vuosittainen käynti temppelissä on elämää muuttava kokemus.
”En luopuisi siitä mistään hinnasta”, sanoo Bethany Gilmour, 17, Bridge of Donin seurakunnasta. ”Tuo yksi viikko temppelissä vahvistaa todistustani enemmän kuin mikään muu. Ja se antaa minulle halun palata takaisin joka vuosi. Olen oppinut näillä temppelimatkoilla asioita, jotka pysyvät mielessäni loppuikäni – asioita, jotka auttavat minua tekemään elämässäni oikeat valinnat.”
Tämä on juuri sellainen ilmaus, jonka Skotlannissa sijaitsevan Aberdeenin vaarnan johtaja Christopher Payne sanoi olevan odotettavissa, jos hänen vaarnansa nuorilta kysytään heidän vuosittaisesta käynnistään Prestonin temppelissä Englannissa. Hän ei liioitellut.
Joka kesä 60–70 Aberdeenin vaarnan nuorta miestä ja nuorta naista yhdessä aikuisjohtajiensa ja muutamien vaarnan nuorten yksinäisten aikuisten kanssa matkustaa Prestoniin, jonne on 6,5 tunnin ajomatka. He viettävät siellä kuusi päivää temppelissä. Joka aamu he ovat kastehuoneessa toimittamassa kasteita ja konfirmointeja, iltapäivisin heillä on toimintoja ja palveluprojekteja, ja iltaisin he kokoontuvat takkavalkeailtoihin ja tutkimaan pyhiä kirjoituksia. Heidän temppeliviikkonsa päättyy todistuskokoukseen, joka kestää yleensä nelisen tuntia. Mutta näissä kuudessa temppelissä vietetyssä päivässä on todella merkittävää se, miten ne vaikuttavat vuoden muihin 359 päivään.
Temppelikelpoinen koko vuoden ajan
Muutokset, jotka temppeli saa aikaan näiden nuorten elämässä, eivät ole lyhytaikaisia vaan pitkäaikaisia muutoksia. Melanie Bews, 17, Aberdeenin seurakunnasta ilmaisee sen näin: ”Siitä päivästä asti, kun lähdet temppelistä, valmistaudut menemään seuraavalle matkalle. Koko vuoden ajan pidät itsesi kelvollisena jotakin varten. Pyrit olemaan kelvollinen menemään jälleen temppeliin.” Melanie kertoo vaarnan nuorten johtajien esityksestä, johon kuului juliste, jossa oli kahdeksan askelta avuksi nuorten valmistamiseksi temppeliin. ”Käytin sitä tarkistuslistana ollakseni varma, että tein niin paljon kuin mahdollista valmistautuakseni. Listassa oli joitakin asioita, joita en ollut tehnyt, ja aloin tehdä niitä, kuten erillisen päiväkirjan pitäminen hengellisten kokemusten kirjaamiseksi. Se on yksi asia, jota olen yhä jatkanut.”
Nathan Cumming, 18, Elginin seurakunnasta sanoo: ”Valmistautumiseni temppeliin kulkee tosiasiassa käsi kädessä lähetystyöhön valmistautumiseni kanssa.” Hän selittää, että hänen päivittäiset rukouksensa ja pyhien kirjoitusten tutkimisensa ovat merkityksellisempiä sen vuoksi, että hän on keskittynyt tavoitteeseensa olla kelvollinen. ”Ennen tätä viimeistä temppelimatkaa rukoilin paljon enemmän”, hän sanoo. ”Kamppailen toisinaan itseluottamuksen puutteen ja arkuuden kanssa. Joten valmistautuakseni tätä temppelimatkaa varten rukoilin itseluottamusta voidakseni olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa, sillä en ole koskaan ollut kovin hyvä siinä.” Hän luottaa nyt siihen, että nämä kokemukset auttavat häntä olemaan tehokkaampi lähetyssaarnaaja.
Mylie Payne, 15, Aberdeenin seurakunnasta selittää, kuinka valmistautumisesta temppeliin on vuosien mittaan tullut hänelle henkilökohtaisempaa: ”Aiempina vuosina olemme paastonneet ryhmänä valmistautuaksemme temppeliin.” Nyt Mylie tekee niin omasta aloitteestaan. ”Tänä vuonna paastosin itsekseni, että saisin matkasta mahdollisimman suuren hyödyn ja että se auttaisi vahvistamaan todistustani.” Hän puhuu myös muutoksesta pyhien kirjoitusten, erityisesti Mormonin kirjan, tutkimisessaan: ”Pyrin ymmärtämään pyhiä kirjoituksia paljon syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin. Etenkin kun tulen kastetta käsitteleviin osiin, yritän todella tutkistella ja ymmärtää niitä.”
Bethany Gilmour kiteyttää sen näin: ”Pidän joka päivä mukanani sitä, minkä olen oppinut temppelimatkalla. Kun tulen kotiin, ajattelen seuraavaa matkaa. Ajattelen, mitä olen oppinut edellisellä matkalla ja mitä voin tehdä vuoden aikana säilyttääkseni mielessäni koko vuoden ajan seuraavaan matkaan asti ne tunteet, joita koin temppelissä.”
Parhaita paloja
”Temppelimatka on koko vuoden kohokohta”, sanoo Hope Fraser, 18, Bridge of Donin seurakunnasta. ”Jokainen odottaa sitä innokkaasti.” Mutta tämä vuoden kohokohta tarjoaa omia parhaita paloja kullekin nuorelle, joka osallistuu siihen. Tämän vuoden temppelimatkalta Hopen mielessä erottuu edukseen erityinen lehvänsitojien kokous. ”Se oli ihmeellinen”, hän sanoo. ”Tarkoituksena oli keskustella seurustelusta ja tilanteista, joihin ei tulisi joutua. Päädyimme puhumaan kiitollisuudesta, jota tunsimme toinen toistamme kohtaan.” Se oli kokemus, jota lehvänsitojien neuvojatkin muistelevat mielellään.
James Bowcutt, 18, Elginin seurakunnasta sanoo, että hänen temppelipalvelunsa kohokohta oli mahdollisuus tulla kastetuksi joidenkin esivanhempiensa puolesta. Jonkin aikaa ennen matkaa James piti mukanaan sellaisten sukunsa varhaisempien jäsenten nimiä, joiden puolesta hän toimittaisi kasteita. ”Voin lukea nimet ja todella oppia tuntemaan heidät. Tunsin todella, että he kuuluivat minulle, ja olin ylpeä siitä, että käsissäni oli sukuni nimiä”, hän sanoo. ”Tunsin selvästi vahvempaa yhteyttä verhon toisella puolella oleviin ihmisiin.”
Mylie Payne puhuu innostuneesti mahdollisuudesta palvella temppelissä, ei pelkästään tekemällä toimituksia sisäpuolella vaan siistimällä ja kitkemällä rikkaruohoja ulkopuolella. ”Minusta oli hienoa palvella temppelialueella. Siinä, että saimme Herran huoneen näyttämään vieläkin kauniimmalta, oli jotakin erityistä”, hän sanoo. ”Se oli suurenmoista.”
”Minusta mukavinta oli viettää aikaa ystävien kanssa menemättä kuitenkaan ostoksille”, sanoo Melanie Bews. ”Oli niin hauskaa viettää aikaa ystävien kanssa temppelin läheisyydessä ja oppia tuntemaan heitä paremmin ja luoda muistoja, jotka eivät ole niin maailmallisia. Parasta oli viettää aikaa toistemme kanssa todistustamme vahvistaen.”
Nuorten useimmiten mainitsema kohokohta oli todistuskokous. Janine Gall, 17, Buchanin seurakunnasta sanoo: ”Vaikka todistuskokous olikin pitkä, se ei ollut yhtään piinallinen. Tuntui kuin se olisi kestänyt vain kymmenisen minuuttia.” Hän lisää, että ”oli hyvä kuulla muiden todistuksia oman todistuksen vahvistamiseksi ja lähentyä toisiamme nuorina. Koska me olemme niin pieni nuorten ryhmä, meidän täytyy oppia tuntemaan toisemme paremmin, ja minusta se onnistuu oikein hyvin temppelissä.”
Ykseyttä ja tukea
Vaikka Aberdeenin vaarnan nuoret miehet ja naiset ovatkin pieni myöhempien aikojen pyhien nuorten ryhmä, he ovat vahvoja. Simon Robertson, 18, Aberdeenin seurakunnasta sanoo, että vuoden aikana ”olemme kaikki hajallamme, mutta kun olemme temppelissä, tunnemme olevamme yhtä perhettä. Olemme kaikki niin onnellisia, koska olemme temppelissä, ja tunnemme Hengen miltei alinomaa. Omasta puolestani tunnen suurta rauhaa temppelissä. Se antaa minulle lujemman päättäväisyyden ei pelkästään elää evankeliumin mukaan vaan elää sen mukaan paremmin. Ymmärrän, mitä me voimme saavuttaa, kun olemme yhdessä. Haluan yrittää tuntea niin kaiken aikaa.”
Janine Gall selittää, että ”minua lähinnä asuva nuori nainen on noin 45 minuutin matkan päässä. On miltei mahdotonta tavata ja pitää toimintoja tai seminaaria, joten on vaikea pysyä koko ajan hengellisesti vahvana. Niinpä todella nautin temppelissä käymisestä, koska se on ikään kuin hengellinen huipentuma. Ystäväni voivat kohottaa minua samalla kun minä voin kohottaa heitä.”
Olipa sitten kyseessä istuminen yhdessä valkoisissa vaatteissa odottamassa kasteita ja konfirmointeja, pyhien kirjoitusten lukeminen yhdessä korkealla temppelin torninhuipussa olevan enkeli Moronin patsaan alapuolella tai rikkaruohojen kitkeminen yhdessä temppelin pihamaalla, nämä nuoret vetävät yhtä köyttä. Paige Payne, 13, Aberdeenin seurakunnasta muistaa erään toiminnan, joka sekä lähensi heitä toisiinsa että kasteli heidät myös likomäriksi: ”Olimme kitkemässä rikkaruohoja. Niitä kasvoi jonkinlaisen istutuksen ympärillä, ja meidän täytyi perata kaikki rikkaruohot – ja niitä oli miljoonia. Satoi kaatamalla, joten tulimme aivan kuraisiksi. Ja me olimme rinteessä, joten aina kun yritti kävellä, liukastui. Se oli todella hauskaa. Temppelityöntekijät eivät voineet uskoa, että jatkoimme työtä. Koska me kaikki teimme sitä yhdessä, se tavallaan vahvisti meitä kaikkia.”
Ethan Fraser, 18, Bridge of Donin seurakunnasta lisää, että ystävät, jotka ovat vahvoja evankeliumissa, vaikuttavat suuresti hänen jokapäiväiseen elämäänsä. ”Minusta on mukavaa, että minulla on hyviä ystäviä kirkossa”, hän sanoo. ”Tiedän, että jos minulla on koettelemuksia, joku tukee minua.”
Erilaisuus
Vaarnanjohtaja Payne yrittää selittää, mikä juuri tekee Aberdeenin vaarnan nuorista niin erityisiä. He käyvät kirkossa ja toiminnoissa, he osallistuvat seminaariin, he pyrkivät elämään evankeliumin mukaan. Juuri sitä nuoret tekevät myös kaikissa muissa vaarnoissa, joissa hän on ollut.
”Sitten muutin Aberdeenin vaarnaan ja menin ensimmäiselle temppelimatkalleni”, hän sanoo. ”Nykyään suunnittelen sitä koko vuoden ajan. Ja teen niin, koska näen, mitä nuorillemme tapahtuu. Uskon, että tämä temppelimatka on se, mikä pitää Hengen näiden nuorten elämässä. He puhuvat koko vuoden ajan temppelimatkasta. Kysymme heiltä: ’Aiotteko mennä temppelimatkalle?’ Ja he sanovat: ’En luopuisi siitä mistään hinnasta.’
Temppeliin meneminen – tuossa pyhässä paikassa seisominen – muuttaa heidät. Ei vain sen päivän tai hetken ajaksi, ei sen tunnin tai viikon ajaksi. Se muuttaa heidät ikuisiksi ajoiksi.”
Valokuvat Paul VanDenBerghe ja Skotlannissa sijaitsevan Aberdeenin vaarnan luvalla ellei ole toisin mainittu; valokuva Prestonin temppelistä Englannissa John Luke
Kun nämä nuoret kokoontuivat yhteen keskustelemaan vuosittaisesta käynnistään temppelissä, he olivat toinen toisensa jälkeen sitä mieltä, että heidän elämänsä tuntuu sujuvan paremmin, kun he tekevät parhaansa pitääkseen Herran käskyt. Näissä nuorissa on jotakin erityistä, ja sen voi nähdä heidän kasvoistaan.
Prestonin temppelissä Englannissa vietetyt päivät ovat täynnä sekä toimintaa että tyytyväisyyden tunnetta. Nuoret ovat joka aamu kastehuoneessa. Sen jälkeen heillä on palveluprojekteja ja takkavalkeailtoja. Ja aikaa on myös hauskoille toiminnoille kuten jalkapallolle.
Valokuva Englannissa sijaitsevan Prestonin temppelin kastehuoneesta John Luke