Kuka on valmis?
Luulin, että ystäväni oli valmis kuulemaan evankeliumia, joten miksi sain tällaisen Hengen kuiskauksen?
Viimeisen lukiovuoteni aikana rukoilin, että Henki johdattaisi minut jonkun luo, joka olisi valmis kuulemaan evankeliumia. Rukoillessani mielessäni oli eräs ystävä. Tämä ystäväni Ashley (nimi on muutettu) oli osoittanut jonkin verran kiinnostusta uskontoani kohtaan, ja hän noudatti jo samoja tasovaatimuksia kuin myöhempien aikojen pyhien nuoret. Olin vakuuttunut siitä, että tämä oli oikea aika, jolloin hänen tuli kuulla evankeliumista.
Palvelin siihen aikaan lehvänsitojien luokkani johtokunnassa, ja erään piispakunnan nuorisokomitean kokouksen aikana sain voimakkaan vaikutelman ehdottaa piispalle, että meillä olisi nuorten toiminnassa lähetystyötoiminta. Tunsin innoitusta, että seurakuntamme nuorten tulisi kutsua kirkkoon kuulumattomia ystäviään tähän toimintaan, jossa oli kysymys ja vastaus -osio seurakunnassamme palvelevien lähetyssaarnaajien kanssa. Piispani sopi innokkaasti toiminnasta vanhimpien kanssa, ja olin varma, että tämä oli vastaus, jota olin rukoillut. Nyt Ashley voisi tulla ja oppia lisää evankeliumia ympäristössä, jossa hän ei tuntisi mitään painostusta. Luotin täydellisesti siihen, että kun Ashley tulisi kysymys ja vastaus -toimintaan, Henki koskettaisi häntä, ja hän pyytäisi saada osallistua lähetystyökeskusteluihin ja suunnilleen kuukauden kuluessa menisi kasteelle ja tulisi konfirmoiduksi kirkon jäseneksi.
Nyt rukoukseni kohdistuivat siihen, kuinka kutsuisin Ashleyn toimintaan. Rukoilin, että voisin toimia välineenä Herran käsissä esitelläkseni Hänen suunnitelmansa ja evankeliuminsa jollekulle, joka oli valmis ottamaan sen vastaan. Kutsuin koulussa Ashleyn toimintaan, ja hän sanoi kysyvänsä vanhemmiltaan, kävikö se heille.
Myöhemmin samana iltapäivänä Ashley soitti minulle. Hän kertoi, että se sopi hänen vanhemmilleen kerta kaikkiaan hyvin. Hän itse asiassa selitti, että ennen kuin hänen vanhempansa menivät naimisiin, hänen isänsä oli asunut kahden kirkkoon kuuluvan huonetoverin kanssa, ja heidän elämäntapansa oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Olin ikionnellinen, sillä ainoa este, jonka olin kuvitellut, oli Ashleyn vanhempien suhtautuminen siihen, että hän tutustuisi toiseen uskontoon.
Kun rukoilin edelleen tulossa olevasta lähetystyötoiminnasta, tunsin levollista varmuutta, että olin tosiaankin väline Herran käsissä ja että Hän oli mieltynyt siihen, että olin toiminut piispakunnan nuorisokomitean kokouksessa saamani Hengen kuiskauksen mukaan. Odotin toimintaa suurella innolla. Ashley ja minä olimme olleet ystäviä monta vuotta, ja olin innoissani siitä, että voin olla mukana evankeliumin esittelemisessä hänelle ja tietenkin sitä seuraavassa kääntymyksessä.
Sen päivän aamuna, jolloin toiminta oli, Ashley soitti minulle. Hän oli muuttanut mielensä eikä enää aikonut tulla toimintaan. Olin järkyttynyt ja ymmälläni. Olin rukoillut Ashleyn puolesta, olin vakuuttunut siitä, että hän oli valmis, ja juuri hän oli syy siihen, että olin niin innoissani lähetystyöstä. Minua myös nolotti. Toimintaa suunniteltaessa olin tehnyt jokaiselle hyvin selväksi, että ystäväni Ashley oli valmis oppimaan evankeliumia ja ottamaan sen vastaan.
Kun itkin huoneessani pettymyksestä, aloin tuntea itseluottamuksen puutetta. Jos olin erehtynyt Ashleyn suhteen, silloin olin ehkä erehtynyt uskoessani, että lähetyssaarnaajien kysymys ja vastaus -toiminta oli todella Hengen innoitusta. Vaipuneena teini-ikäisen epävarmuuden, vihan, itsesäälin ja pettymyksen tunteisiin päätin itsekin jättää toiminnan väliin.
Muutamaa viikkoa myöhemmin, kun olin kävelemässä koulukirjaston läpi, ystäväni Brian kysyi, haluaisinko tulla hänen kastetilaisuuteensa. Brianilla ja minulla ei sinä vuonna ollut yhteisiä luokkia, joten siitä, kun olin nähnyt hänet tai puhunut hänen kanssaan, oli vierähtänyt aika pitkä aika. Edellisenä vuonna olimme istuneet vierekkäin historiantunnilla ja tehneet harjoitustyön yhdessä. Harjoitustyömme aihe, jonka opettajamme oli sattumanvaraisesti antanut, oli ”Joseph Smith ja mormonit”. Muistin, että Brian oli ollut aika kiinnostunut aiheesta, kun tutkimme sitä. Hänestä oli kuitenkin myös mukava pilailla ja sanoa asioita kuten ”Muistuta minua, monesko vaimo äitisi on” tai ”Tänä viikonloppuna on kivat juhlat, mutta voi, odotas – sinähän olet mormoni, joten sinun kanssasi ei olisi hauskaa mennä sinne”. Niinpä ensin sivuutin hänen kutsunsa kastetilaisuuteen uutena pilana uskontoni kustannuksella. Hän ei vaikuttanut sellaiselta, joka olisi valmis liittymään kirkkoon, jossa oli niin ”rajoittavat tasovaatimukset”.
Hänen seuraavat sanansa kuitenkin ällistyttivät minut, kun hän kuvaili muutamien viime viikkojen myllerrystä elämässään. Hän selitti kuulleensa, kun eräs luokkatoveri ja seurakuntani jäsen kutsui jonkun kysymys ja vastaus -toimintaan mormonikirkkoon. Kun kutsun saanut henkilö kieltäytyi, Brian kysyi luokkatoveriltamme, voisiko hän sen sijaan tulla. Toiminnan jälkeen hän alkoi välittömästi osallistua lähetystyökeskusteluihin. Hän luki Mormonin kirjan. Hän rukoili siitä. Hän tiesi, että se oli totta. Hän oli todellakin menossa kasteelle, ja jos halusin, olin tervetullut. Hän sanoi, että minähän loppujen lopuksi olin se, joka tutustutin hänet Joseph Smithiin ja mormoneihin.
Tyynen hämmästyksen vallassa oivalsin, että Herra oli kuullut rukoukseni. Hän käytti minua välineenä käsissään jonkun sellaisen löytämisessä, jonka Hän oli valmistanut kuulemaan evankeliumia ja ottamaan sen vastaan. Mieleeni ei ollut koskaan juolahtanut kutsua Briania tapaamaan lähetyssaarnaajia, koska hän ei vaikuttanut minun mielestäni valmiilta. Ei kuten Ashley.
Tuona nöyräksi tekevänä hetkenä ymmärsin, kuinka tärkeää on, että toimin kaikkien saamieni Hengen kuiskausten mukaan. Vaikka rukoilen edelleen, että Ashley tulisi valmiiksi ottamaan evankeliumin vastaan, sain tärkeän opetuksen yllättävästä lopputuloksesta, jonka yritykseni kertoa hänelle evankeliumista sai aikaan. Herralla on aina tarkoitus niille Hengen kuiskauksille, joita Hän antaa meille, eikä minun tarvitse tietää tai arvailla, mikä se on. Minun tehtäväni sen sijaan on toimia Hengen kuiskausten mukaan luottavaisesti ja päättäväisesti. Kun rukoilen lähetystyötilaisuuksia, kun toimin Hengen kuiskausten mukaan ja hyväksyn Herran tahdon sen sijaan että yrittäisin tyrkyttää omaani, voin palvella täydemmin välineenä Jumalan käsissä ja auttaa rakentamaan Hänen valtakuntaansa.
Kuvitus Sal Velluto ja Travis Walton
Sen täytyi olla Ashley! Tuntui siltä, että kaikista tuntemistani ihmisistä hän ottaisi todennäköisimmin evankeliumin vastaan.